Delfoi –menetelmäopas oraakkeleille

Hannu Linturi<= /o:p>

SISÄLLYS=

Metodiopas käsittelee delfoi-tutkimustekniikkaa sekä tulevaisuuden tutkimuksen menetelmänä että yhteisöllisen oppimisen välineenä. Teksti perustuu kymmeniin= delfoi –tutkimuksiin ja menetelmävariaatioihin, joita on vuodesta = 1998 lähtien systemaattisesti toteutettu internet –ympäristössä alun perin Professional Delphi Scan –nimisenä ja myöhemmin nimellä NexusDelfix (http://nexusdelfix.internetix.fi= ). Oppaassa on kiinnitetty erityisesti huomiota internetin tarjoamiin lisä= ;mahdollisuuksiin menetelmän käytössä. Oppaan tuorein versio vahvistettun= a autenttisilla tutkimusdokumenteilla on saatavilla NexusDelfixin sivuilla.

Delfoi –menetelmäopas oraakkeleille. 1<= o:p>

Johdanto. 3<= o:p>

Delfoin oraakkelit 6<= o:p>

Delfoi metodina. <= /span>9<= o:p>

Pedagoginen delfoi (pedadelfoi) 10<= o:p>

Delfoin tunnuspiirteet 12<= o:p>

Delfoin tiedon muodostus. 13<= o:p>

Argumentointi ja internet 15<= o:p>

Delfoin vaiheet 17<= o:p>

Managerointi 19<= o:p>

Aiheen valinta. <= /span>20<= o:p>

Paneelin valinta. <= /span>22<= o:p>

Kyselyn laatiminen: kiistakysymys, teema ja teesi 25<= o:p>

I kierros: kysely ja kommentointi 36<= o:p>

Tulosten analysointi 37<= o:p>

II kierros: argumentointi 41<= o:p>

III kierros: fokusointi 44<= o:p>

Tulosten raportointi ja jatkotoimet 46<= o:p>

Menetelmäpohdintaa. 46<= o:p>

Liitteet 48<= o:p>

Liite 1. Muuttuvatko opetuksen arvot?. 48<= o:p>

Liite 2. Ihmisen perimä ja kansasolut 50<= o:p>

Liite 3: Future Skills. 55<= o:p>

Lähteitä. 69<= o:p>

Viitteet 73<= o:p>

Johdanto

Sosiaalisten ja luonnonvoimien dynamiikka, tieteen löydökset ja teknologiset innovaatiot määrittäv&au= ml;t tulevaa kehitystä. Vaikka ihmisen vaikutusmahdollisuus on rajallinen, = se on merkittävä ja lisääntymässä. Ihmisillä= ; on hyvässä ja pahassa enemmän vaikutusvaltaa tulevaisuuteen nyt kuin koskaan aikaisemmin. Tulevaisuudentutkimuksella on tässä mie= lessä selkeä tilaus ja tehtävä. Sen kehittämistä keinois= ta riippuu, kuinka hyvin tai huonosti onnistumme luomaan ja testaamaan mahdoll= isia tulevaisuuksia. Nämä keinot ovat lähestymistapoja ja menetel= miä, joiden avulla moniaineksisesta informaatiosta jalostetaan uutta tietoa ja u= usia merkityksiä. Tulevaisuuteen voidaan sen tiedon avulla rakentaa vaihtoe= htoisia teitä kuljettavaksi. On politiikan asiaa päättää, mikä tie valitaan, ja tulevaisuudentutkimuksen tehtävä kerto= a, mitä valinnoista todennäköisesti seuraa.

Tulevaisuusmenetelmien käyttö ei rajaudu vai= n politiikkaan ja yhteiskuntatutkimukseen. Liike-elämä käyttää niitä tunnistaakseen paremmin markkinoiden tulevaisuuden, jonka aikajännettä harvoin venytetään vuotta paria kauemmas. = Kansalaissektorilla korostuvat aatteelliset lähtökohdat, jotka ohjaavat harrastamaan myös tulevaisuuden kaukomatkailua. Opetusalalla menetelmäkäyttö on sen sijaan on ollut vähäist&aum= l;. Osasyy on siinä, etteivät metodit monitieteisinä ja ongelmalähtöisinä ole sopineet teollisuusajan kouluihin. Til= anne on muuttumassa. Siihen vaikuttavat sekä uudet koulutustarpeet että= ; niiden myötä uudistuvat opetussuunnitelmat. Iso merkitys on myös tietotekniikalla. Vasta sen sovellukset käytännössä mahdollistavat tulevaisuustekniikoiden käytön.

Tulevaisuudentutkimuksen työkaluilla on tiedeperu= sta. Monitieteisiä menetelmiä yhdistää intressi tutkia reittejä mahdollisi= in tulevaisuuksiin. Oletuksena on vaihtoehtojen moneus ja siitä seuraava mahdollisuus ja velvoite valita. Valinta tekee tulevaisuusprosesseista strategisia ja poliittisia. Poliittisten prosessien kautta vaihtoehdoista valitaan yhteisöjen kannalta haluttavimmat tai helpoiten toteutettavat= . Tulevaisuuden tekeminen on ydinvaiheessaan päätöksentekoa, jota tutkimuksen keinoin voidaan rationaalisesti valmistella. Parhaimmillaan metodien avulla onnistutaan sulauttamaan yhteisöllinen oppimisprosessi ja päätöksenteko toisiinsa. Siihen tähtäävä= t futunet –menetelmät, jo= ita yhdistää paitsi tulevaisuudentutkimus myös tietotekniikka.

Tulevaisuudentutkimuksen jatkumo (Glenn 2004)

Kustakin futunet -metodista on tehty tietokantaperusta= inen verkkosovellus internetiin. Menetelmäsovellukset ovat keskenä&aum= l;n yhteensopivia, jolloin niitä voidaan myös ketjuttaa toisiinsa. Es= imerkiksi skenaarioiden laatimisesta tai heikkojen signaalien metsästyksestä voidaan jatkaa delfoi –käsittelyyn ja strategiseen päätöksentekoon. Kaikki metodiprosessit dokumentoidaan menetelmien kehittäjäyhteisöjen käyttöön. Sellaisina tutkimusprojektit ovat aina myös yksilö- ja etenkin yhteisöoppimisen välineitä. Siksi on luontevaa, että fu= tunet –työkaluista versioidaan myös autenttinen oppimisväline oppilaitoskäyttöön. Esimerkiksi delfoin osalta on konseptoitu pedadelfoi (pedagoginen delfoi), joka ei menetelmänä eroa mitenkään aidosta delfoista. Metodin oppimistavoitteita ja –sisältöjä toki tarkastellaan eri koulumuotojen näkökumista.

Futunet –menetelmät johtavat useimmiten käytännön ratkaisuihin. Tässä suhteessa metodeita = käytetään enimmäkseen normatiivisesti (n= ormative) eli etsitään tietoa siitä, mikä tulevaisuudentila (futurible) on sekä haluttava että mahdollinen. Jos menetelmään kytketään tutkim= uksen ohella myös varsinaista toimintaa voidaan puhua osallistuvasta (participatory) tulevaisuudentutkimuksesta, joka on silloin myös tulevaisuuden tekemistä. Useimmiten menetelmätekniikoita kuitenkin käytetään pelkässä tutkimuskäytössä= (exploratory) , jolloin selvitet&au= ml;än mitä tahansa mahdollisia tulevaisuuksia.[1] Usein tutkimusprosessi käynnistyy tutkimusintressistä ja päätyy vasta prosessin ”poliittisessa” vaiheessa normatiivisiin valintoihin ja osallistuvaan toimintaan.

Normatiivisuus-osallistuvuus-tutkimuksellisuus -jaotte= lun lisäksi tulevaisuusmenetelmät voivat olla luonteeltaan laadullisi= a (qualitative) tai määrällisiä (qu= antitative). Jälkimmäisiä ovat useimmat ekonometriset, systeemiset ja tilastolliset mallinnukset, tulevaisuusindeksoinnit ja trendivaikutusanalyy= sit. Futunet –metodit ovat luonteeltaan laadullisia sillä poikkeuksel= la, että delfoi -tekniikka mahdollistaa myös laajat ennustetyyppiset kyselytutkimukset, joita usein käytetään varsinkin teknologi= an diffuusioarvioinneissa (technology forecasting).

Tulevaisuudentutkimuksen menetelmäjaottelu hakee vielä muotoaan. Siinä YK:n yliopiston Millennium –projektin= (http://www.acunu.org/millennium/<= /a>) metodologinen määrittely tullee olemaan keskeistä. Merkityksellistä on myös Euroopan unionin piirissä laadittu raportti yhteisöjen ja yhteiskuntien keinoista tutkia tulevaisuuttaan (European Foundation for Improvement of Living and Working Conditions http://www.eurofound.eu.int/)= = [2].

Tulevaisuuteen kohdistuva menetelmä voi käynnistyä yhtä hyvin historia- kuin tulevaisuustiedosta, jo= tka kohtaavat toisensa nykyhetkessä. Kaikki päätökset tehdään ja kaikki toiminta tapahtuu nykyhetkessä (present), jonka perspektiiviss&aum= l; muut aikahorisontit (past, future) avautuvat. Tästä lähtökohdasta kehitetään tulevaisuuden tutkimuksen metodologiaa (FRM)[3] Millennium –projektissa. Eilinen, huominen ja nykyinen muodostavat ko= lme aikaulottuvuutta, joilla kullakin on oma tietämystyyppinsä: j&aum= l;lkiviisaus (hindsight), ennakko-s (foresight) ja oivallustieto (insight).

Viimeistä tiedonlajia voi kuvata myös nykyhetkessä muodostuvaksi näkemystiedoksi, joka mahdollistuu vas= ta, kun toisaalta kyllin ymmärretään historiaa eli sitä, mi= ten on päädytty siihen, missä juuri nyt ollaan, ja kun toisaalta riittävästi oivalletaan sitä, mitä mahdollisuuksia tulevaisuus pitää sisällään. Tämän oivallustiedon (insightful knowledg= e) varassa hyvät päätökset tehdään. Edellytyksenä on, että kaikensuuntaisen aikatiedon tulee nojata tieteellisesti hankittuun informaatioon ja popperilaisittain testattuun tulkintatietoon.

Tulevaisuuden mahdollisuuksien oivaltaminen nykyhetkessä perustuu siis olemassa olevan - kokemuksellisen, hiljaise= n ja julkisen - ja tulemassa olevan - systeemisen ja näkemyksellisen - tied= on hyödyntämiseen. Futunet –menetelmät systematisoivat vaihtoehtoisia tekniikoita koota, analysoida ja kommunikoida erilaisia informaatiolähteitä. Kukin menetelmä avaa hieman erilaisen ikkunan tulevaisuuteen. Kaikissa on mukana kaikki kolme aikanäyttämöä – retrospektio (takautuva), prospektio (mahdol= linen) ja reflektio (miete), mutta eri= laisin painotuksin.

=

Futunet –menetelmien prosessiympärist&oum= l;

Futunet –prosessi lähtee siitä, kun tu= tkija saa tilaajalta – tutkimus, hallinto, yritys – toimeksiannon, jo= nka pohjalta hän määrittelee tutkimustehtävän ja suunnittelee tutkimusprojektin. Tutkimusvaihe sisältää informaation hankinnan, analyysin ja tulkinnan sekä tutkimusprosessin raportoinnin. Tilaaja arvioi ja arvottaa tutkimuksen ja käyttä&au= ml; sitä hyväkseen päätöksenteossa, jonka luonnollinen finaali on päätösten toimeenpano. Silloin tulevaisuutta ei enää tutkita ja suunnitella vaan se tehdään. Optimitilanteessa tulevaisuudentila rakennetaan valiten useista mahdollisis= ta vaihtoehdoista haluttavin. Joskus tavoitteeksi riittää vahinkoa ja haittoja aiheuttavien tulevaisuudentilojen välttäminen.

Futunet –tekniikkoihin kuuluu kuusi metodisovell= usta, joiden perustana ovat yleisesti tunnetut tulevaisuudentutkimuksen menetelmät delfoi (NexusDelfix), skenaariotekniikat (NexusSkenarix), heikot signaalit (NexusSignalix), ja pehmeä systeemimetodologia (Nexus= Softix). Niiden lisäksi futunet -perheeseen lasketaan hiljaisen tiedon kaivumen= etelmä (NexusTacitix) ja systeemiseen ideatestaukseen luotu meemimanipulaatio (Nex= usMeemix). Kaikista menetelmäsovelluksista luodaan verkkoversiot vuoden 2006 kesään mennessä. Vuoden 2005 alkupuoliskolla tulevat käyttöön delfoi, skenaariot ja hiljainen tieto. Syksyllä valmistuu heikkojen signaalin verkko-ohjelmisto. Meemimanipulaatio ja pehmeä systeemimetodologia koodataan verkkosovelluksiksi vuoden 2006 puolelle.

=

Delfoi on managerivetoinen menetelmä, jossa man= ageri oppii aina

Delfoilla ja NexusDelfixillä aikaansaadaan managerivetoisesti tutkimusprosessi, jossa ainakin manageri oppii aina. Hän kerää tutkittavan ilmiön perustiedot ja kokoaa meto= din kannalta keskeisen asiantuntijayhteisön, joka tuottaa aihepiiriin liittyvää ekspertti- ja näkemystietoa. Tutkijamanageri ohjaa tiedon muodostusta ja muokkaa osaltaan saantoa johdonmukaiseksi ymmärrykseksi.

Manageri kantaa tulosvastuun siitä, että tutkimustehtävä täyttyy. Minimivaatimuksena on tuottaa runsas kirjo tutkimusperustaisia tulevaisuusvaihtoehtoja ja argumentteja niiden puolesta ja vastaan. Usein siinä on tavoitetta kylliksi, mutta toisina= an syntyy myös sellaista yhteisönäkemystä, joka suoraan oh= jaa normatiivista ja poliittista jatkoprosessia. Ei sitäkään pidä pelätä. Tosin monimutkaistuvassa ja erilaisten järjestäytyneiden intressien maailmassa täyttä yksimielisyyttä tuskin koskaan tavoitetaan tai sitten asiantuntijapane= eli on koottu yksipuolisesti.

Delfoin oraakkelit

Antiikin Kreikassa oraakkeleita oli useita. Niistä Dodona tunnettiin hyvin kaikkialla Välimeren alueella kuten useimmat muutkin Zeuksen suojelemat oraakkelitemppelit, mutta Apollonin Delfoi oli sittenkin kuuluisin. Sen temppelin suuressa salissa oli kalliopermanto, jon= ka lohkeamista nousi kaasuja. Pythia –papitar istui jakkaralle siten, et= tä usvahuntu ympäröi hänet. Apollonin ja tulevaisuuden viestint= uoja vastaili siten pyhiinvaeltajien kysymyksiin puolihuumaantuneena höyryistä.

Delfoin temppelissä asusti neuvonantajien suojeluksessa kerrallaan kolme nuorta naista, joista kaksi oli kulloinkin varsinaisessa palveluksess= a ja yksi oppityttönä. Heidän tuli pysyttäytyä neitsyinä, syödä määrättyä ruokaa ja noudattaa säännöllisiä elämäntapoja. Tosin al= un perin Pythia oli aikuinen yli viisikymppinen nainen, joka ei suinkaan ollut neitsyt, vaikka elikin erillään puolisostaan. Sittemmin varttuneet naiset vetäytyivät viisaasti taka-alalle vaikuttamaan maailman tulevaisuuteen temppeliesiripun takaa. (Encyclopedia Britannica 2005)= = [4]

Oraakkeli-instituutio säilyi elinvoimaisena l&aum= l;hes tuhannen vuoden ajan. Se käynnistyi jo paljon ennen antiikin kukoistusaikoja ja kesti merkitykseltään osin vähentyneen&au= ml; Rooman vallan kulta-aikoihin. Oraakkeleilta kyseltiin sodasta ja rauhasta, tulevasta puolisosta, vuoden tulosta ja milloin mistäkin. Useimmiten kysymykset kohdistuivat tulevaisuuteen, joihin usein saatiin monimielisi&au= ml; vastauksia. Ne olivat omiaan lietsomaan tarinoita, joita on säilynyt meidän päiviimme asti. Kriittinen historiatiede leimannee niist&a= uml; useimmat sepitteiksi, mutta sellaisinakin niillä on ollut merkityksens= ä. Kroisoksen tarina ei ole ainoa laatuaan.

