Lähteiden käyttöopas

Lähdeviittausjärjestelmät voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään. Vancouver-järjestelmässä viittaukset numeroidaan juoksevasti ykkösestä aloittaen. Numerot merkitään haluttuun kohtaan tekstissä. Numeroita vastaavat lähteet löytyvät tekstin lopusta numerojärjestyksestä.

Noottiapparaatissa lähteet merkitään tekstiin juoksevilla numeroilla aivan kuten Vancouver- järjestelmässäkin, mutta lähteet merkitään sen sivun alareunaan, jolla viittaus on.

Harvard-järjestelmässä lähdeviittaus merkitään tavallisesti sulkuihin kirjoittamalla ensin tekijän sukunimi sitten painovuosi ja sivunumerot, joihin viitataan. Lähteet löytyvät aakkostettuina lähdeluettelosta. Metodixin lähteiden käyttöopas pohjautuu Harvard-järjestelmään.

Mikä käy lähteeksi?

Mikä ei käy lähteeksi?

Jokaisen lähteen kohdalla tulee muistaa lähdekriittisyys: mistä tieto on tullut, kuka sen on tuottanut, millä tavalla se on käyttökelpoinen oman työn kannalta, mihin tarkoitukseen tieto on tuotettu!
Huomattakoon kuitenkin, että lähteeksi kelpaamattomia sisältöjä (esim. hakuteoksia) voi käyttää tutkimusaineistona.

Lainaamisen perustavat

Suora lainaus eli siteeraus

Alkuperäinen teksti toistetaan sanasta sanaan.

Lyhyt lainaus erotellaan lainausmerkeillä, ja loppuun merkitään tarkka lähdeviite sivuineen.
Esim. ”Johtopäätöksiä ja sitä seuraavaa arviointia voidaan pitää tutkijan kypsyyskokeena. (Kyrö, 2004, 136)”

Pitkä lainaus voidaan erottaa omasta tekstistä esimerkiksi sisentämällä tai käyttämällä eri tekstityyliä. Tällöin lainausmerkkejä ei tarvita. Välistä poistetut sanat tai lauseet pitää osoittaa kahdella viivalla -- tai suluissa olevilla kolmella pisteellä (...).

Epäsuoralainaus eli parafraasi

Sanottu tiivistetään ja muokataan omaan tekstiin sopivaksi. Tekstin alkuperäistä ajatusta voidaan soveltaa, kehittää, vastustaa tai kyseenalaistaa. Alkuperäinen lähde pitää silti mainita.

Esim. Tutkija joutuu todistamaan kypsyytensä viimeistään johtopäätöksiä ja arviointia tehdessään (kts. Kyrö, 2004, 136).

Vieraskielisen tekstin lainaamisessa omin sanoin referointi on usein paras vaihtoehto. Jos kuitenkin haluaa käyttää sanatarkkaa käännöstä, on kääntäjä kerrottava (esim. suomennos tekijän).

Lähdeviitteiden merkitseminen

Lähteiden merkitsemiseen on monta tapaa. Eri tieteenaloilla on erilaisia perinteitä. Valittua tapaa tulee kuitenkin noudattaa systemaattisesti alusta loppuun. Seuraavat ohjeet ovat Metodixin suosituksia lähdeviitteiden merkitsemiselle.

Tekstissä olevat lähdeviitteet

Tekstissä olevat lähdeviitteet sijoitetaan sulkeisiin siten, että ensin tulee kirjoittajan sukunimi, sitten lähteen painovuosi ja lopuksi sivut.

Esim. (Kyrö, 2004, 45-55).

Jos viite koskee vain yhtä virkettä, viite sijoitetaan virkkeen sisäpuolelle ja piste tulee sulkumerkin ulkopuolelle.

Esim. Vaikka kukin tieteenala kehittää erikoisosaamistaan sille tyypillisessä tutkimusmenetelmien joukossa, niin eri tieteenalat tarvitsevat ja hyödyntävät toistensa tutkimusmenetelmiä (Kyrö, 2004, 105).

Jos viite koskee useampaa virkettä tai koko kappaletta, viite sijoitetaan viimeisen lauseen pisteen ulkopuolelle. Tällöin viite ajatellaan itsenäiseksi lauseeksi ja sen perään merkitään piste.

Esim. Vaikka kukin tieteenala kehittää erikoisosaamistaan sille tyypillisessä tutkimusmenetelmien joukossa, niin eri tieteenalat tarvitsevat ja hyödyntävät toistensa tutkimusmenetelmiä. Kaikilla tieteenaloille on merkityksellistä niin niiden suhde menneisyyteen kuin tulevaisuuteenkin ja toisaalta niillä on yhteydet yksilöihin, organisaatioihin ja yhteiskuntaan. (Kyrö, 2004, 105).

Samassa viitteessä voidaan viitata yhtäaikaa useaan lähteeseen. Tällöin eri lähteet erotellaan toisistaan puolipisteillä. Järjestys voidaan rakentaa merkittävyyden, aakkosten tai julkaisuvuoden mukaan. Esim. ( Anttila 2001; Kyrö 2004; Nurmi 2003).

Jos teoksella on kolme tai useampia kirjoittajia merkitään viitteeseen vain ensimmäinen tekijä ja lyhenne ym tai et al.

Esim. (Kuusi ym. 2001, 76) tai (Kuusi et al. 2001, 76).

Kuitenkin, jos julkaisulla on kaksi tekijää, on kummatkin tekijät mainittava viitteessä.

Esim. (Lämsä & Takala, 2001, 43-45).

Lähdettä voi käyttää myös kertomalla suorasanaisesti, mistä teoksesta jatkosta keskustellaan. Tällöinkin on tarpeen tullen ilmoitettava ne nimenomaiset sivut, josta on puhe.

Esim. Paula Kyrö kertoo kirjansa Tutkimusprosessi valintojen polkuna tieteellisestä tutkimusprosessista sivuilla 13- 26.

Verkkolähteiden merkitseminen

Verkkolähteisiin ei ole vielä vakiintuneita viittaustapoja, mutta seuraava ohje on Metodixin suositus verkkolähteiden viittaamiseen. Erityisen tärkeää on mainita päiväys, koska www-sivut voivat muuttua koko ajan. Lisäksi, koska verkkolähteistä ei saa täsmällistä tietoa paperijulkaisujen tapaan, viitteestä tulee käydä ilmi, että kyseessä on elektroninen dokumentti tai www- osoite, joka ilmaisee saman asian.

Jos kyseessä on internetissä oleva artikkeli tai muu teksti, jonka tekijä on löydettävissä, noudatetaan viitemerkinnöissä samaa käytäntöä kuin painettujenkin viitteiden kanssa. Vuosiluvuksi merkitään vuosi, jolloin artikkeli on kirjoitettu tai vuosi, jolloin sivun sisältöä on viimeksi päivitetty.
Metodix- artikkeleiden alkuun ja loppuun on merkitty lähdeviite Metodixin suosittamassa muodossa.

Esim. (Aaltio-Marjosola, 2000).

Jos lähteellä ei ole tekijää, viittauksessa mainitaan dokumentin nimi. Tosin useimmiten lähteet, joissa ei ole tekijätietoja, luokitellaan tutkimusaineistoiksi, ei varsinaisiksi tieteellisiksi lähteiksi.

Esim. (International Fuzzy Systems Association 2004).

Aineistolähteet

Arkistolähteiden merkitseminen

Arkistolähteistä viitteisiin merkitään dokumentin nimi, mahdollinen päiväys, mahdollinen kokoelmanumero ja sijoituspaikka.

Esim. (Valtion filmitarkastamon päätös 1109/24.1.1939. Valtion elokuvatarkastamo).

Sanoma- ja aikakauslehtiin viittaaminen

Yleisesti ottaen sanoma- ja yleisaikakauslehtiä ei suositella lähteiksi, mutta pohdinnan kohteina ja tutkimusaineistoina ne voivat olla tärkeitä.

Aineistoviitteen tulee sisältää lainatun artikkelin/uutisen kirjoittajan sukunimen, lehden nimen ja julkaisupäivämäärän. Myös artikkelin nimi tulee merkitä viitteeseen, jos se ei käy itse leipätekstistä ilmi, samoin lähteen tyyppi.