”Kuningas Kroisos kysyi monta kertaa Delfoista neuvoa ja sai aina kummallisia vastauksia. Kun hän vallastaan ylpeänä ajatteli laajentaa valtakuntaansa, lähetti hän kysymään: "Pitääkö minun ryhtyä sotaan persialaisia vastaan?" Silloin hän sai vastaukseksi: "Jos käyt yli H= alys -joen, häviää suuri valtakunta". On huomattava, ett&aum= l; oraakkelivastaukset olivat usein mystisiä ja hämäriä. Varsinkin silloin olivat vastaukset hämäriä, kun kysyttiin jotakin tulevaisuudesta, sillä oraakkeli sommitteli vastauksensa sellaiseksi, että kysyjä jäi miettimään sen merkitystä ja saattoi tulkita sitä kahdella tavalla. Täm&aum= l; oli erinomaisen viisasta, kun muistamme, että sellainen on luonnonkin menettely. Sekin peittää meiltä tulevaisuuden, mutta antaa meidän mielikuvituksessamme ja laskelmissamme sitä aavistaa, jos kohta selvänäköisyys yksin kykenee paljastamaan varmoja mahd= ollisuuksia. Kun nyt Kroisos kuuli oraakkelin neuvon, ajatteli hän: "Silloin Persian valtakunta kukistuu." Hänen oma sydämensä halusi sitä. Hän meni yli Halyksen. Mikä valtakunta sitten häv= isi? Hänen oma suuri valtakuntansa. Kävi siis aivan kuten oraakkeli oli sanonut, vaikkei Kroisos ollut sitä ymmärtänyt= .” (Pekka Ervast[5])

Tarina on teosofi Pekka Ervastin muistiinmerkitsem&aum= l;. Hän kertoi useita muitakin ”todistuksia” oraakkelien viisaudesta, joka perustui henkien kertomaan. Ervast piti pythioita välittäjähenkilöinä (medium) kahden maailman välillä. Toinen maailma on tuonpuoleinen ja aineeton, ja toinen tämä meidän paremmin tuntemamme aineellinen ja epätäydellinen. Vaikkei tuonpuoleiseen uskoisikaan, ei tulevaisuus täysin kartoittamaton ole. Luonnonlait pysyvät todennäköisesti voimassa tulevaisuudessakin, joka ei muutenkaan synny tyhjästä. Siinä elävät menneet te= ot, tavoitteet ja toivomukset. Aika on käsitteellisesti muttei elettyn&aum= l; pätkittävissä erillisiin menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Eletty aika on yksi olkoonkin, että se on suhteellista. Meillä on todellisena olemassa vain nykyhetki.

Menneisyys ja tulevaisuus ovat eräässä mielessä vain näkökulmia, tulkintaa ja argumentteja. Histori= atieteessä on kehitetty yleisesti hyväksytyt keinot tapahtuneen käsittelyyn. Popperilaisessa tiedeyhteisön dialogissa historiakuva jatkuvasti täydentyy ja detaljoituu, mutta toisinaan myös moniäänistyy. Nykyhetkessä olevat teemat värittävät tapaamme ja mahdollisuuksiamme nähdä ja olla näkemättä. Tulevaisuuden tutkiminen ei loppujen lopuksi suuresti poikkea historiatutkimuksesta varsinkaan, jos laajennemme historiallista ymmärrystämme niihin tapahtumiin, joita ei tapahtu= nut, mutta olisi voinut tapahtua. Tulevaisuudentutkimuskin elää näkökulmista, tulkinnasta ja argumenteista, jotka asetetaan avoim= esti testattaviksi. Tulevaisuuden valloitus alkaa historian ja nykytilanteen ymm= ärtämisestä. Historian tutkimukselle mikään inhimillinen eikä epäinhimillinenkään voi olla kokonaan vierasta. Sama koskee tulevaisuudentutkimusta.

Tulevaisuuden erityispiirre on se, että se pakenee tutkijaansa, joka ei koskaan pääse perille. Tutkimuskohde ei pysy paikallaan. Tulevaisuudesta kierrätetään aina aikanaan menne= isyyttä ja historiaa. Eilinen tulevaisuus on harvasta kiinnostavaa eikä siihen silloin ylety myöskään popperilainen testi. Väärin= tai oikein ennustaminen päätyy ehkä korkeintaan historiantutkimu= ksen alaviitteeksi. Tulevaisuudentutkimus ei voi rakentaa samanlaista hitaasti ja kumulatiivisesti kehittyvää tietämysvarantoa kuin historiati= ede. Sen tietoperustan pitää olla dynaaminen ja muuttuva, sillä kohdekin tanssii jatkuvasti alta pois. Siksi metodit ovat tulevaisuudentutkimuksessa niin keskeisiä kuten on myös yhteys päätöksentekoon. Tulevaisuudentutkimus on pragmaattinen tied= e, jonka oikeutus on siinä, että se auttaa täyttämään kussakin ajassa olevat kehitysteemat. Nykyis= elle tulevaisuudentutkimukselle evolutionaarinen maailmannäkemys on perususkomus, joka poikkeaa Pythian tai teosofian lähestymistavoista. Tulevaisuustieto ei ole koskaan varmaa, mutta se ei tee sitä vähemmän tärkeäksi. Mihail Bahtin oli jopa sitä mieltä, ettei mikään tieto ole merkityksellisempää kuin tieto siitä, mitä ei vielä ole, mutta voisi olla.

Delfoissa olivat läsnä kaikki antiikin per= usinstituutiot: temppeli, teatteri, tori ja stadion. Kuvissa on 5000 katsojalle suunnitel= tu amfiteatteri, Apollon temppelin jäännökset sen takana. Temppelissä Pythia antoi vastaukset pyhiinvaeltajien kysymyksiin.[6]

<= o:p>

Delfoin temppeliä tai neitseitä ei ole enää käytettävissä. Niinpä on turvauduttava maallisempiin keinoihin. Keski-ikäiset asiantuntijapaneelit saavat kor= vata hehkeät ennustajanaiset. Tulos saattaa hyvinkin olla yhtä monitulkintainen kuin pythioillakin. Oikea selitys löytyy vasta jälkikäteen. Olemme mahdollisesti yhtä sokeita esioletuksiss= amme kuin Kroisos aikoinaan. Yksi olennainen ero mentaalimalleissa on antiikin aikoihin. Nykyään uskomme tulevaisuuden sisältävän aihioita moniin vaihtoehtoihin, joista joidenkin toteutumiseen meillä = on mahdollisuus vaikuttaa.

Antiikin ihmisille tulevaisuuksia oli vain yksi. Se haluttiin tietää. Ehkä siitä johtuu, ettei enä&aum= l; riitä pelkkä oraakkelin (lat. oraculum – engl. oracle - tulee verbistä or= are eli saarnata tai puhua) puhe vaan puheita tarvitaan useita. Mieluiten ne vielä jalostetaan dialogiksi, jotta erilaiset tulevaisuuspolkujen haar= autumat saataisiin kunnolla näkyviin. Modernin ajan oraakkeleita ovat asiantuntijat, joista nykyajan delfoissa muodostetaan paneeliksi nimitetty ”ennustajakollektiivi”.

Antiikista löytyy kapeasta tulevaisuusnäkemy= ksestä huolimatta kaksi edelleen elinvoimaista dialogin ideaalimallia. Molempien ideoita delfoi –metodissa lainataan. Platonin teksteistä tunnemme dialogimuodon, jossa Sokrates kiertää ja korvaa ”oikeatR= 21; vastaukset kysymyksillä ja uusilla näkökulmilla. Sokrates pakotti kanssakulkijansa tekemään itse omat päätelmänsä ja päätöksensä. Samojen kulta-aikojen instituutio on tori, jolla vapaat kansalaiset puolustivat käsityksiään. ”Varsinkin demokraattisissa kaupunkivaltioissa kaikkein olennaisinta oli julkinen keskustelu. Saadakseen tahtonsa läpi ei riittänyt vedota syntyperään, asemaan tai väkivaltaan. Oli jollakin tavalla suostuteltava tai vakuutettava muut keskustelun osapuolet siitä, ett&a= uml; oma kanta on jotenkin ansiokkaampi kuin muut vaihtoehdot.” (Sihvo= la 1997)

Delfoi metodina

Juha Sihvola tiivistää retoriikan synnyn tarpeeseen löytää vastaus kysymykseen, miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa? Tähän koulutustehtävään ilmoittautui erityinen viisauden opettajien eli sofistien ammattikunta. Heidän opetuksensa oli yleissivistäv&= auml;ä ja popularisoivaa pintatietoa, jonka tehtävänä oli luoda mielikuva asiantuntijuudesta. Tietomäärän ja asiantuntijuuden tehtävä oli vuorostaan herättää luottamusta. Olennaista sofistien opetuksessa olivat kuitenkin puheiden pitämiseen = ja väittelytekniikkaan tarvittavat tekniikat, joilla saatettiin oma intre= ssi voittoon.

Platon nousi sofistien opetuksia vastaan ja perustellu= sti. ”Sokrates pyrki osoittamaan, että vaikka ihmiset esiintyvät asiantuntijoina, jotka tietävät kaikenlaista, ja suostuttelevat toisia hyväksymään kantansa, heidän väitteensä ovat huonosti perusteltuja, koska ne ovat ristiriidassa heidän muiden uskomustensa kanssa ja siten järjettömiä hyväksyä. Sokrates julistautui sofistien ja puhetaidonopettajien vastustajaksi. H&aum= l;n syytti näitä siitä, että he kiinnittävät huom= ion pelkästään toisten voittamiseen puolelleen, vaikka olennaist= a on se, ovatko ne asiat tosia, joita vakuuttelu koskee.” (Sihvola 1997) Platonin ja Sokrateen kritiikki ei= olisi aivan hampaatonta tämänkään ajan tarkastelussa. Totuus pakenee tietyn tyyppistä retoriikkaa kaikkina aikoina.

Aristoteles hyväksyi Platonin kritiikin, muttei hylännyt retoriikkaa. Sofistit tyytyivät opettamaan tyylioppia ja tunteiden herättelyä. On niilläkin merkitystä, mutta vähäisesti ja sivussa olennaisesta. Hyvällä puhujalla t= ulee olla kolmenlaisia välineitä vakuuttaa kuulijansa: esittäj&au= ml;n luonne (ethos), tunne (pathos) ja argumentit (logos). ”Näistä viimeinen ryhmä on perustava. Puhujan on kyllä osattava esittää itsensä luonteeltaan arvostusta ansaitsevana ja luottamusta herättävänä henkilön&a= uml; ja kyettävä herättämään yleisössään asiansa kannalta oikeansuuntaisia tunteita. Tämä ei kuitenkaan onnistu, ellei hän osaa esittää perusteita ja todisteita näkemyksensä tueksi. Siksi puhujan on tunnettava vakuuttavan argumentoinnin keinot ja retoriikan teoria on rakennettava argumentoinnin teorian pohjalle.” (Sihvola 1997)

Delfoi toteuttaa sekä Platonin että Aristote= leen retoriikkakritiikkiä. Päärooliin asetetaan logos (järki= ja argumentti). Eetos ja paatos siirretään anonyymisti kulissiin, vaikkei tunteita pidäkään aliarvioida intellektuaalisten prosessien käynnistäjinä. Mielipiteet eivät ole kaukana tunteista ja niiden utelulla delfoi –prosessi käynnistyy.

Mielipidekysely kohdistetaan tutkittavan ilmiön asiantuntijoille. Päinvastoin kuin tavallisissa gallupeissa mielipiteitä ei vain kerätä analysoitavaksi, vaan vastaustie= to kierrätetään takaisin vastaajille. Toisella vastauskierrokse= lla he voivat siten perustella valintojaan ja kommentoida muiden vastauksia. Näin muodostuu delfoi –menetelmälle ominainen iteraatio, jo= ka useimmiten toistetaan kaksi tai kolme kertaa. Asiantuntijoilla on joka kierroksella mahdollisuus syventää näkemyksiään ja myös muuttaa vastauksiaan.[7]

Gordon (2005) kuvaa delfoi-tekniikan perusvaiheet esim= erkin kautta. Esimerkissä halutaan tietää mahdollisimman hyvin, milloin ihminen laskeutuu ensi kerran Marsiin. Sen selville saamiseksi koot= aan 15-35 henkilön ryhmä asiantuntijoita (avaruustutkijoita, tähtitieteilijöitä, raketti-insinöörejä, jne), joilta kultakin kysytään aluksi aika-arviota Marsiin pääsemisestä. Toisessa vaiheessa vastaajille näytetään vastausjakaumat ja poikkeavien vastausten esittäjiä pyydetään tarkistamaan kantaansa tai perustelemaan näkemyksensä. Kolmannessa vaiheessa täydennett= y ja tarkistettu ryhmätulos esitetään kaikille vastaajille, joita kannustetaan vielä kerran täydentämään ja tarkista= maan kantansa ja argumenttinsa. Finaalivaihe on lopullisten tulosten esittely. <= /p>
Tutkimuksen toteutuksesta vastaavalla managerilla on l= upa muuttaa alkuperäistä kyselyä sen mukaan, mihin tiedonmuodostusprosessi on johtamassa suhteessa tutkimuksen tavoitteisiin. Asiantuntijat vastaavat ja näyttäytyvät toisilleen anonyymeinä. Nimettömyydellä pyritään varmistamaan= asiantuntijamielipiteiden ja argumenttien aitous. Ulkoiset intressi- ja valtariippuvuudet pyritä&au= ml;n suodattamaan prosessin ulkopuolelle.

Delfoi-metodia käytetään sellaisten näkemysten, ideoiden ja perustelujen tuottamiseen, joita tarvitaan suu= nnittelun ja päätöksenteon pohjaksi. Menetelmä sopii hyvin silloi= n, kun tutkittava asia ja ongelma ovat avoimia. Sellaisia ovat ennen muita tulevaisuuden tapahtumat, joiden suhteen vallitsee vaihtoehtojen moneus. Tulevaisuus tapahtuu aikanaan, mutta se myös tehdään ja tahdotaan. Delfoi-tekniikan avulla voidaan käynnistää tulevaisuusvaihtoehtojen (futuribles) punninta ja valinta.

Lähestymistapa on popperilainen[8]. Delfoi-prosessissa tuotetaan erilaisia näkökulmia, hypoteeseja ja väitteitä, jotka saatetaan avoimen asiantuntijatestin ja argumentoinnin kohteeksi. Prosessissa pyritään seulomaan arvokkaat näkemykset jaetuksi tai erimieliseksi yhteisönäkemykseksi. Molemmat lopputulemat ovat arvokkaita. Erimielisiä voidaan olla paitsi argumenteista myös tavoitteista, vaihtoehtojen todennäköisyy= destä, haluttavuudesta ja arvoista.

Delfoi on asiantuntijamenetelmä. Sen raatiin R= 11; jota nimitetään paneeliksi – valitaan tarkasteltavaa aihetta eri näkökulmista hallitsevia eksperttejä, joilla arvioidaan olevan poikkeuksellista tutkittavaan aihepiiriin kohdistuvaa tietoa ja näkemystä. Nämä asiantuntijat saatetaan vuorovaikutukse= en aiheen teemojen ja toistensa kanssa tavalla, jossa korostuvat asiaperustelut eli argumentit vastaajien aseman ja auktoriteetin sijasta.

Delfoi-tekniikka sopii mainiosti opetuskäyttöön jopa niin, että monet delfoi -harjoituks= et on mahdollista tehdä aitoina, todellisina päätöksenteon valmisteluprojekteina. Samalla voidaan harjoitella sellaisia tärkeit&a= uml; metataitoja kuten informaation hakua ja tiedon muodostusta, rationaalista argumentointia, kuuntelevaa dialogia, eri näkökulmien ymmärtämistä sekä avointa ja uteliasta suhdetta ilmiöihin, joiden suhteen osallistuja voi olla paitsi tarkastelija myös vaikuttaja.

Pedagoginen delfoi (pedadelfoi)

Uuden ajan delfoi –tekniikka kehitettiin RAND –tutkimuskeskuksessa Yhdysvalloissa 1960-luvulla älykkä&aum= l;n väittelyn välineeksi. Siinä pyrittiin tietoisesti irti osallistujien persoonallisten ja valtaominaisuuksien vaikutuksesta, jotta kullakin osallistujalla olisi yhtä suuri painoarvo keskusteluun lähdettäessä. Siksi osallistumisesta tehtiin anonyymi ja keskustelut vaiheistettiin kierroksiksi, joiden avulla kommentointi ja väittely etenivät systemaattisesti. Ensimmäisessä Gordo= nin ja Helmerin manageroimassa tutkimuksessa (Report on a Long-Range Forecast 1964)= [9] ennustettiin vuoteen 2000 menness&aum= l; kehitettävän mm. synteettistä proteiinia, keino-organismeja, itsereplikoituvia molekyylejä, datapankkeja, automaattisia kielenkääntäjiä, ultrakevyitä materiaaleja, keinohedelmöitystä ja uudenlaisia psyyken lääkkeitä= ;. Useimmat ennusteet ovat toteutuneet, mutta jotain meni pieleenkin. Ihminen = ei ole ehtinyt Marsiin eikä ydinvoimaa ole kesytetty. Liioin ei säätilan vähäinenkään manipulointi onnistu eikä väestökasvua saatu pysähtymään alle 6 mi= ljardiin.

Randilainen delfoi luotiin menetelmäksi oppia tulevaisuutta. Tapahtumattomat asiat eivät suostu samalla tavalla opetettavaksi kuin menneisyyden tai nykyiset tapahtumat. Kukaan ei ole voinut niitä oppia kuten tavallisem= pia oppimisen aiheita. Opettaja lähtee samalta viivalta kuin muutkin oppij= at. Lähtökohta tekee tulevaisuudesta ja delfoi –menetelmästä aina autenttisen ja erilaisen oppimismenetelmän myös koulukontekstissa.

Delfoi-tekniikkaa voidaan käyttää oppim= ismenetelmänä kuten varsinaista delfoita tilanteissa, joissa on tiedossa tarve kartoittaa= tulevaisuutta tai pohjustaa tulevaisuusvalintoja. Siinäkään delfoit eiv&au= ml;t poikkea toisistaan, että molemmissa prosesseissa on kyse oppimisesta. = Ero ”normaalidelfoihin” onkin siinä, että ”pedadelfoissa” harjoitellaan ensisijaisesti oppimisen metatait= oja silloinkin, kun toiminnalla tavoitellaan todellisia tuloksia. Pedagogisen delfoin tilaus on ladattu koulutusohjelmien sisään. Kaikkien koul= utusasteiden opetussuunnitelmien perusteissa asetetaan tavoitteita, joiden edistämi= seen pedadelfoi soveltuu.

Kansalaisten halu osallistua ja vaikuttaa yhteisten as= ioiden hoitoon kannattelee demokratiaa. Se edellyttää kykyä muodost= aa asioista perusteltuja käsityksiä, joista on edelleen mahdollista kehittää ymmärrystä siitä, miten asiat ovat paitsi erikseen myös suhteessa toisiinsa. Kykyä rationaalisesti ja loogisesti perustella omia näkemyksiä ja valintoja pidetä&au= ml;n aiheesta tavoiteltavana kansalaistaitona. Ihmisten välisen vuorovaikutuksen kannalta on yhtä arvokasta kyetä omaksumaan tiet= oa ja ymmärrystä toisten perusteluista.

Delfoissa on keinot kerätä erilaista, osin ristiriitaistakin tietoa, jäsentää ja arvottaa sitä sek= ä muodostaa systeemistä kokonaisnäkemystä. Prosessi ei välttämättä tuota yksimielisyyttä, koska vaihtelev= at arvostukset ohjaavat ihmisten tulkintaa eri suuntiin. Se kuitenkin varmistaa sen, että tutkimusilmiöön liittyvät erilaiset tosiasiat, argumentit, intressit ja merkitykset tulevat yhteisöllisen tarkastelun= ja harkinnan piiriin. Siltä osin delfoi –prosessi on omiaan varmistamaan tulevien valintojen ja päätöksenteon laatua tor= jumalla esimerkiksi valtamanipuloituja ratkaisuja.

Parhaiten delfoi soveltuu opetusohjelmiin toisen asteen koulutuksesta eteenpäin. Siinä vaiheessa opiskelijat joutuvat jo muutoinkin tekemään valintoja ja hakemaan niille perusteluja. Pedadelfoissa kootaan sopiva opiskelijaryhmä asiantuntijapaneeliksi, j= oka ohjataan tutkimaan ja kehittämään käsityksiää= n haluttavasta ja mahdollisesta asioiden tilasta tulevaisuudessa. Pieni opiskelijaryhm&aum= l; voi toimia myös managerina, jolloin opettaja vetäytyy konsultoima= an taustalle. Manageriston avainroolista johtuu, että se oppii aina, panelistien osalta niin ei välttämättä ole. He saattavat pitäytyä omassa asiantuntijuudessaan ja torjua vaihtoehtoiset n&a= uml;kökulmat.

Aihe saa kernaasti olla konkreettinen ja ryhmän todellisiin tuleviin valintoihin liittyvä, mutta se voi olla myös puhtaasti opinnollinen vailla suhdetta jonkin asian tekemiseen tai suunnitteluun. J&a= uml;lkimmäisestä käyvät esimerkeiksi ihmisen evoluutioon ja eettisiin valintoihin liittyvät arvoaiheet, jotka poikkeuksetta kiinnostavat varttuneita opiskelijaryhmiä varsinkin, jos niihin löydetään mieliä kuohuttava lähtötilanne. Mielipiteitä ja keskusteluja kertyy varmasti sellaisista aiheista kuin uskontojen tulevaisu= us, eläinten oikeudet ja rikosten uudet näyttämöt ja tavat. Kokemuksellisen oppimisen kannalta parasta kuitenkin on, jos löydetään todellinen ja selkeästi rajattu tutkimisen ko= hde. Sellainen oman ja yhteisen valinnan kohde on opintomatka, jota täss&au= ml; yhteydessä käytetään havainnoimaan delfoi -metodin pedagogisia käyttömahdollisuuksia.

Pedagoginen delfoi voidaan ja kannattaa toteuttaa samo= jen vaiheiden kautta kuin tosidelfoi. Päätavoitteetkin voivat olla yhtäläisiä: halutaan tuottaa vaihtoehtoja, näkökul= mia ja argumentteja tarkasteltavan ilmiön ymmärtämiseksi. Joskus voidaan tietoisesti pyrkiä muodostamaan yhteinen kanta asiasta, mutta useimmiten riittää, että hankitaan varsinaisen päätöksenteon pohjaksi monipuolinen kuva ilmiöstä = ja siihen vaikuttavista tekijöistä.

Pedadelfoin yhteydessä rakennetaan opiskelijoiden ymmärrystä siitä, mitä on asiantuntijuus, johon liittyvät delfoi -prosessissa olennaiset tiedon ja näkemyksen muodostukset. Delfoi auttaa myös oivaltamaan, mitä on avoin ja argumentatiivinen dialogi. Delfoi on myös potentiaalisesti rationaalisen vaikuttamisen näyttämö, jolla pohjustet= aan poliittista toimintaa, kun politiikalla tarkoitetaan järjestäytynyttä tapaa hoitaa yhteisiä asioita.

Hyvään politiikkaan kuuluvat kaikki Aristote= leen teon teorian näkökulmat: tieto päämääräst&aum= l; eli tavoitteista, tieto tilanteesta ja tieto menetelmästä, jolla haluttaviin tavoitteisiin päästään. Delfoin avulla void= aan tuottaa tietoa kaikista kolmesta suunnasta ja ikään kuin optioksi vielä neljännestä ulottuvuudesta, jota Bahtin nimittä&a= uml; eksistentiaaliseksi. Eksistentiaalinen tieto on ymmärrystä tulevaisuuden potentiaalista eli siitä, miten huominen maailma voi olla nykyistä parempi. Bahtinin luokitteluun kuului myös taiteellinen = ja tieteellinen totuus ja tieto. Taiteellisella tiedolla hän tarkoitti su= urin piirtein samaa kuin Reko Lundan nykyään. Taiteen tehtävä= ; on kommunikoida sitä, mikä ei ole muuten kommunikoitavissa. Taiteen tieto on tarinallista tai tarinatonta kokonaistietoa, kun taas tieteellinen tieto on varmaa mutta pirstoutunutta..

Aiheen ja lähtöongelman valinta on tärkeää. Pedadelfoissa kannattaa tavoitella sellaista ”poliittista” prosessia, joka herättää halun vaikuttaa valintoihin. Jos opintomatkan kohde on aidosti avoin, se on mainio harjoituksen aihe. Matkakohteesta vallitsee luokassa kuin luokassa spontaan= isti erilaisia näkemyksiä, joiden takana on erilaisia motiiveita, osa niistä kätkettyjä. Muidenkin tutkimusaiheiden on suotavaa tunkeutua osallistujien oman elämän lähitulevaisuuteen, ja o= hjata kohti monipuolisempaa yhteistä ymmärrystä ja valintaa kuin muutoin tehtäisiin. Onnistuneen prosessin merkki on se, että ensi= n tunteet ja sitten arvot tai ainakin arvostukset nousevat vauhdittamaan kommentointi= a ja keskusteluja.

Pedadelfoi toteutetaan atk-välitteisesti. Se mahdollistaa menetelmän kannalta keskeisen anonyymin argumentoinnin ja prosessin sujuvan läpikulun silloinkin, kun kyseessä on toisensa hyvin tunteva koululuokka. Metodin apuna voi käyttää sähköpostia ja keskusteluohjelmaa. Yksinkertaisinta on käyttää erikoisohjelmaa, joka on suunniteltu tukemaan delfoin prosessivaiheistusta.

Delfoin tunnuspiirteet

Pedagogisen delfoin ei tarvitse erota muista delfoi –sovelluksista muuta kuin tavoitteiden suhteen. Menetelmän keske= iset ja universaalit tunnuspiirteet ovat ...

asiantuntijapaneelin monipuolisuus,

osallistujien anonymiteetti eli nimettömyys,

prosessin kulkua jäsentävä vaiheistus, = jonka käynnistää I kierroksen kysely,

argumentteja tuottavat kommentointikierrokset (iteraat= io),

managerin keskeisyys tutkimuksen valmistelijana ja pro= sessin ohjaajana

Ylläkuvatut piirteet yhdistävät kaikkia delfoin ”murteita”. Sen sijaan menetelmän eri sovellukset voivat tavoitteiden ja toteutusten suhteen suuresti poiketa toisistaan. Ns. ”politiikkadelfoilla” (policy delphi) pyritään ennen muuta tuottamaan runsaasti erilaisia argumentteja, jotta mahdollisimm= an moni tarkasteltavaan ilmiöön ja ongelmaan liittyvä tekij&aum= l; saadaan mukaan tutkimukseen. Ideana on aikaansaada suuri ideoiden kirjo eli meemien diversiteetti, jotta erilaisia näkökulmia ja perusteluja voidaan mm. dialogin keinoin punnita keskenään.

Alun perin delfoilla pyrittiin muodostamaan yhteinen ja jaettu ymmärrys tutkittavasta ongelma-asetelmasta. Äänestys-= ja argumentointikierrokset tähtäävät silloin konsensuksen = tai vähintään enemmistöpäätöksen aikaansaamiseen. Tällainen ”konsensusdelfoi” voidaan viime vaiheessa fokusoida valintaan kahden vaihtoehdon välillä.

Pedagogista delfoita voidaan pitää yhten&aum= l; delfoin alamuotona, jossa keskeistä on oppimisprosessi ja sen kautta saavutettavat oppimistavoitteet. Se ei estä pedadelfoita olemasta myös autenttinen tutkimus kuten opintomatka –esimerkki osoittaa. Toisaalta jokainen onnistunut delfoi -tutkimus on myös yksityinen ja yhteisöllinen oppimisprosessi, jossa informaatiosta jalostetaan tietoa= ja merkityksiä.

Delfoin tiedon muodostus

Delfoi –tutkimuksia on vanhastaan tehty postikys= elyin ja haastatteluin. Viimeisen kymmenen vuoden ajan niitä on toteutettu myös verkkovälitteisesti esimerkiksi sähköpostin tai internetin kautta. Uudet mediat vaikuttavat metodin kehitykseen, kun verkko ta= rjoaa mahdollisuuden saattaa panelistit reaaliaikaiseen dialogiin keskenään. Haastatteluiden asema ei ole niinkään uhattu= na. Kasvokkain tapahtuvalla keskustelulla on asiantuntijoita motivoivaa merkitystä. Yhtä tärkeää on se, että haastatteluiden avulla manageri saa kerätyksi riittävän lähtöinformaation mukaan lukien moninainen hiljainen tieto.

Delfoissa voi erottaa kolme potentiaalista tiedonmuodostuksen kerrostumaa, joista haastattelut varmistavat kahden ensimmäisen saannon. Ensimmäinen tieto on luonteeltaan ekspert= titietoa, joiden hallinnan perusteella useimmat panelistit valitaan. Tällainen t= ieto on olemassa jo ennen tutkimusta, mutta tuorein tieto ei välttämättä ole ehtinyt kirjojen kansien väliin. S= iksi asiantuntijoiden haastattelu kannattaa tehdä, jos siihen suinkin on resursseja ja mahdollisuuksia. Kevyessä versiossa haastatellaan muutama avaininformantti ja vähemmän kevyessä koko ensimmäinen delfoi –kierros toteutetaan haastatteluin. Haastatellen on mahdollista tavoittaa ”hiljaisetkin” tiedon muruset.

Toinen jokaisessa delfoissa mukana oleva tietämys= muoto on systeeminen[10] tieto. Systeemisyys -käsite on luotu kuvaamaan ilmiön eri osi= en välisiä dynaamisia ja monensuuntaisia suhteita. Systeemiymmä= rrystä syntyy, kun eri suunnista kertynyttä eksperttitietoa sovitellaan toisiinsa. Manageri kerää eksperttitiedon ja on siten ensimmäinen systeemisen tiedon kokoaja ja kuljettaja. Systeemisen tied= on muodostus kannattaa kuitenkin ottaa huomioon myös paneelia valittaessa= .

Systeemistä tietoa on hajallaan olemassa jo ennen delfoi –prosessiin ryhtymistä, mutta osa siitä kehittyy vas= ta tutkimuksen aikana. Parhaimmillaan erilaisen tiedon saattaminen yhteyteen keskenään voi johtaa yhteisöllisen näkemystiedon syntymiseen, jota ei ollut olemassa kenelläkään ennen tutkimuksen käynnistämistä. Uuden näkemystiedon kehittyminen edellyttää aitoa vuorovaikutusta ja argumentointia o= sallistujien välillä. Sen tyyppinen delfoi -huipennus on toistaiseksi ollut ha= rvinaista ja on tullut mahdolliseksi vasta internetin avulla. Tietoverkon välityksellä argumentointia on mahdollista syventää deb= atiksi ja dialogiksi, joiden seurauksena uusi synteesitieto ja näkemys syventyvät.

Tiedonmuodostus on delfoissa syklistä. Ensin ker&= auml;tään olemassa olevaa eksperttitieto mukaan lukien ns. hiljainen tieto. Seuraavak= si asiantuntijatiedosta kudotaan argumentointivaiheen kautta systeemistä tietoa, joka mahdollistaa näkemyksellisen tiedon rakentumisen. Vastuu siitä on managerilla. Sitä onnistuneempi delfoi –prosessi on mitä enemmän erilaiset tiedonlajit ruokkivat paneelin kommentoint= ikierroksia. Delfoin tiedonlajeilla on yhteys Habermasin (1968) kommunikaatioteoriaan ja tiedon intresseihin, joita käsitellään lyhyesti seuraavassa luvussa.

Opintomatkaesimerkissä eksperttitietoa on ajankoh= tainen informaatio kulkuvälineistä, aikatauluista ja hinnoista eri matkakohteisiin. Sitä ovat myös tiedot majoitusvaihtoehdoista ja muistomerkeistä. Systeemisestä tiedosta on kyse silloin, kun perusinformaatio yhdistetään vaihtoehtovertailuksi, jota voidaan syventää pohtimalla valintakriteerejä. Näkemyksellinen synteesitieto voisi sisältää ymmärryksen niistä monista motiiveista, joita eri ihmisillä matkasta on. Sen tiedon varas= sa on mahdollista näkemyksellisesti sovitella intressejä samansuuntaisiksi eikä vastakkaisiksi kuten usein tapahtuu, kun motiiv= it ja argumentit ovat ikään kuin etukäteen rankattu ja aito keskustelu sen takia ehkäisty.

Näkemyksiä tuottavassa yhteisöprosessis= sa on kyse oppimisesta, jossa oppijasubjekti on koko ryhmä. Nykyiset oppimis= en instituutiot eivät sitä mainittavasti tue. Pedadelfoin tärke= impiä funktioita onkin kehittää sellaista toimintatapaa ja mentaalimall= ia, joka tukee yhteisön avointa popperilaistyyppistä oppimista. Ryhmän ja yhteisön tulos on yhteistoiminnallista, jonka dynaamisi= in mekanismeihin uusi verkostotiede (ks artikkeli Verkoissa ja verkostoissa) on tuonut lisäymmärrystä. Oppimisen evoluutiossa yhteistoiminnallinen oppiminen on luonnollinen jatke yksilöoppimiselle. Aivojen sisäinen oppiminen jatkuu aivojen välisellä oppimisella. Kolmas edellisiin kytkeytyvä ja nopeasti kehittyvä oppimisen evoluutiovyöhyke = on eksosomaattinen oppiminen (ks. artikkeli Kolme informaatiovirtaa), jonka suhteen oppiva yhteisö on selvästi yksilöä vahvemmassa asemassa.