Esim1. (Paananen, Helsingin Sanomat, 22.7.2004)
Esim2. (Paananen, Verta ja Hikeä, Helsingin Sanomat, 22.7.2004)
Esim3. (Paananen, Verta ja Hikeä- kolumni, Helsingin Sanomat, 22.7.2004)

Lähdeluettelo

Lähdeluettelo liitetään kirjoituksen loppuun. Luettelo laaditaan tekijän sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.

Lähteistä ilmoitetaan tekijän sukunimi, etunimi, julkaisuvuosi, teoksen nimi, kustantaja ja julkaisupaikka. Lehdistä ja artikkelikokoelmista ilmoitetaan myös sivunumerot.

Myös lähdeluettelon merkintätapoja on monia ja ne vaihtelevat tieteenaloittain. Valittua tapaa on kuitenkin noudatettava systemaattisesti.

Monografia (yhtenäinen teos)

Sukunimi, Etunimi Vuosiluku: Teoksen nimi. Alaotsikko. Kustantaja, Julkaisupaikka.

Esim. Kyrö, Paula 2004: Tutkimusprosessi valintojen polkuna. Tampereen yliopisto, ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus, Saarijärvi.

Toimitettu teos tai useampi toimittaja

Sukunimi, Etunimi; Sukunimi, Etunimi; Sukunimi, Etunimi (toim.) Vuosiluku: Teoksen nimi. Kustantaja, julkaisupaikka.

Esim. Kamppinen, Matti; Kuusi, Osmo; Söderlund, Sari (toim.) 2002: Tulevaisuuden tutkimus. Perusteet ja sovellutus. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 896, Kirjakas/Tallinna.

Mikäli toimittajia on enemmän kuin kolme, viitettä voi lyhentää niin, että toimittajista mainitaan vain ensimmäinen ja lisätään lyhenne ym. tai et al.

Artikkeli lehdessä

Sukunimi, Etunimi Vuosiluku: Artikkelin nimi, Lehden nimi, vuosikerta, sivunumerot.

Esim. Linturi, Hannu 1998. Tietoa läskillä vai ilman. Murros ja oppimisympäristö. Aikuiskasvatus 1/1998. 30-48.

Artikkeli toimitetussa teoksessa

Sukunimi, Etunimi Vuosiluku: Artikkelin nimi. Teoksen toimittajan Sukunimi, Etunimi (toim.): Teosnimi. Kustantaja, julkaisupaikka, sivunumerot.

Esim. Linturi, Hannu 2002: Oppimisen kulttuurievoluutio verkossa. Kamppinen Matti ym. (toim.): Tulevaisuuden tutkimus. Perusteet ja sovellutus. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 896, Kirjakas/Tallinna. 665-789.

Painamaton gradu/ lisensiaattitutkimus

Sukunimi, Etunimi Vuosiluku: Työn nimi. Pro gradu/Gradu jne. Laitos, jolle työ on tehty. Yliopisto: Kaupunki.

Ala-Härkönen, Outi 2004: Henkilökohtaiset kotisivut viestinnän välineenä – itseilmaisua, yhteisöllisyyttä ja tiedontuottamista. Pro- gradu-tutkielma. Tiedotusopin laitos. Tampereen yliopisto: Tampere.

Elektroniset lähteet

Elektronisiin lähteisiin viittaamisen perusperiaatteet ovat samat kuin painettujen lähteiden. Niiden tarkoitus on auttaa lukijaa löytämään alkuperäinen lähde ja kertoa siitä oleelliset tiedot: tiedon tuottaja, julkaisun yhteys (esimerkiksi sivuja ylläpitävä instituutio, järjestö tai yksityishenkilö), verkko-osoite ja ajankohta (joko materiaalin julkaisupäivämäärä tai viimeinen kerta, kun sisältöä on päivitetty).

Jos edellä mainittuja tietoja ei sivulta löydy, on se aiheellinen signaali siitä, että on tarpeen harrastaa lähdekriittisyyttä.

Esim. Aaltio-Marjosola, Iiris 2002. Case-tutkimus. http://www.metodix.com. Metodix.