Delfoi harjoittaa myös verkostotoimintaan. Tehokk= aat verkostoryhmät ovat vapaaehtoisia ja siksi myös rakenteeltaan ja rajoiltaan jatkuvasti muuntuvia. Ryhmien raaka-aineena on ihmisten erilaisu= us ja erilaiset osaamiset. Erilaisen kohtaamisesta syntyy nopeaa ideoiden vaih= toa eli meemikiertoa, joka mahdollistaa uusien innovaatioiden, tuotteiden ja pa= lvelujen synnyn. Verkostoryhmissä vallitsee luottamuksen mentaalimalli. Hierarkkisiin organisaatioihin kuuluva epäily ja kilpailu purkavat ver= kostoyhteisön. Charles Handy (1990)[11] kuvaa luottamusorganisaatiomuotoa eksistentiaaliseksi, joka eroaa kolmesta vanhemmasta organisaation päätyypistä siinä, ettei tällaista yhteisöä ylläpidä rakenteisiin sidottu v= alta vaan yksilöiden valinta.

Eksistentiaaliyhteisöjen valinnat tapahtuvat yhte= isten arvostusten ja merkitysten perusteella. Jos merkitykset häviäv&au= ml;t yhteisö hajoaa. Eksistentiaalinen organisaatio ei uudistu ja kehitys ylhäältä vaan alhaalta. Johtamisella on eksistentiaaliyhteisössä erilainen merkitys kuin perinteisiss&aum= l; organisaatioissa. Se ei erotu hierarkkisesti vaan funktionaalisesti. Johtam= isen tehtävä on luoda ydintoiminnalle optimaaliset olosuhteet ja tuott= aa tarpeelliset tukipalvelut, jotta verkostomainen ja systeeminen kokonaisuus toimii.

Argumentointi ja internet

Delfoi on aristotelisesti muotoutunut retorinen työkalu, vaikka se on tyystin kirjallinen. Sen pääsaaliiksi tavoitellaan logosta, johdonmukaista, totuudellista ja järkevä&au= ml; sanaa. Argumentointi on logoksen palveluksessa ja syntyy panelistiasiantunt= ijoiden tiedoista ja näkemyksistä. He kuljettavat argumentteja mukanaan, mutta niitä syntyy myös heidän keskinäisessä vuorovaikutuksessaan. Tunteella eli paatoksella on delfoi –prosesseis= sa oma merkityksensä, vaikka esimerkiksi Platon ja stoalaiset pitivät tunteita irrationaalisina ja elämän onnistumisen kannalta vahingollisena.

On saatavilla useita kokemuksellisia havaintoja siit&a= uml;, että paatos katalysoi argumentointia. Se on myös argumentti Aristoteleen näkemysten puolesta, kun hän väittää, että täysin tunteeton ihminen ei voi olla hyvä. Hyvä&au= ml;n retoriikkaan kuuluu sen sijaan sellainen elämisen hallinta, jossa tunt= eet on totutettu toimimaan yhteistoiminnassa järjen kanssa niin etteiv&aum= l;t ne häiritse ”eläm&a= uml;n muodostumista siinä määrin järjen hallitsemaksi kokonaisuudeksi kuin on inhimillisesti mahdollista” (Sihvola 1997).

Retoriikan kolmas ominaisuus eli eetos (luonne) jää delfoissa marginaaliin, joskin hyvin kehittyvissä delfoi -dialogeissa saattaa parhaimmillaan kehittyä anonyymeja persoonia, joi= lle hahmottuu jopa luonnetta ja ainakin profiilia. Tällaiset dialogit ovat delfoissa tulleet mahdollisiksi vasta internet –ajalla.

Internet on politiikkadelfoissa omimmillaan. Sen avulla hajallaan olevat asiantuntijat tavoitetaan aikavyöhykkeestä ja pa= ikasta riippumatta. Se sopii erinomaisesti kansainvälisiin delfoi –tutkimuksiin. Olennaisinta on kuitenkin mahdollisuus argumentteja jalostaviin prosesseihin. Asiantuntijoiden välinen internet-kommentoin= ti voi tiivistyä keskusteluksi, johon kylläkin harvoin sytytään sytyttämättä.

Argumentointia on internetissä mahdollista kiihdyttää ja palautekierroksia ajoittaa niin, että tutkimus parhaimmillaan kuumenee kelpo väittelyksi, jossa on kehityspotentiaalia kunnon dialogiksi. Väittely on keskustelua tunnepitoisempaa ja supistavampaa, mutta sen hyvä puoli on se, että se energisoi, roolittaa ja sitouttaa vastaajia. Kyse on samasta ilmiöstä, jota antiikin kreikkalaiset kuvasivat toimintaa ja keskustelua käynnistävänä ”paarmana”. Pitää pistellä tarpeeksi kipeästi, jotta saa alkuliikkeen aikaiseksi. <= /p>
Väittely tai edes keskustelu eivät vielä= ; ole dialogia, jonka tunnuspiirre on se, että puheenvuorot eivät jää monologisiksi. Puheenvuoro käynnistää dialogin, kun sen tulkinta olennaisesti vaikuttaa seuraavan puheenvuoron sisält&= ouml;ön. Idea synnyttää jatkoidean, jota ei ilman lähtöideaa oli= si syntynyt. Samoin käy argumenteille. Dialogisia eivät ole vain ihm= isten väliset puheenvuorot ja suhteet, vaan myös ihmisten tietoisuudet. Dialogia voi käydä myös sisällään. Dialogiset ihmiset ovat sisäisesti ehtymättömiä samalla tavalla ku= in Dostojevskin romaanihenkilöt. Monologisessa maailmassa vallitsee sen sijaan tertium non datur: ajatus joko hyväksytään tai kielletään. Asiantuntijapaneeliin tarvitaan molempia, sillä monologeillakin on paikkansa argumenttien moniäänisyyden takaajan= a.

Käsitteillä väittely, keskustelu ja dia= logi on mielenkiintoiset erot. Väittely (engl. debate) rakentuu term= istä battuere, joka tarkoittaa maahan lyömistä tai sanoilla taistelua. Keskustelu eli dis quatere (engl. discussion) merkitsee hajaantumista tai erkanemista, kun taas dialogin (engl. dialog= ue) juuret ovat muinaisessa leg -sanassa, joka tarkoittaa kokoamista tai puhumista. Uudempi kreikkalainen termi dia-logos voidaan vapaasti kääntää sanojen tai merkitysten vuorovaikutteiseksi virraksi.

Sokrateelta on lainattu termi anakrisis, joka tarkoittaa puhumaan provosointia. Se on tärkeä dialogitaito kuten sekin, että totuus ymmärretään syvimmiltä olemukseltaan dialogiseksi. Totuus ei siis ole jotain, jonka voisi yksin omistaa. Totuutta etsivä keskustelu tarvitsee raaka-aineekseen erilais= ten näkökulmien rinnastuksia eli erilaisen kohtaamisia. Sokrateen ter= mi tälle ilmiölle on synkrisis. Antiikin aikoihin erilaisen kohtaamisen menetelmänä käytettiin mytologian sankareita, jo= iden kautta saatettiin esittää ketään loukkaamatta erilaisia näkökulmia maailmaan. Dialogiin kuuluu myös sellainen ideoid= en testaaminen, joka ei kohdistu idean esittäjään vaan sen sisältöön. Dialogin perusedellytys onkin ”vastustajan” kunnioitus. Kaikki nuo dialogiominaisuudet ovat delfoin oraakkelin tähtäimessä, kun hän lähtee asiantuntijoiden avulla parantamaan tulevaisuuden ”ennusteita”.=

Dialogin oivaltaminen ja erottaminen muista kommunikaa= tion muodoista on delfoin tavoitteiden kannalta olennaista. Paolo Freiren "= dialogissa opettaja ja oppilas liittyvät yhteen oppiakseen ja uudelleenoppiakseen jonkun asian". Yhdessä oppiminen ja tutkiminen on "to= tuuden dialogisoimista", säestää Bahtin. Vuoropuhelussa on pystyttävä kohtaamaan erimielisyydet ilman vastakkainasettelua ja oltava halukas tutkimaan näkökantoja, joita ei itse kannata. Tavoite ei ole ristiriidaton. Vuosituhannen alun piilo-opetussuunnitelmia kuvaavat varsin toisentyyppiset ohjaavat ideat. Jürgen Habermas (1968) lähestyy samaa ongelmakenttää tiedonmuodostuksen ja kommunikaation teoriassaan.

Habermas kuvaa kolme erilaista tiedonintressiä: teknologinen, praktinen ja emansipatorinen. (Anttila 2000, Suojanen 1999)= [12] Teknologinen intressi liittyy empiiris-analyyttiseen tiedenäkem= ykseen. Siinä tiedon merkitys määräytyy sen käyttökelpoisuuden pohjalta. Toiminnan yleiset lähtökoh= dat sivuutetaan yhtä annettuina kuin luonnonlait. Praktinen tiedonintressi puolestaan ohjaa historiallis-hermeneuttisten tieteiden tiedonmuodostusta. Se suuntautuu niiden merkitysten ymmärtämiseen, jotka syntyvät inhimillisessä vuorovaikutuksessa. Habermas kritis= oi molempia lähestymistapoja siitä, etteivät ne aseta historial= lisen perinteen kautta kehittynyttä yhteiskunnallista käytäntöä ja auktoriteettia kyseenalaiseksi.

Kriittisen tieteen intressi on emansipatorinen: se suuntautuu yhteiskunnassa vallitsevien suhteiden ja näennäisten lainalaisuuksien paljastamiseen. Emansipaatiota voi pitää myös sivistysprosessina, joka on tavoitettavissa vain avoimen kommunikaation avulla. Ideaalikommunikaation avainkäsite on diskurssi, jolla Habermas tarkoittaa vallankäytöstä vapaata dialogia, jossa pakottomasti keskustellaan siitä, mitä milloinkin tehdään, miten ja miksi. Habermasilaisen diskurssin^[13] päämäärä on konsensus eli yhteisön yhteisymm&= auml;rrys yhteisistä normeista ja niiden perusteista.

Delfoi –prosessilta ei tarvitse vaatia konsensus= ta eikä emansipatoriseen tietoon suuntautumista, koska se vasta pohjustaa päätöksentekoa. Sen sijaan siltä voi vaatia tutkimuksen reflektointia ja oman tiedonintressin tunnistamista. Suuri osa delfoi –tutkimuksista on ”arvovapaata” ja tiukasti rajattua teknologista tutkimusta, jossa ei juurikaan puututa emansipatorisiin mekanismeihin. Politiikkadelfoissa tilanne voi olla toinen. Vähintäänkin asiantuntijapaneelin kokoonpanossa kannattaa ot= taa huomioon erilaiset intressitahot myös tiedonmuodostuksen suhteen.

=

Delfoi-sovellus verkossa http://nexusdelfix.internetix.= fi .

Ensimmäinen delfoin verkkokäyttöön= suunniteltu internet-sovellus Professional Delphi Scan julkaistiin vuonna 1998. Sen toteuttivat Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuudentutkimuskeskus (http://www.tukkk.fi/tutu) ja Internet= ix Campus (http://www.internetix.fi) yhdessä. Suunnittelusta ja konseptoinnista vastasivat Jari Kaivo-oja, = Osmo Kuusi ja Hannu Linturi. NexusDelfix on sen jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Nykyinen ohjelmaversio on kolmas ja tottelee siis kutsumanimeä NexusDelfix. Sen www-osoite on http://nexusdelfix.internetix.fi= ).

Delfoin vaiheet

Delfoi-tekniikan teho perustuu onnistuneeseen ongelmanasetteluun, moniääniseen paneeliin ja metodin selkeään vaiheistukseen. Tutkimuksen suunnittelijalla eli manager= illa on kaikissa vaiheissa avainrooli. Tutkimuksen tavoitteet, resurssit ja aset= elma ratkaisevat miten delfoi –prosessi kannattaa ja on mahdollista toteut= taa. Siitä riippuu, haastatellaanko asiantuntijoita etukäteen ja monta= ko delfoi –kierrosta järjestetään. Useimmiten delfoi –projektilla pyritään kartoittamaan mahdollisia (possible), todennäköisi&= auml; (probable) ja haluttavia (preferable) tulevaisuuksia. Monien tulevaisuushankkeiden päämääränä onkin ensin = seuloa mahdolliset vaihtoehdot esiin, analysoida seuraavaksi niiden toteutumisen todennäköisyyttä, ja viimeiseksi valita mieluisimmat vaihtoe= hdot toteutettavaksi.

Vaikka delfoi -projekti usein edeltää ja valmistelee päätöksentekoa, se pitäytyy tutkimusorienta= atioon. Silloinkin kun siinä käsitellään haluttavia tulevaisuusvaihtoehtoja se tapahtuu panelistien valintojen ja argumentoinnin kautta. Delfoi on aineistolähtöinen metodi, jonka sisältöjä ovat managerin keräämä lähtöinformaatio, ja panelistien sen pohjalta tuottama asiantuntijatieto. Aineiston keruu tapahtuu asiantuntijakommentointia iteroiden, mistä muodostuu menetelmäkulun peruspoljento. Yksityiskohdissaan – esimerkiksi montako kyselykierrosta toteutetaan – delfoit voivat erota toisistaan. Kukin tutkimusprojekti on tavoitteenasettelussaan ja toteutuksessaan yksilöllinen. Siksi seuraava vaiheistuslistauskin on vain viitteellinen.

tutkimusaiheen valinta ja tutkimuspäätö= ksen tekeminen (toimeksiantaja),

manageri- ja/tai ohjausryhmän kokoaminen tutkimuk= sen toteuttamista varten (manageristo, ohjausryhmä),

tutkimusongelman rajaus ja tutkimuksen tavoitteiden määrittely, jonka tutkimuksen tilaaja (toimeksiantaja, ohjausryhmä) ja toteuttaja (manageristo) määrittelevät yhdessä,

asiantuntijapaneelin kokoaminen ja valinta (manageristo valitsee),

valmistelevan aineiston hankkiminen ja muotoileminen pohja-aineistoksi (manageristo valmistelee),

kyselylomakkeen rakentaminen, testaaminen ja korjaus ensimmäistä kyselykierrosta varten (manageristo),

ensimmäinen kyselykierroksen toteuttaminen haastatteluin, kirjallisena tai atk-avusteisena (vastaus- ja kommentointivaihe),

ensimmäisen kyselykierroksen vastausten analyysi = ja toisen kierroksen valmistelu,

toisen kierroksen kyselylomakkeen rakentaminen, testau= s, toteutus ja vastausten arviointi (argumentointivaihe),

mahdolliset lisäkierrokset (esimerkiksi fokusointivaihe),

raportointi tutkimuksen tuloksista ja päätökset toimenpiteistä (manageristo, toimeksiantaja),= ja

aineiston arkistointi ja dokumentointi tulevia tutkimu= ksia ajatellen (manageristo).

Päävaiheet ovat (a) tutkimusongelman määrittely ja kuvaus, (b) asiantuntijapaneelin valinta, (c) ensim= mäisen kierroksen kysely ja kommentointivaihe, (d) toisen kierroksen argumentointi, (e) kolmannen kierroksen fokusointi sekä lopuksi (f) tutkimuksen analy= sointi ja raportointi. Usein vaiheistusta pyritään aika- ja kustannussyistä tiivistämään ja varsinkin verkkoavusteisissa delfoi -projekteissa kierroksia on mahdollista myös yhdistää.

=

Delfoi-tutkimuksen projektisuunnitelmamalli (MS Proj= ect 2003)

Delfoin projektivaiheet voidaan jakaa myös valmis= teluun (ongelmanasettelu, selvitystyö, haastattelut, kyselyloma) ja kahdesta kolmeen delfoi -kierrokseen, joissa iteroidaan kommenteista argumentteja ja fokusoidaan tutkimus alueelle, josta vallitsee eniten erisuuntaisuutta. Tutkimus päätetään aina yhteenvetoon ja raporttiin, jon= ka kautta tutkimuksen tuloksia levitetään laajemmalle yleisölle= .

Varsinaiset asiantuntijakierrokset käynnistet&aum= l;än kyselyllä, jota voidaan maustaa kommentointimahdollisuudella. Toisella delfoi -kierroksella prosessi jatkuu argumentoinnilla eli omien näkemy= sten perusteluilla ja toisten panelistien argumenttien arvioinneilla. Mahdollise= lla kolmannella kierroksella tutkimus usein fokusoidaan kaikkein kuumimpien tee= mojen käsittelyyn.

Manageri tai managerit valitsevat paneelin ja laativat lähtökyselyn ja päättävät jatkokierrosten luo= nteesta. He ohjaavat prosessin kulkua ja motivoivat – tarvittaessa vaikka haas= tatellen – osallistujia. He myös analysoivat tulokset ja laativat loppuraportit. Managerityötä ohjaa ja rajoittaa useimmiten tutkimuksen maksaja ja tilaaja, joka määrittelee tutkimuksen tavoitteet ja keskeiset sisällöt, aikataulun ja resurssit.

Managerointi

Delfoi-prosessi edellyttää aina manageria tai manageriryhmää, joka joko yksin tai yhdessä tutkimuksen toimeksiantajan kanssa suunnittelee tutkimushankkeen rajauksen ja tavoittee= t, valitsee asiantuntijapaneelin ja laatii prosessin käynnistävä= ;n kyselylomakkeen. Projektin aikana manageri ohjaa ja aikatauluttaa delfoin kysely- ja keskustelukierrosten kulkua sekä raportoi projektin tuloksi= sta. Manageritehtäviä ovat:

tutkimustavoitteen asettaminen,

tutkimusaiheen ja -kohteen valitseminen, määrittäminen ja rajaaminen,

asiantuntijapaneelin roolittaminen ja valitseminen,

paneelin kutsuminen ja motivoiminen (mahdollinen panel= istien haastattelu),

pohjatutkimusten tekeminen (mm. mahdollinen avaininformanttien haastattelu),

ensimmäisen delfoi -kierroksen kyselyn laatiminen= ,

ensimmäisen delfoi -kierroksen toteutus (kyselyyn= kutsu ja ohjaus),

ensimmäisen kierroksen tulosten analysointi ja to= isen kierroksen kyselyn muokkaus,

toisen delfoi-kierroksen toteutus (argumentoinnin käynnistys ja ohjaus),

toisen kierroksen tulosten analysointi ja mahdollisen kolmannen kierroksen kyselyn muokkaus,

kolmannen delfoi-kierroksen toteutus (fokusointi),

kolmannen kierroksen tulosten analysointi,

tutkimuksen raportointi ja reflektointi,

mahdollinen julkaisutoiminta ja tiedottaminen, ja

projektin tutkimuksellinen dokumentointi ja arkistoint= i.

Managerin työtä ohjaa tutkimuksen tilaaja, j= oka viime kädessä asettaa tutkimustehtävän ja sille tavoitt= eet. Ne vaikuttavat työn kulkuun kaikissa vaiheissa. Joissakin tutkimusproj= ekteissa tilaajan edustajat osallistuvat tutkimusvalintojen tekemiseen prosessin aik= ana, mutta useimmiten managereille annetaan laaja tutkimusautonomia hyväksy= tyn suunnitelman puitteissa.

Opintomatkaesimerkissä tilaajaksi voi ajatella ko= ulun tai koululuokan vanhempineen, jolloin opettaja voi vertautua rooleissaan manageriin, joka toteuttaa delfoi -projektin tilaajan asettamien tavoitteid= en mukaisesti. Pedadelfoissa opettaja on luonnollinen manageri. Hän voi o= ttaa avukseen pienen opiskelijaryhmän, jonka toimintaa hän voi ohjata ikään kuin metodikonsulttina.

Managerin toimintamalli on yhtä ohjeellinen kuin = delfoi -tekniikan vaiheistus. Delfoista ei ole tässäkään suhte= essa auktorisoitu yhtä ainoaa mallia, vaan harkintaa voi ja kannattaa harjoittaa tutkimustehtävän ja –asetelman mukaisesti. Hankeasetelmasta riippumatta managerityö käynnistyy aina tutkimusaiheen valinnalla ja rajaamisella. Siitä ja aiheen sytyttä= ;vyydestä riippuu koko tutkimuksen onnistuminen.

Aiheen valinta

Delfoi-metodi on parhaimmillaan, kun tutkimusaihe on muotoiltavissa ongelmaksi aivan kuten klassisessa tutkimusasetelmassakin. Menetelmä soveltuu kiistakysymyksiin, joista vallitsee useita erilaisia käsityksiä, ja joihin ei ole löydettävissä yksiselitteisen objektiivista ratkaisua. Avoimuudestaan huolimatta tutkimusongelman tulee olla konkreettinen esimerkiksi niin, että sen suhteen joudutaan tekemään valintoja lähitulevaisuudessa.
Malliesimerkiksi käy Osmo Kuusen ja Matti Parvisen Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan toimeksiannosta tekemä kantasolututkimus, jonka loppuraportin (Ihmisen perimän ja kantasoluje= n tutkimuksen haasteet päätöksenteolle, Eduskunnan kanslian julkaisuja 4/2= 003) voi kokonaisuudessaan ladata internetistä osoitteesta http://www.e= duskunta.fi/fakta/julkaisut/ekj4_2003.pdf. Liitteessä 3 on osia tutkimuksen toisen kierroksen kysymyksenasettelus= ta.

Delfoita on käytetty runsaasti myös kasvatus= - ja koulutusalalla eräänlaisena pohjametodina mahdollisten tulevaisuuksien (futuribles) löytämiseen. Aiheenvalinnan konkretisoimiseksi seuraavassa joitak= in otsikkotason esimerkkejä toteutetuista tai mahdollisista opetusalan delfoi -tutkimu= sten aiheista. Toteutetut delfoi -tutkimukset on talletettu NexusDelfixin tietokantaan.

pienten alle 100 opiskelijan lukioiden tulevaisuus (Ru= bin & Linturi 2004),

hiljaisen tiedon (tacit knowledge) käytt&o= uml; ammatillisen koulutuksen tukena (ei toteutettu),

tietoyhteiskunnan muuttuva yleissivistys (Kuusi, Kaivo= -oja & 90-luvun sivistysbarometrit )

f= uture skills and abilities (Kuusi & Linturi 1999)

eksosomaattisen (ihmiskehon ulkopuolisen) oppimisen tulevaisuus (kevät 2005)

yhteisöllisen oppimisen instituutioiden kehittymi= nen (ryhmä- ja yhteisöoppiminen) (kevät 2005)

sosiaali- ja terveysalan yrittäjäkoulutus (Marjomaa-Mäkinen 2004)

paniikkihäiriöisten oppiminen ja koulutus (ei toteutettu)

Hyvään aiheen valmisteluun kuuluu olemassa o= levan tietämysperustan selvittä= ;minen, jotta Delfoi-prosessilla ei lähdetä selvittämään sitä, mitä jo tiedetään. Osmo Kuusi puhuu invariantista tiedosta, jolla hän tarkoittaa varmaa tietoa. Sen suhteen ei ole enää tarvetta argumentointiin eikä kiistelyyn. On tärkeää kartoittaa olemassa oleva invariantti tieto, jotta tutkimus voidaan käynnistää siitä, missä tieto muu= ttuu epävarmaksi. Invarianttia tietämyspohjaa voidaan kartoittaa tilas= tollisin aikasarjoin, kirjallisuuslähtein, esitutkimuksin ja avaininformanttien haastatteluin. Huolellisen esivalmistelun lisäksi muita hyvän tut= kimusaiheen kriteereitä ovat mm.:

rajattu, kiinnostava ja ajankohtainen aihe, johon liit= tyy selkeä tutkimustavoite ja -ongelma (tutkimuskriteeri),

jota voidaan kuvata myös kiistakysymyksenä (politiikkakriteeri), joka puolestaan

edellyttää vaihtoehtojen moneutta ja tulevaisuusperspektiiviä (tulevaisuuskriteeri)

Pedagogisessa delfoissa korostuvat aiheen kiinnostavuu= s ja ajankohtaisuus, joista prosessi saa energiansa. On pedagogisesti tärkeää löytää emotionaalisesti riittävän lämpöinen aihe, joka koskettelee mahdollisimm= an monta osallistujaa, ja joka herättää spontaania ja erisuunta= ista ”intohimoa”. Tässä suhteessa opintomatka -case on san= gen kelvollinen harjoituksen kohde, koska se mitä luultavimmin kiinnostaa jokaista, hajauttaa spontaanisti mielipiteet ja mahdollistaa monelta suunna= lta kehittyvän argumentoinnin, jolla pohjustetaan lopullista päätöksentekoa.

Valittu aihe ja tutkimusongelma näyttävä= ;t karvansa ensimmäisen delfoi -kierroksen kyselylomakkeen laadinnassa, j= ota kuvataan tarkemmin asiantuntijapaneelin roolitusta ja valintaa käsittelevän luvun jälkeen.

Paneelin valinta

Ei ole liioiteltua väittää, että Delfoi-tutkimus onnistuu tai epäonnistuu asiantuntijapaneelin myötä. Delfoin peruskysymys on löytää henkilö= t, jotka ovat parhaita mahdollisia vastaamaan delfoin asettamiin (kiista)kysymyksiin. Aihe siis ratkaisee, miltä suunnilta asiantuntijo= ita lähdetään etsimään.

Kun aihe ja tutkimusongelma on valittu, suunnitellaan eksperttipaneelin roolitus ja valitaan panelistit. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä! Ensin pohditaan, mihin instituutioihin aihepiirin kannalta kiinnostavat asiantuntijuudet sijoittuv= at. Kantasolutapauksessa olennaisia asiantuntijatahoja ovat tietyt yliopistojen tiedekunnat ja tutkimuslaitokset, valtiolliset päätöksentekijät ja eräät bioyritys- ja kansalaistoimijat.

Jos tutkimuksen tavoitteena on tuottaa runsaasti mielipiteitä perusteluineen - kuten usein on - asiantuntijoiden moniaineksisuus on olennaista. Ekstrakykyjä ovat tällöin hyvät kommunikointi- ja dialogitaidot. Jos taas pyritään löytämään konsensus, tärkeää on asiantuntijaryhmän edustavuus suhteessa päätöksentekoon= .

Pedagogisessa delfoissa ja opintomatka -casessa tavoit= teet voidaan yhdistää. Sama ryhmä tuottaa vaihtoehdot, argumentoi niiden puolesta ja tekee lopullisen valinnan. Opintokohteen valintaa helpotetaan luomalla päätöksenteolle kriteerit ennen kuin de= lfoi -prosessi käynnistetään. Kriteeristön laadinnasta voida= an myös tehdä ensimmäisen delfoi –kierroksen avausteema. Sopivia kriteeriehdokkaita voisivat olla esimerkiksi hinta, saavutettavuus, opinnollisuus ja turvallisuus.

Roolipoolit

Osmo Kuusi (1999) on kahdellakin tapaa mallintanut asi= antuntijapaneelin kokoonpanoa. Asiantuntijuutta voi hänen mukaansa tarkastella ensinnäkin sen mukaan, miten ekspertit suuntautuvat tulevaisuuteen. Roy Amara (1981)[14] on osoittanut, miten ihmiset painottavat eri tavoin mahdollisia (possible), todennäköisi&= auml; (probable) ja haluttavia (preferable) tulevaisuuksia. Orient= aatio muuttuu vastaavasti havainnoivasta ja aistivasta (feeling), ajattelevaan (thinking) ja tuntevaan (sensing). Tulevaisuusnäkökulmat eivät niinkään liity asiantu= ntijuuden laatuun kuin henkilön henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja valintoihin.

Kuusi erotta= a osin Amaran jaotteluihin perustuen neljä orientaatioroolia tulevaisuuteen.<= b> Sivustaseuraaja tarkkailee kehitystä pyrkien pitämään omat toiveet eros= sa arvioista. Tällainen tarkkailija pohtii etenkin todennäköisintä tulevaisuutta tavoitellen mahdollisimman objektiivista kuvaustapaa. Tulevaisuuden tekijä on kiinnostunut haluttavista tulevaisuuksista, joiden eteen hän on valmis tekemään kosolti töitä. Hän keskittää energiansa mahdolliseen ja toivottavaan. Uhkiin varautuja tutkailee tulevaisuutta riskien näkökulmasta. Huonot vaihtoehdot tunnistava varautuja osaa todennäköisesti välttää pahimmat vaihtoehdot ja parhaimmillaan hän kykenee kääntämään uhat mahdollisuuksiksi. Mahdollisuuk= siin tarttuja poimii tulevaisuudesta optioherkkuja, joiden riskinä on s= e, etteivät ne toteudu. Hän muotoilee tulevaisuutta tavalla, jota vo= isi luonnehtia rohkeaksi ja ennakkoluulottomaksi.

Vastaajien tulevaisuusnäkökulmaa voi udella = ensimmäisen kyselykierroksen tai alkuhaastattelun yhteydessä, jolloin näk&oum= l;kulmia on mahdollista tarkastella suhteessa muihin vastauksiin ikään kuin taustamuuttujana. Samaan tulokseen voi päästä apukysymyksin (esim. asian tai ilmiön merkittävyys, haluttavuus ja todennäköisyys), joiden tehtävää delfoi -tekniikas= sa esitellään tarkemmin myöhemmin.

Näkökulmaroolitusta käytetään harvoin varsinaisena panelistin valintakriteerinä. Asiantuntijuuden lähdetaho sen sijaan on aina merkittävä jollei merkittä= vin valintakriteeri. Delfoi-projekteissa hyvä viitteellinen lähtökohta on poolittaa asiantuntijat erilaisiin tiedontuottajatahoihin kuten (1) tutkimukseen, (2) hallintoon, (3) yritys- = ja (4) kansalaissektoriin. Viime mainitun tahon tehtävä on usein edu= staa jollei suoranaisesti toisinajattelua niin ainakin vallan ja valtavirran ulkopuolisia ajatuskulkuja. Asiantuntijavalinta tasapainotetaan valittujen poolien mukaisesti siten, ettei mikään olennainen osaamis- tai in= tressitaho jää tutkimuksessa äänettä.

Harvoin saadaan kokoon ideaalipaneelia. Asiantuntijoid= en aika on niukkaa eikä managerin lähimotivointikaan aina riitä kytkemään kaikkia kiinnostavia toimijoita mukaan. Ehdoton asiantuntijan perusominaisuus on halu ja mahdollisuus riittävästi osallistua tutkimukseen. Se taas on osittain kytköksissä tutkimuk= sen järjestelyihin ja vaatimuksiin, joita asiantuntijoiden osalta voi pyrkiä keventämään ohjaamalla osallistuminen vain kukin asiantuntijan varsinaisiin mielenkiinnon kohteisiin. Kaikkiin kysymyksiin ei suinkaan välttämättä tarvitse kaikkien vastata. Delfoi-= tutkimuksen arvo on harvoin kiinni yksinomaan vastausten runsaudesta ja edustavuudesta, vaikka niillä onkin jokin suhde varsinaiseen saaliiseen eli näkem= yksiin, näkökulmiin ja argumentteihin.

Motiivin ja osallistumismahdollisuuden merkitys lisääntyy, jos menetelmää kehitetään prosessuaalisen suuntaan kuten YK-yliopiston Millennium –hankkeessa ehdotetaan. Sen monimetodisessa ympäristöskannauksessa (Environme= ntal Scanning) nimenomaan eksperttipaneelin toimintaa on kehitetty jatkuvaksi monitoroinniksi. Tietyn= tyyppisissä delfoi –asetelmissa voikin ajatella, että normaalin delfoi –prosessin jälkeen paneeli tai osa paneelista jätetään ”päivystämään” uusia ympäristömuutoksia ja sitä kautta avautuvia uusia mahdollisuuksia. Futures Research Methodology (FRM) –kehitystyös= sä on myös konseptoitu Public Del= phi (avoin delfoi) , jonka tarkempi määrittely on vielä tekemättä. Delfoin voi periaatteessa avata julkiseksi alusta alka= en tai sitten asiantuntijakierrosten jälkeen ikään kuin viimeis= eksi kierrokseksi.

Pedadelfoin opintomatka -casessa vastaajat eivät juurikaan eroa toisistaan asiantuntijuuden suhteen, joten luokittelu pitää tehdä muista lähtökohdista. Eräs mahdollinen lähestymistapa on roolittaa vastaajat jonkin soveltuvan tyyppiluokituksen mukaan. Sellaisesta käy esimerkiksi Lapin yliopistos= sa tehty matkailijatyypittely (Aho), jonka mukaan matkailijat jakautuvat (1) etsijöihin (syvähenkisen ”pyhän” metsäst&au= ml;jiin), (2) viihteen hakijoihin, joille ”pinnallinen” huvi ja eläm= ys on tärkeää, (3) hyödyn tavoittelijoihin, jotka etsiv&au= ml;t tienestiä tai ainakin säästöä sekä (4) tiedon= ja ymmärryksen syventäjiin, joille aineeton hyöty ja tieto on merkityksellistä.

Opintomatka –delfoissa roolitus auttaa prosessin= ja kommentoinnin käynnistymistä. Rooli vapauttaa mielipiteisiin, joi= den suhteen muuten voi kokea niukkuutta. Lähtöroolit jaetaan tyypitel= len vastaajille, jotka pitäytyvät niissä ensimmäisen kierroksen ajan. Toisesta kierroksesta eteenpäin heidät vapautetaan lainarooleista argumentoimaan vaihtoehtoja omana itsenään. Paneelia voi tilantee= sta riippuen täydentää sidosryhmäedustajilla kuten vanhemmi= lla tai sponsoreilla.