Muut aineistot

Lähdeluettelossa tekstissä analysoitu tai muuten käytetty aineisto (kts. kohta aineistolähteet) on hyvä erottaa oman otsikkonsa (esim. Muu aineisto) alle. Varsinaisille lähteille määrätyt kriiteerit löydät kohdasta Mikä käy lähteeksi. Usein varsinaisten lähteiden lisäksi tarvitaan myös muuta aineistoa, johon tekstissä viitataan, mutta jota ei voida pitää varsinaisena lähdeviitteenä.

Tutkimuksen kohteena olleen elokuvan filmografiset tiedot

Elokuvan nimi, käsikirjoittaja/t (alkuperäisteksti ja alkuperäistekstin vuosiluku). O: Ohjaaja. K: kuvaus. Le: leikkaus. La: Lavastaja. M: musiikki. N: näyttelijän nimi (roolihenkilön nimi). Ensi-ilta. Tuotantoyhtiö/tuottaja.

Esim. Kauas Pilvet Karkaavat, Aki Kaurismäki 1996. O: Aki Kaurismäki. K: Timo Salminen. Le: Aki Kaurismäki. La: Markku Pätilä, Jukka Salmi. M: Shelley Fisher. N: Kari Väänänen (Lauri), Kati Outinen (Ilona). 26.1.1996. Sputnik oy/ Erkki Astala.

Jos kyseessä on ulkomainen elokuva, filmografisiin tietoihin merkitään sekä suomalainen että alkuperäinen nimi.

Televisio-ohjelmat

Merkitään mahdollisuuksien mukaan ohjelman nimi, osan nimi ja numero, ohjaajan nimi ja tuotantoyhtiö sekä esityspäivämäärä ja kanava.

Esim. Irti Oravanpyörästä. Suomi 2004. TV 1 Ajankohtaistoimitus. Toim. Susanna Päivärinta. Esitetty 12.4.2004 YLE 1.

Televisiomainokset

Mainostajalta tulee hankkia mahdollisimman tarkka tieto mainoksen tekijästä ja kamppanjan laajuudesta.

Lehdet

Käytettyjen lehtien nimi ja vuosikerrat tulee ilmoittaa. Tämä tieto riittää, koska viitteisiin on merkitty kirjoittaja, kirjoituksen otsikko ja/tai tyyppi, lehden numero, mahdollinen päivämäärä ja vuosi.

Esim. Helsingin Sanomat 2002, 2003, 2004.

Painamaton aikalaiskirjallisuus

Tekijän sukunimi, Tekijän etunimi vuosiluku. Teoksen nimi/kuvailu.

Esim. Aaltonen, Armas 1945-46. Päiväkirja.

Arkistolähteet

Arkiston nimi. Lähteen tyyppi/nimi.

Esim. Oulun maakunta-arkisto (OM), järjestysosasto. Tutkintapöytäkirjat 1920-1931.

Haastattelut

Haastatteluista on merkittävä se ketä on haastateltu ja miten, kuka on toiminut haastattelijana ja miten haastattelu on tallennettu ( nauhoite, muistiinpanot, puhelin ym.)

Esim. Aaltonen, Armas. Haastattelut 2001-2002 haastattelijana Aino Armas. Nauhoitteet 1-5.

Huom! Aakkostus on joskus ongelmallista ulkomaisten nimien kohdalla. Aakkostussääntö nimittäin riippuu kunkin kielen oikeinkirjoitussäännöistä. Hyvä ohjenuora ulkomaisten nimien kohdalla on se, että aakkostus tapahtuu yleensä ison kirjaimen mukaan. Esimerkiksi von Bagh aakkostetaan b- kirjaimen mukaan kun taas Van Denver aakkostetaan v-kirjaimen mukaan.

Sähköisiä oppaita lähteiden käyttöön

Viittaaminen digitaalisiin lähteisiin: Tapio Onnela ja Jaakko Suominen
Opas lähteiden käyttöön, Tampereen yliopiston naistutkimuksen laitos, Jaana Vuori
Lähteiden käytön opas, Mediatutkimus, Turun yliopisto, Anu Koivunen
Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kirjasto
Tampereen yliopisto, Tiedonhankintaopas gradun tekijöille
Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteet, tiedonhankinnan opas.
Internetix-materiaalia, Informaatiotutkimus 1
Internetix-materiaalia, Informaatiotutkimus 2

© Jenni Linturi