Paneelin ominaisuudet

Asiantuntijapaneelin koko riippuu tutkimuksen tavoitte= esta ja luonteesta. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa ei tavoitella vastausten määrää vaan mielipiteiden ja keskustelujen laatua. Argumentoivassa politiikkadelfoissa ryhmäkoon kriteereiksi otetaan toisaalta paneelin moniäänisyys ja toisaalta keskustelumahdollisu= uden optimointi. Edellinen kriteeri vetää määrälle alar= ajan ja jälkimmäinen ylärajan. Joskus joudutaan tekemään kompromisseja, jolloin osallistujamäärä voi kasvaa useisiin kymmeniin. Harvoin toteutetaan delfoi -tutkimuksia , joiden osallistujamäärä jäisi alle kymmenen.

Konsensusdelfoissa kriteeriksi otetaan myös vasta= ajien edustavuus. Optimipaneelin kokoa rajaa silloinkin tarve käynnistää ja ylläpitää argumentatiivista dialogia delfoi –kierrosten aikana. Se ei ole mahdollista liian suure= ssa ryhmässä. Ideaaliset ryhmäkoot vaihtelevat tällaisissa tapauksissa siis reilusta kymmenestä muutamaan kymmeneen osallistujaan. Gordonin (1994) suositus paneelin kooksi on 15-35. Opintomatka –tapaus mahtuu turvallisesti optimihaarukkaan, kun kyseessä on matkaa suunnitteleva opintoryhmä tai koululuokka, jonka koko on tavallisimmin 16-24 opiskelijaa.

Keski-Euroopassa ja Japanissa on sovellettu delfoi –tekniikkaa teknologian ennustetutkimuksiin (technology forecastin= g), joiden osallistujamäärät lasketaan tuhansissa. Selvä&au= ml; on, ettei niissä harrasteta argumentointia. Nämä tutkimukset ovat luonteeltaan kvantitatiivisia asiantuntijakartoituksia, joiden erityis= piirteenä on teknologisten innovaatioiden diffuusioiden ennustaminen. Itävallassa toteutettiin 90-luvun lopulla kaksois-delfoi[15], jossa teknologisen ennustedelfoin (kohteena teknologiset ja organisatoriset= innovaatiot) rinnalla toteutettiin kvantitatiivinen politiikkadelfoi, jonka aiheena oliv= at tulevat sosiaaliset kehitystrendit. Yhteensä kyselyihin vastasi yli 30= 00 asiantuntijavastaajaa. Kiintoisimmat tulokset saatiin, kun aineistoja yhdistettiin ja vertailtiin keskenään.

Paneelin keskeinen ominaisuus on asiantuntijuus, jonka= voi jakaa kahteen kategoriaan eli asiantuntijuuden laatuun ja monipuolisuuteen. Jälkimmäinen varmistetaan asiantuntijaryhmien poolituksella kuten edellä on kuvattu. Pooleista riippumatonta laatua voi arvioida Kuusen mukaan seuraavasti.

Asiantuntijan …

tulee olla oman tiedonalansa kärjessä,

tulisi olla kiinnostunut eri tiedonaloista,

pitäisi pystyä näkemään yhteyksiä kansallisen ja kansainvälisen, nykyisen ja tulevan kehi= tyksen välillä,

tulisi kyetä tarkastelemaan ongelmia myös epätavanomaisesta näkökulmasta, ja

pitäisi olla kiinnostunut tekemään jota= in uutta.

Kuusi opastaa arvioimaan henkilön asiantuntemuksen määrää sen perusteella, mitkä ovat hänen koke= muksensa ja ammatilliset tietonsa ja taitonsa. Toiseksi kriteeriksi voi nostaa asiantuntijan ennustamiskyvyn, mielikuvituksen ja luovuuden eli kyvyn nähdä malleja siellä, missä muut näkevät vain satunnaisia elementtejä. Kolmanneksi kriteeriksi Kuusi noteeraa muiden= eksperttien mielipiteet kyseisestä henkilöstä. Unohtaa ei sovi myöskään sitä, kuinka avoin ja kyvykäs panelistiehdokas on dialogiin. Dialogikykyjen - joihin voi laskea myös kyvyn ärsyttää muita – merkitys lisääntynee,= kun mahdollisuutta dialogisesti ja samanaikaisesti argumentoida verkossa aletaan käyttää nykyistä enemmän hyväksi. Eksperttiyd= en ohella lisääntyy tarve tarkastella paneelia oppivana yhteisönä, jonka luovuus (luovuuskriteereitä pohditaan artikkelin lopuksi) riippuu muustakin kuin kyvystä tietää pa= ljon ja syvältä. Systeemitiedon saavuttaminen edellyttää myös generalistista asiantuntemusta.

Eskperttiyttä voi luokitella myös teoreettis= emmin. Asiantuntemusta edustaa tieto aihepiiriin liittyvistä pysyvistä ja tilapäisistä invariansseista, kun invariantilla tiedolla tarkoite= taan varmaa ja vakioitua tietoa. Muuttumatonta on mm. oppimiskyvyttömien olioiden ”käyttäytyminen”, jota luonnonlait säätelevät. Tilapäisiä invariansseja ovat erilaiset toimintakontekstiin liittyvät tavat ja rutiinit, jotka perustuvat laaj= asti jaettuihin uskomuksiin. Kattava ja relevantti invarianssitieto muodostaa lähtökohdan muulle asiantuntemukselle. Toinen asiantuntijuuden substanssi perustuu kykyyn ja valmiuteen pohjustaa päätöksen= tekoa, joka edellyttää tulevaisuusresurssien ymmärrystä ja hal= lintaa sekä intressiä perustellen vaikuttaa joidenkin tulevaisuusvaihtoehtojen puolesta.

Kyselyn laatiminen: kiistakysymys, teema ja t= eesi

Kysely käynnistää varsinaisen tutkimusprosessin. Sillä on kaksi tehtävää sen lisäksi, että kyselyllä kerätään tietoa. Se orientoi tutkimusaiheeseen ja auttaa vastaajia asemoimaan itsensä tutkittavan ilmiön ja toistensa suhteen. Sen kautta synnytetä&aum= l;n jännitteitä, joiden kautta prosessi pääsee kehittymään ja fokusoitumaan. Jännitteen luomisessa käytetään usein hyväksi Likert -tyyppisiä kysymyksiä tai vuosiennusteita. Vastausten hajonta merkitsee erilaisia näkemyksiä, joita pyydetään perustelemaan.

Kommenteilla ja argumenteilla vastaajat selventävät kantojaan ja pyrkivät vaikuttamaan muiden kä= ;sityksiin. Jokaisella on oikeus ja mahdollisuus tarkentaa vastausvalintojaan prosessin kuluessa. Jos niin tapahtuu se on myönteinen signaali kuuntelusta ja dialogipotentiaalista. Ainakin osalla vastaajia kannat ovat avoimia argumentoinnille. Yhtä tärkeää luonnollisesti on, ett&a= uml; näkemykset tulevat kunnolla testatuksi. Vasta-argumentoinnilla on siinä testissä tärkeä osa.

Klassisessa delfoi -kyselyssä asiantuntijoiden numeeriset vastaukset jaetaan neljään kvartiiliin. Jos asiantunti= jan vastaus on poikkeava eli osuu reunimmaisiin neljänneksiin, hänt&a= uml; pyydetään perustelemaan kantansa. Uudemmissa delfoi –tutkimuksissa niin harvemmin tehdään, vaan kaikkia osallistujia pyydetään vastauksesta riippumatta perustelemaan val= intojaan. Kvartiilityyppinen esitystapa on kuitenkin säilynyt, vaikka sen alkuperäinen funktio onkin hävinnyt. Osoitteessa http://nex= usdelfix.internetix.fi/fi/materiaalit/delfoi/ voi tutustua muutamiin esimerkkitutkimuksiin, joista useimpien kyselyiss&au= ml; käytetään kvartiilikysymyksiä.

Delfoi –kyselyyn pätevät samat kriteer= it kuin tavalliseen tutkimuskyselyyn, jonka erityispiirteenä on tulevaisuushorisontti. Survey -tyyppisten kyselyiden laatimista ja ominaisuuksia opastetaan mm. Metodixin = http://www.metodix.com ja Tilastokeskuksen verkkokoulun http://www.stat.fi/tk/tp/verkkokoulu sivuilla. Olennaista on, että delfoi -kyselyssä ei kysellä tosiasioita vaan vastaajien mielipiteitä, käsityksiä ja näkemyksiä siitä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaa= n ja millä ehdoin. Kyselylomakkeen laatimisen perustana on jaottelu tutkimusaiheeseen (kiistakysymys), alaosioihin (teemat) ja yksittäisiin väitteisiin (väite, teesi), joihin asiantuntijat ottavat kantaa.<= /p>
Kiistakysymys ja teema

Delfoi-tutkimus käynnistetään mieluiten jostain ajan- tai tulevankohtaisesta riita- tai kiistakysymyksestä<= /b> (engl. issue =3D ”a matter that is in dispute between two o= r more” [16]). Ihanteellinen kiistakysymys on kiinnostava, julkinen ja ratkaisematon keskustelunaihe (”a vital or unsettled matter”), joka odottaa lähitulevaisuudessa ratkaisuaan. Englannin kielen kiistakysymystä tarkoittavalla ”issue” –termillä= ; on mielenkiintoinen lisämerkitys. Se tarkoittaa painosta tai antia, esime= rkiksi osakeantia (emissio). Delfoi –prosessissa kiistakysymykselle voidaan metaforisesti antaa tulevaisuusannin sivumerkitys. Delfoi-prosessi = on parhaimmillaan intellektuaalinen sijoitus tulevaisuuteen.

Kiistakysymys kuten vaikkapa kantasolututkimus tai j&a= uml;ljempänä esiteltävä eksosomaattinen oppiminen jaetaan teemoihin (t= opic)= [17], joita voidaan luonnehtia rajatuiksi aihekokonaisuuksiksi tai -piireiksi. Te= emat muodostavat keskustelun- ja puheenaiheita, jotka puolestaan koostuvat mahdollisimman ajan- tai päivänkohtaisista (topical) väitteistä eli teeseistä (statement, thesis)= [18]. Väitteistä voi olla vähintään kahta mieltä. K= antasolututkimus-kiistakysymyksen pääteemoja voisivat olla esimerkiksi (1) biotekniikka ja (2) bioe= tiikka.

Hierarkiaa on luvallista syventää tutkimustarkoituksen ja -tavoitteen mukaan siten, että ”issue= 221; voi joissakin tapauksissa olla myös ”topic” ja päinvastoin. Esimerkiksi bioetiikasta rakennetaan oma kiistakysymyksen= sä, johon muodostetaan omia alateemojaan. Tutkimuksen rajaus onkin keskeisi&aum= l; harkinnankohteita tutkimuksen suunnittelussa. Laajat kiistakysymykset johta= vat helposti raskaisiin kyselyihin, jotka vaikuttavat negatiivisesti vastaajien motiiviin ja asiantuntija-antiin.

Seuraavassa luetellaan esimerkkejä erimittakaavai= sista kiistakysymyksistä kunta- ja valtiotasolla. Niiden taustalle oletetaan teknologinen tai sosiaalinen murros tai molemmat, jotka ennen pitkää pakottavat ot= tamaan kantaa aihepiiriin. Mahdollisia tutkittavia kiistakysymyksiä ovat R= 30;

lukion (tai jonkun muun koulumuodon) transformaatio= verkkoon ja verkostoihin, jonka teemoina voisivat olla (1) verkko eli tekninen ympäristö, ja (2) verkostot eli sosiaalinen ymp&a= uml;ristö,

pikaraitiotie keskusten välille (esimerkik= si Tampere, Espoo), jossa mahdollisia teemoja ovat esimerkiksi (1) tekniset, (2) taloud= elliset ja (3) sosiaaliset implikaatiot,

paikallisenergiat haja-asutusalueilla, jossa aihepiiri teemoitetaan energiavaihtoehdoittain,

IP -perustainen identiteetti, jossa tarkastella= an esimerkiksi eri medialaiteryhmien (esim. tietokone, mobiilit laitteet) ja funktioiden (esim. terveysvalvonta, rangaistuskontrolli) välityksell&a= uml; sitä mediamaiseman muutosta, joka johtuu siitä että ihmisen = SOTU -tunnuksen rinnalle toiseksi identiteetin merkiksi nousee verkon IP -osoite= ,

nanoteknologia terveydenhoidossa, jolloin ihmis= en toimintoja ja toimintaa tarkkaillaan tekoälyisten biologisissa sirkulaatioissa kulkevien mikroskooppisen agenttien välityksellä (teemalähtökohdaksi sopisi esimerkiksi tautiluokittelu, tai vaihtoehtoisesti suurimmat kansantaudit ja niiden hoito),

kantasolututkimuksen sääntely, jossa luodaan lähtökohtia ja näkökulmia kantasolututkimuksen = (1) teknisen ja (2) eettisen normiston ja lainsäädännön luo= miseen,

median metamorfoosit, jossa media yhä enemmän sulautuu ja simuloituu osaksi ihmisten elämää k= uten Baudrillard on ennustanut, lähtökohdaksi voisi ottaa ns. länsimaisen lehdistön perinteiset tehtävät: (1) uutisten objektiivinen kertominen, (2) maailmankäsitystä ohjaavien näkemysten ja ideologioiden välittäminen, (3) ilmoitusten tarjoaminen, (4) kansansivistys ja –valistus, (5) ihmisten viihdyttäminen, (6) oman toiminta-alueen hyvinvoinnin edistäminen= ,

prosumerismi (producer+consumer=3Dprosumer): si= inä missä ennen harvat ja valitut tuottajat tuottivat suurelle kuluttajaenemmistölle materiaaliset ja aineettomat hyödykkeet, uu= dessa yhteiskuntakehityksen vaiheessa ero hämärtyy, kun informaation jakelutie on teknologisesti vapautettu kenen tahansa käyttöön (internet), ja jos myös tuottaminen demokratisoidaan edesauttamalla hajautunutta tekemistä tukevien ja ohjaavien ideoiden ja käyt&aum= l;ntöjen kehittymistä,

uusi yleissivistys: miten muuttuu ihmisen sivistystarve, kun maailma ympärillä muuttuu, teemoina kolme oppijatasoa: yksilö, ryhmä tai yhteisö ja eksosomaattinen ympäristö eli koneet,

eksomaattisen oppimisen evoluutio, jota kä= sitellään seuraavassa hieman tarkemmin. Ensin kuvataan managerityönä tehtävää tutkimuksen lähtöasetelmaa, josta päädytään tutkimuksen teemoihin. Seuraava askel olisi projektin operationalisointi kyselylomakkeeksi ja lähtöväitteiksi.

Kouluissa voi omakohtaisten opintomatkaharjoitusten oh= ella kokeilla isojen eettisesti monimuotoisten kiistakysymysten käsittelyä. Seuraavassa esiteltävä eksosomaattisen oppimisen harjoitus sopii toki luokaa paremmin opettajainhuoneisiin. Muutoi= nkin delfoi sopii hyvin myös työyhteisön kehitystyökaluksi. Sillä voi pohjustaa vaikkapa organisaation vision muodostamista.

Kyselyn elementtejä

Tyypillinen delfoi –teema (topic) koostuu= yhdestä tai useammasta väitteestä, vastaustyypistä (tässä = tapauksessa viisiportainen Likert –asteikko), vastausjakaumaa kuvaavasta kvartiilidiagrammista (kun on kyse jakaumavastauksesta), apuargumenteista j= a kommenteista.

Hyvä väite on avoin. Ei ole mieltä tuhl= ata asiantuntijoiden aikaa kysymyksiin, joihin vastaus on muutenkin saatavilla.= ”Kuinka monta opiskelijaa hakee lukioih= in Helsingissä keväällä 2010?” ei ole onnistunut väitekysymy= s. Vaikka lukumäärää ei tiedetäkään tarkkaa= n, se voidaan suunnittelutietona päätellä kyllin täsmällisesti, kun tiedetään peruskoulun seitsemäsluokkalaisten määrä, lukion aloituspaikat ja h= akijoiden aiempi valintakäyttäytyminen. Parempi ja delfoille tyypillinen kysymys kuuluisi: ”Minä = vuonna lukioon hakeutuvien osuus ikäluokasta nousee yli 70 prosentin, kun se = nyt on 65%?” Vielä parempi on kysymys, joka mahdollistaa kahdensuuntaisen arvioinnin: ”Mikä on lukiolaisten prosenttiosuus koko ikäluokasta vuonna 2010, kun se ny= t on 65?”

Alla esitellään esimerkki asteikkoväitteestä, jonka tyyppisiä ehkä kaikista eniten käytetään nykydelfoissa ensimmäisen kierroksen käynnistävinä kysymyksinä.

TEEMANA ETÄTYÖ

väite

:: Etätyön ja vapaa-ajan lisäänt= yminen muuttaa nykyisen maaltapaon maallemuutoksi vuoteen 2010 mennessä.

asteikkovastaus

täysin eri mieltä

täysin samaa mieltä

kvartiilidiagrammi kuvaajana (näkyy vasta rapor= tissa)

(Q1=3Dkvartiili 1, M=3Dmediaani, Q3=3Dkvartiili 3, A= =3Doma vastaus)

=

kommentointi-

laatikko

:: Miksi vastasin näin?

Maalla asuminen rauhallisempaa ja virikkeellisempä&= auml;.

kommentit (näkyvät vasta raportissa)

:: Maalla on mukavaa.

:: Aikajana on liian lyhyt. Asenteet eivät n&au= ml;y muuttuvan!

:: Mahdollinen visio tuo on

:: Pääosa nuorista haluaa viettää vapaa-aikaansa kaupunkimaisten harrastusten parissa. Kaikki eivät ha= lua muuttaa maalle, vaikka voisivatkin.

:: Etätyön yleistymiseen menee paljon pide= mpi aika!

:: En usko että tilanne muuttuu näin nopea= sti.

:: Haetaan elämisen laatua.

:: Toivottavasti.

:: Ei etätyö tähänkään= asti ole niin tehnyt

:: Maallemuutto on joidenkin intohimo

:: Ei vielä v. 2010, mutta ehkä 2020.

:: En usko että noin nopeasti, myöhemmin kyllä.

:: Osittain näin tapahtuu, mutta ei etäty&= ouml; lopulta kuitenkaan sovi monille aloille ja kaikille työntekijöi= lle.

:: Onkohan etätöitä ja -tekijöit= ä jo niin paljon?

Yllä olevassa esimerkkitapauksessa ei ole kä= ytetty apuargumentteja, joiden avulla asiantuntija voisi laajentaa ja syventää vastausvalintansa merkityksiä. Maallemuuttoa tutkiv= assa delfoissa saatettaisiin luoda lisämerkityksiä vaikkapa siten, että kysytään vastaajien arvioita maallemuuton todennäköisyydestä ja haluttavuudesta. Esimerkkivastaajan mielestä maallemuutto olisi esimerkiksi haluttavaa ja tärkeää, mutta melkoisen epävarmaa ja jossain määrin epärealistista.

APUARGUMENTIT

haluttavuus, toivottavuus (desirability)

haluttava

ei haluttava

saavutettavuus, realistisuus (feasibility)

saavutettava

ei saavutettava

tärkeys, merkityksellisyys (importance)

tärkeä

ei tärkeä

kelpoisuus, edustavuus (validity)

kelpoisa

ei kelpoisa

Varsinkin yhteiskunnallisissa kiistakysymyksissä, etenkin politiikkadelfoissa, käytetään usein apuasteikkoja tarkentamaan ja yhtenäistämään vastauksen laatua. Apuky= symysten avulla asiantuntijat ottavat kantaa annetun argumentin (argument) merkittävyyteen (tärkeys/importance, kelpoisuus/validit= y) ja valitun vaihtoehdon (ratkaisu/päätös/resolution) toteutettavuuteen (haluttavuus/desirability, saavutettavuus/feasi= bility). Harvoin kaikkia ”ristiinvalotuksia” käytetään yhdessä ja samassa teemassa. Tutkimuksen luonne määrittää, ovatko apuargumentit ”haluttavuus̶= 1; ja ”saavutettavuus” (todennäköisyys) tärkeit&aum= l;. Opintomatka-esimerkissä ne sitä mitä ilmeisimmin ovat, kun tarkoitus on ottaa kantaa erilaisiin matkakohdevaihtoehtoihin.

Muita yleisiä delfoi –kysymystyyppejä = alla:

KYSYMYSTYYPPEJÄ

asteikkoväitekysymys

:: Onko lukiokoulutus tulevaisuudessa ensisijaisesti= :

- väline parempaan elämään ja to= imeentuloon

- itsestäänselvyys

- sivistyksellinen päämäärä sinänsä

- jotain muuta

=

vuosiennustekysymys

:: Mihin vuoteen mennessä televisio ja tietokone integroituvat samaan pönttöön?

:: vuoteen 2009

kommenttikysymys

:: Mikä on yleissivistyksen merkitys tulevaisuu= dessa (aikajänne vuoteen 2010)?

:: Yleissivistys on taito tulla toimeen itsensä, ympäristönsä ja eri tavalla ajattelevien kanssa. Se kaikki edellyttää tietoja, faktoja, työkaluja ja niitä saa koulussa ja koulun ulkopuolella. Kokemus on opettanut, että vahva yleissivistys saa ihmisen innostumaan jostain tiedon sirusta ja rakentama= an siitä itselleen elämisen portin mielekkääseen elämään.

Usein käytettyjä ja tyypillisiä delfoi –kysymyksiä ovat ennusteväitteet, joiden toteutumiseen panelistit ottavat kantaa. Seuraavat esimerkkiväitteet ovat Englannin teknologiaohjelmaan kuuluneesta delfoista[19] kymmenisen vuotta sitten. Tällä hetkellä paneelin näkem= ykset ovat toteuttamisvaiheessa. Sen kaikuja voi löytää mm. siit&a= uml;, miten eurooppalaisen Airbusin ja amerikkalaisen Boeingin strategiat ovat erilaisia.

Ykkösväite on täsmällisin ja selke= immin vastattavissa. Väite edellyttää aikajänteen kertomista, esimerkiksi vuoteen 2010 mennessä. Vastaus voidaan ohjata asteikolla , esimerkiksi todennäköisestä epätodennäköiseen, tai väite vain yksinkertaisesti hyväksytään tao hylätään. Alla olevista väitteistä ensimmäine= n on täsmällisin ja yksiselitteisin vastattava.

:: Vapaa-ajan matkojen kokonaismäärä vähenee nykytasosta 5% etäläsnäolon ja virtuaalitodellisuuden lisääntymisen takia.

:: Sellainen ajoneuvon ja ajajan monitorointi ja kontrollointi leviää laajalle, missä säädellään ajotapaa energiaa säästäväksi ja turvalliseksi.

:: Automaattipilottinavigoinnin ja –laskeutumisten määrä lentokentillä lisä&a= uml;ntyy GPS:n käytön takia.

:: Sellaisten laajarunkoisten (yli = 300 paikka) yliäänilentokoneiden määrä lisääntyy, jotka ovat kyllin hiljaisia laskeutumaan öisin asutuille alueille.

Petri Tapio (2005)[20] on myös käsitellyt tulevaisuuden liikennettä delfoin avulla,= ja on tehnyt sen mielenkiintoisella ja luovalla tavalla. Ensimmäisen kierroksen kysely on jaettu 12 teemakokonaisuuteen. Kussakin teemassa (topi= c) on joukko väitteitä (statement), joihin vastataan samalla tavalla. Yhteen väitteeseen yhdistetään kaksi aikajännettä = (10 ja 20 vuotta) , jolloin saadaan näkyviin mahdolliset käyräviivaiset tulevaisuudet, ja kaksi kannanottoa (todennäk= öinen ja toivottava tulevaisuus).

Liikenteen tulevaisuus (Ta= pio 2005)[21]

Pari väittämäkokonaisuutta Elämäntapa -teemasta

Väite …

:: AUTON STATUSARVO

kombinoituu kannanotoksi kahdella aikajänteell&= auml; (10 ja 20 vuotta) ja …

=

:: Perustelusi, Miksi?

kahdella argumenttisektorilla (todennäköin= en ja toivottava)

=

:: Perustelusi, Miksi?

Toinen väite

:: EKOLOGINEN ELÄMÄNTAPA

=

:: Perustelusi, Miksi?

=

:: Perustelusi, Miksi?

Tapion sovelluksessa väitteeseen suhtautuminen vo= idaan kuvata nelikentässä, jossa panelistit ottavat kahden aikatarkastelupisteen kautta kantaa kehityksen suuntaan ja haluttavuuteen. Tapio tulkitsee vastauksia ryhmittelyanalyysin avulla, jolloin toisen kierroksen kyselyä voidaan typologisoida ensimmäisen kierroksen jakaumien perusteella.

Manageri perehtyy etukäteen perusteellisesti aihe= eseen. Tavallista on, että ns. avaininformantteja haastatellaan etukätee= n. Hyvä esimerkki haastattelujen hyödyntämisestä on Osmo Kuusen ja M= atti Parvisen (2002) kantasolututkimusta käsittelevä delfoi-projekti (= ks. liite 2).

Ihmisen perimä ja kan= tasolut 2002[22]

Pohjustus

Perimään liittyvän tiedon ja erity= isesti ihmisen perimään liittyvän tiedon hyödyntäminen = on ihmiskunnan alkaneen vuosisadan keskeinen ellei suorastaan keskeisin haas= te. Pohjimmaltaan myös menestyminen kantasolujen hyödyntämisessä perustuu ihmisen geneettisen säätelymekanismin ymmärtämiseen. Perimän sisältämän tiedon ymmärtäminen on haaste sek&aum= l; valtavien mahdollisuuksien mutta myös vaikeasti hahmottuvien uhkien mielessä.

Erityisesti Euroopassa on yleisesti omaksuttu tul= kinta, että ihmisen genomitietojen käytössä tulee rajoittua lääketieteellisiin sovellutuksiin. Tällainen rajaus on teh= ty Euroopan neuvoston bioeettisessä konventiossa ja se on omaksuttu mm. Saksan parlamentin tilaamassa ja vuonna 2001 valmistuneessa geneettisen testauksen arvioinnissa. Rajaus tulee lähes varmasti ennemmin tai myöhemmin osoittautumaan liian kapeaksi. Genomin ”medikalisoin= ti” tullee ajautumaan umpikujaan toisaalta teknologian kehityksen ja toisaalta taloudellisten voimavarojen rajallisuuden vuoksi.

Vaikka lääketiede on mitä ilmeisim= min genomitietojen keskeisin lähiaikojen sovellusala, nyt kohtuullisen varmasti ennakoitavissa oleva kehitys on vasta alkua mm. nanotekniikan muodossa biotekniikkaa, tietotekniikkaa ja materiaalitekniikkaa yhdistävälle kehitykselle. Tällaisella kehityksellä v= oi olla tämän vuosisadan jälkipuoliskolla mitä yllättävimpiä sovellutuksia esimerkiksi uudenlaisten älyllisten olentojen muodossa, joissa yhdistyvät tietotekniikan= ja biotekniikan mahdollisuudet. Tästä kehityksestä voi yrittää suojautua erilaisilla kielloilla ja rajoituksilla, mutta sitä tuskin voi v&aum= l;lttää. Umpikuja on suppealla rajauksella myös mitä ilmeisimmin edess&a= uml; taloudellisissa mahdollisuuksissa hyödyntää geneettist&aum= l; tietoa. Kaikkea ihmisen geneettistä informaatiota ei voida pitkä= ;n päälle mielekkäästi hyödyntää julkisen terveydenhuollon kautta tai korkeapalkkaisella lääketieteellisen yleiskoulutuksen saaneella henkilökunnalla.

Tässä arvioinnissa ei pyritä ennak= oimaan kehitystä vuosisadan jälkipuoliskolla. Arviointi keskittyy lähinnä noin 15 seuraavan vuoden kehityksen arviointiin, koska tämä perspektiivi näyttää tarkoituksenmukaisimma= lta lainsäädännön kehittämisen kannalta. Arvioinn= in sisällöllisen ytimen muodostaa ehdotus Genomitietokeskuksesta, = joka mahdollisesti voisi toimia myös kantasoluaineistojen hallintapaikkan= a. Mm. eettisiä kysymyksiä pohdittaessa on kuitenkin tärkeää pitää mielessä myös kaukaisemmat mahdollisuudet. Teknologian kehityks= en ennakointi on toistuvasti osoittanut, että pahoja virheitä tehdään kahdessa suhteessa. Toisaalta yliarvioidaan niitä mahdollisuuksia, joita on jo ”melkein valmiiden” teknologioid= en käyttöönotossa. Toisaalta aliarvioidaan niitä mahdollisuuksia, mitä aivan uudet ”kaukaisilta näyttävät” ratkaisut voivat tuoda mukanaan. Esimerki= ksi 1930-luvulla asiantuntijat olivat lähes yhtä mieltä siitä, että lentokoneet eivät voi koskaan lentää= yli 1000 km tunnissa. Suihkumoottorin keksiminen muutti hetkessä näköalat.

Arvioinnin lähtökohta on laaja innovaatiopoliittinen näkökulma. Siinä korostetaan tieteellisiä edistysaskeleita sekä uusia tapoja ratkaista terve= ydellisiä, yhteiskunnallisia ja ympäristöön liittyviä ongelmia. Tästä näkökulmasta uuden biotekniikan innovaatiot ava= avat suuria mahdollisuuksia yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuun ja kaikkia väestöryhmiä koskevan hyvinvoinnin kehittämiseen sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla (mm. ravinnontuotannon kärjistyvät ongelmat liittyen väestö= ;nkasvuun ja makean veden saantiin, ympäristön pilaantuminen, uhka uusista taudeista ja uudelleen leviävistä jo voitetuiksi luulluista taudeista). Yksi keskeinen osa laajaa innovaatiopoliittista näkökulmaa on odotettavissa olevan geneettisen tiedon hyödyntämiseen liittyvän julkisen terveydenhoidon kustannu= skriisin hallinta. Laaja innovaatiopoliittinen näkökulma kulminoituu ilmaukseen ”kansanterveyden kannalta keskeiset käyttötark= oitukset”, mikä on määritelty ehdotetun Genomitietokeskuksen aineisto= jen käyttöalaksi.

Valittu näkökulma haastaa kaksi muuta näkökulmaa. Kapean innovaatiopoliittisen näkökulma= n valinneet korostavat kansallista taloudellista kilpailukykyä tai vielä kapeammin yritysten menestystä uutta biotekniikkaa hyödyntäen. Tätä näkökulmaa edustavien mielestä julkisella politiikalla on ennen muuta tähdättävä edellytysten luontiin kansalliselle kilpai= lukyvylle ja markkinoilla hyvin menestyville biotekniikkayrityksille. Eettiset ratkaisut jätetään pääasiassa yritysten ja niiden asiakkaiden (esimerkiksi geenitestauksia tilaavien) välisiksi.

Kun Yhdysvaltojen voi katsoa monessa suhteessa edustavan suppeaa innovaatiopoliittista näkökulmaa, Euroopassa tällä hetkellä käytännössä vallitsevaa suuntausta voi kutsua säätelypoliittiseksi. EU:n komissi= on voi tosin tuoreissa kannanotoissaan tulkita asettuneen biotekniikan kehittämiselle asettamiensa tavoitteiden osalta jonnekin laajan ja kapean innovaatiopoliittisen näkökulman välimaastoon. Pääsääntöisesti kaikissa EU-maissa erilaiset lautakunnat säätelevät lakien ja muiden säädösten pohjalta, mitä geenitekniikkaan ja kantasoluihin liittyvää toimintaa sallitaan ja millä ehdoi= lla (Suomen säätelevistä elimistä ks. s. ). Eri maissa säätelyn= tiukkuus vaihtelee. Esimerkiksi alkiotutkimuksen osalta käytäntö on huomattavasti sallivampi Englannissa kuin Saksassa. Vaikka säätelypolitiikalla on ollut kiistattomia ansioita mm. alan eettisen keskustelun vireyttäjänä ja syventäjänä, sillä ei pitkän päälle selvästikään ole mahdollisuuksia toimia Internetin ym. vas= taavien väylien kautta leviävän geneettisen tiedon ja näit&au= ml; kautta tarjottavien palvelujen portinvartijana.

Ansiokasta eettistä keskustelua Suomessa edu= stavat mm. kaksi viimeisen vuoden aikana ilmestynyttä kirjaa: Juha Räikän ja Kaija Rossin ”Geenit ja arvot” sekä Sakari Karjalaisen, Veikko Launiksen, Risto Pelkosen ja Juhani Pietarisen toimittama Tutkijan eettiset valinnat. Korkeatasoisen eettisen keskustelun ohella vallitseva lainsäädännöllinen/hallinnollinen l= inja on kuitenkin johtanut myös luonnontieteellisen tiedon sivuuttaviin ratkaisuihin. Noudatettua äärimmäistä varovaisuutta on voitu perustella kansalaisten asenteilla geenitekniikkaa kohtaan (ks. tarkemmin näkökohdat liittyen Suomen heikkouksiin geneettisen tiedon soveltajina). Myöskään hallinnollisessa ja kustannuskriisissä kamppailevat julkisen terveydenhuollon rahoitukse= sta vastaavat eivät ole ol= leet erityisen innokkaita edistämään uusien kalliiksi kokemiensa geenitekniikkaan perustuvien hoitojen kehittymistä.

Yksi selvästi ennakkoluuloja myötäilevä ja luonnontieteellisen tiedon sivuuttava ratkai= su oli Geenitekniikan lautakun= nan päätös, jolla laktoferriiniä eli äidinmaidon keskeistä ainesosaa tuottavat geneettisesti muunnellut naudat piti hävittää ongelmajätelaitoksessa. Niitä ei päätöksen mukaan saanut käyttää edes minkin ravintona. Päätöksen uutisoinnissa tiedotusvälineet yleisesti rinnastivat laktoferriiniä tuottavat naudat ja BSE-naudat. Olipa tämän onnettoman pelkoja lietsovan päätöks= en takana voimassa olevat säädökset tai Geenitekniikan lautakunnan oma harkinta, se oikeuttaa kutsumaan nykyistä suomalaista hallintokäytäntöä nimellä ”sääte= lypoliittinen”. Erään kuullun asiantuntijan sanoin: ”Pitäisi hoksata aloittaa toimet lain muuttamiseksi, jotta seuraavalla kerralla jotain geenimuunneltua koivua ei tarvitsisi hävittää erityismenetelmin”.

Kysymys

Edellä luonnehdittiin kolmea vaihtoehtoista peruslähestymistapaa ihmisen perimää ja kantasoluja koskev= ien tietojen hyödyntämisessä nimillä ”suppea innovaatiopoliittinen”, ”laaja innovaatiopoliittinen” ja ”säätelypoliittinen”. Miten kuvaisitte om= aa peruslähestymistapaanne näihin kysymyksiin? Millaisina näette genomitie= don ja kantasolujen kaukaisemmat vuoden 2030 jälkeiset sovellutusmahdollisu= udet?

Valmisteluvaihe kiteytyy kyselyn ja kysymysten orientaatiopohjaksi kuten kantasolututkimuksessa on tehty.

Kiistakysymyksenä eksosomaattinen oppiminen

Eksosomaattinen termi on lainaa Susantha Goonatilakelta (1993, 1999), joka on tutkinut kolmea informaatiovirtaa, joiden varassa evoluutio nykyisellään etenee. Ensimmäinen ja vanhin informaatiovirta on biologinen, jonka tahdit sanelevat geenit ja DNA-informaatio.

Toinen informaatiotie on kulttuurinen ja se kulkee elollisten mielien ja aivojen lä= pi. Nykyiset oppimisen instituutiot on luotu etenkin tämän informaati= on käsittelyyn ja jalostamiseen. Ihminen on ainoa eläin, joka osaa systemaattisesti tallettaa ja siirtää tietämystään= ja kulttuuriaan sukupolvelta toiselle. Samalla ihmisen kelpoisuus muiden eloll= isten joukossa on vahvistunut niin, että kulttuurinen kelpoisuus voi kompens= oida biologisen ”kelvottomuuden”. Stephen Hawkins on siitä kelpo esimerkki.

Kolmas informaatiovirta on eksosomaattinen. Se on vasta muuntumassa itsenäiseksi info= rmaatioksi, jonka piirteenä on autopoiesis eli kyky itsenäisesti synnyttää uutta. Koneiden sisäinen ja niiden välinen keinoäly on jo saavuttanut kriittisen pisteen, jossa kone oppii eli os= aa reagoida informaatiosyötteeseen ”luovasti ja älykkäästi”.

Informaatiovirtojen välillä on myös vaihdantaa. Se näkyy jo ihmisen evoluutiossa. Se näkyy jo ihmisen evoluutiossa. Ihmisen ja koneen eli automaatin välille on syntynyt ja syntymässä välimuotoja. Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopa= ssa kymmenisen prosenttia väestöstä on Perkowitzin (2004) mukaan bionisia (bionic) ihmisiä, joiden kehoon on istutettu erilaisia ei-elollispohjaisia implantteja. Kyborkki (cyborg) ei ole pelkkää scifiä, koska se on vain bionista ihmistä astet= ta väkevämpi yhdistelmä konetta ja elävää organi= smia. Androidi (android) on kokonaisuudessaan keinotekoinen olio, joka on tehty ihmisen kaltaiseksi ja näköiseksi.

Eksosomaattinen informaatio sijaitsee ja prosessoituu = ihmiskehon ulkopuolella. Siitä sen nimikin tulee. Goonatilake väittä&au= ml;, että eksosomaattisen informaatiovirran merkitys lisääntyy eksponentiaalisesti lähitulevaisuudessa. Vaikutusta tehostaa se, ett&a= uml; informaatiovirrat myös ketjuttuvat toisiinsa kuten tapahtuu atk-viritteisessä geenimanipulaatiossa. Kantasolututkimuksen nopea keh= itys viittaa bionisten ratkaisujen räjähdysmäiseen kasvuun. Keinoälyiset ratkaisut puolestaan synnyttävät paineen tarkastella oppimisen tapojen ja instituutioiden tulevaa kehitystä. Mi= ten tulevaisuudessa tapahtuu työnjako koneiden ja ihmisten välill&aum= l; vai häviääkö ero ihmisen ja koneen välillä tulkinnalliseksi skaalaksi?

Eksosomaatisen oppimisen asetelmaa voi tarkastella neljän teeman kautta. Eksosomaattisen varhaisin muoto on informaati= on tallennus erilaisiin medioihin (ensimmäinen teema), jotka varmista= vat jo kerran opitun siirtymisen sukupolvelta toiselle. Luonnonmateriaali ja nuolenpääkirjoitus, kirja ja symbolikirjoitus ja digitaaliset tietotallenteet merkitsevät tämän kehityksen virstanpylväitä. Tiedämme että käynnissä on massiivinen digitaalinen informaation skannaus, jonka seurauksena kaikki ihmisen keräämä kulttuuri-informaatio on kohta kenen tahansa saatavissa tietoverkoissa. Vai onko? Eliiteillä on ollut kaikkina aiko= ina taipumus suojella kansaa "turhalta" informaatiolta.

Eksosomaattiseksi oppimiseksi voi laskea myös prosessit, joissa oppiva yksikkö on joku kollektiivi (ryhmä= ;, yhteisö tai jopa kulttuuri). Oppimisen kannalta on silloin merkityksel= lisempää se, mitä tapahtuu aivojen välillä kuin niiden sisäll&au= ml;. Aivojen välinen yhteisöoppiminen on toinen teema. Kolmas teema on= (tieto)koneiden välinen keinoälytoiminta, jossa informaation raaka-aineesta jalostetaan uusia merkityksiä eli tietoa ilman, että kenenkään biologisesti elollisen aivot osallistuvat siihen. Neljäs mahdollinen teema on tarkastella uusien eksosomaattisen oppimisen instituutioiden syntymistä ja kehitystä.

I kierros: kysely ja kommentointi

Kun kyselylomake on valmis ja paneelin jäsenet va= littu, ensimmäinen delfoi-kierros voidaan käynnistää. Perintei= sessä delfoissa kyselylomakkeet postitetaan vastaajille ja kierrokseen on varatta= va aikaa viikkoja. WWW- ja sähköpostipohjaisessa delfoissa posti kulkee muutamassa sekunnissa viimeiseenkin postilaatikkoon verkkoja pitkin. Tutkim= uskeston voi sähköisin viestimin vähintäänkin puolittaa.
Kutsukirje on tärkeä sekä tutkimuksen o= hjeistuksen että motivoinnin kannalta. Motiivia on hyvä vahvistaa jo paneelin koontavaiheessa varmistamalla henkilökohtaisesti - usein puhelimitse - panelistin halukkuus sitoutua tutkimukseen. Kutsukirjeen tulee kertoa, mist= ä tutkimuksessa on kyse (kiistakysymyksen kuvaus), mitä sillä tavoitellaan, mikä on aikataulu ja mitä intellektuaalisia ja ajallisia panoksia vastaajalta edellytetään. Internet-tutkimuksen tuloksen ja ilmapiirin kannalta olennaisia ovat yksiselitteisesti ilmaistut kyselyn www-osoite, käyttäjätunnus ja salasana. Postikyselys= sä kutsukirjeessä on syytä olla postimerkillä tai postiluvalla varustettu vastauskuori. Merkityksellisiä ovat myös kyselyn ohjee= t ja www-tutkimuksessa se, miten talletus ja argumentointi tapahtuvat.

1980-luvulle asti kaikki delfoi -tutkimukset toteutett= iin kirjepostina, jolloin kierrosten väliset tehtävät ja erot olivat selke&aum= l;t. Ensimmäisen kierroksen kirjeessä oli kyselylomake ja siinä t= ilaa kommenteille. Toisen kierroksen kirjekuoreen koottiin tuloksia ensimmäisestä kyselystä, jonka vastausten pohjalta kysely&au= ml; oli muokattu toisen kierroksen tarpeisiin jatkokommentoitavaksi. Sama kuvio toi= stui kolmannella kierroksella, joten asiantuntijoilla oli siis kaksi tilaisuutta= kommentoida muiden kommentteja. Usein resurssi- ja aikasyistä tyydyttiin kuitenkin= kahteen varsinaiseen delfoi -kierrokseen.

Sähköpostivälitteisessä delfoissa prosessia voi siis olennaisesti nopeuttaa, mutta kommentointikäytä= ;ntö säilyy samanlaisena kuin postikyselyssä. Manageri joutuu kierrost= en välillä kokoamaan kommentit, joten kommenttien kommentointi on mahdollista vasta toiselle kyselykierrokselle siirryttäessä. Komm= entointi ei missään vaiheessa kehity suoraksi dialogiksi, joka on www-avus= teisen delfoin vahva puoli.

Vain internet –delfoissa on mahdollisuus synkron= iseen dialogiin asiantuntijoiden kesken. Ensimmäisen delfoi -kierros rytmitetä&au= ml;n esimerkiksi kahteen vaiheeseen, jolloin asiantuntija ensin vastaa kyselyyn = ja kommentoi sitä. Toisessa vaiheessa hän saa nähtäväkseen muiden vastaukset reaaliaikaisena, jolloin h&au= ml;n samalla pääsee kommentoimaan toisten kommentteja. Hän voi va= paasti vasta- ja lisäargumentoida sekä omien näkemystensä puol= esta että toisia vastaan, ja kun muilla on sama mahdollisuus, keskustelu al= kaa haarautua ja argumentointi kehittyä. Jos vapaa kommentointi ja omien vastausten muuttaminen sallitaan, ensimmäinen delfoi-kierros kurottuu toteuttamaa= n jo perinteistä toista kierrosta. Ero klassiseen toiseen kierrokseen on va= in siinä, että kyselylomake on muuttumaton. Se pysyy samanlaisena ka= hden kierroksen yli. Vasta kolmannelle kierrokselle mentäessä kysely&a= uml; tiivistetään.

Kaikissa tapauksissa ensimmäinen kierros suljetaan ennalta ilmoitettuna määräaikana. Jakson loppuvaiheissa mana= gerin on paikallaan vielä muistuttaa vastaamisesta ja www-tutkimuksen kysees= sä ollen pyrkiä myös kuumentamaan keskustelua. Kommenttien kiihtyv&a= uml;llä ”poksahtelulla” eli popcorn -vaikutuksella on havaittu olevan i= nternet -delfoissa vahva argumentteja stimuloiva ja asiantuntijoita motivoiva vaiku= tus.

Tulosten analysointi

Ensimmäisen kierroksen saalis muodostaa toisen kierroksen perustan. Toisella kierroksella jatketaan ja syvennetää= ;n prosessia. Ensimmäisen kierroksen kysymyksistä valtaosa – etenkin ne joista vallitsee erimielisyyttä – jätetään kommen= tteineen toiselle kierrokselle. Osasta kommentteja voidaan muotoilla uusia väit= teitä. Kvantitatiiviset kysymykset kuvataan graafisesti siten, että vastausjakauman hajonta näkyy havainnollisesti. Yleensä esitysmuo= tona käytetään pylväsdiagrammia, joka on jaoteltu neljä= än kvartiiliin, kuten edellisen luvun esimerkeissä näytettiin. Ulomm= aisten kvartiilien vastaukset edustavat poikkeamaa valtavirrasta.

Alla on esimerkki opettajan työn muutoksiin kohdi= stuneesta delfoi -tutkimuksesta. Siinä vastaajia eli opettajia pyydettiin arvioi= maan, minkälaisin prosenttiosuuksin kuusi opetustyön aluetta - suunnitt= elu, pedagogia, asiaosaaminen, ohjaus, mentorointi, verkoston kutominen ja oppimistyön yleinen kehittäminen - keskimäärin vaativat opettajan työpanoksia tulevaisuudessa.

VÄITE/KYSYMYS

TULOS/KOMMENTTI

Suunnittelutyön osuus opettajan työstä prosentteina v. 2008

=

Kommentit

”Suunnittelu kuuluu ja on aina kuulunut ope= ttajan työhön. Paljon riippuu siitä, onko uutta opetusta tuloilla= an. Jos on niin osuus voi olla suurikin, mutta se siis vaihtelee vuosittain ja jaksoittain.”

”Pitäisi erottaa toisistaan yleinen opetussuunnittelu ja tuntisuunnittelu. Nykyisellään on viel&aum= l; entistä enemmän jaksojen ja kurssien suunnittelua eikä uno= htaa sovi yhteisiä suunnittelujakaan. Integroidut teemat kun ovat muotia nykyään.”

…

Pedagoginen työn osuus opettajan työstä prosentteina v. 2008

=

Kommentit

”Ei tähän ole helppo vastata, koska = oikeaa vastausta ei ole. Opettajan työ sirpaloituu ja moniammatillistuu. Jo= nyt on ihan eri asia opettaa peruskoulun ala-asteella kuin ammattikorkeakoulu= ssa. Silti vaikka ne ovat yhtäläisiä luokkamuotoisia ja perinteisiä oppilaitoksia. Entä sitten kun erilaiset joustavat oppimismuodot tuplaantuvat nykyisestään?”

Miten erottaa pedagogia muusta työstä? Ped= agoginen ajattelu läpäisee kaiken muun. Ei suunnittelua voi tehdä i= lman sitä eikä ohjausta tai mentorointia! Rajat ovat kaikkea muuta k= uin selvät.”

…

Esimerkki on sikäli kuvaava, että kommentit paljastavat kyselyn puutteita. Niin käy suhteellisen usein, joskin riskiä voi pienentää huolellisella esiselvityksellä ja koekyselyllä. Käytetty erottelu ei esimerkkitapauksessa ole ollen= kaan itsestään selvä. Toiselle kierrokselle siirryttäess&aum= l; asetelmaa on tarkistettava tai ainakin ohjeistettava tarkemmin. Eri osa-alu= eiden hajonnat eroavat suuresti toisistaan. Pedagogisen eli opetustyön osalta vastaukset hajautuvat peräti 10-50 prosentin välille, kun taas su= unnittelun osalta työosuusvaihtelu jää 4-20 prosentin haarukkaan. Suuren hajonnan takia pedagogisen työn muuntumista kannattaa lähteä tutkimaan tarkemmin toisella kierroksella. Kommenteista saa siihen hyvä= ;ä vetoapua. Toisen kierroksen delfoi -lomake voisi näyttää ped= agogisen työn osalta seuraavalta:

VÄITE/KYSYMYS

TULOS/KOMMENTTI

Pedagoginen työn osuus opettajan työstä prosentteina v. 2008 (kaikilla on lupa ja mahdollisuus tarkistaa vastauksiaan)

=

Vastaus: 20 %

Kommentit, joita on mahdollista kommentoida ja siten laajentaa argumentointia

”Ei tähän ole helppo vastata, koska = oikeaa vastausta ei ole. Opettajan työ sirpaloituu ja moniammatillistuu. Jo= nyt on ihan eri asia opettaa peruskoulun ala-asteella kuin ammattikorkeakoulu= ssa. Silti vaikka ne ovat yhtäläisiä luokkamuotoisia ja perinteisiä oppilaitoksia. Entä sitten kun erilaiset joustavat oppimismuodot tuplaantuvat nykyisestään?”

= KOMMENTOI

Miten erottaa pedagogia muusta työstä? Pedagoginen ajattelu läpäisee kaiken muun. Ei suunnittelua voi tehdä ilman sitä eikä ohjausta tai mentorointia! Rajat ovat kaikkea muuta kuin selvät.”

= KOMMENTOI

…

Uusi väite, joka on johdettu ensimmäisen kierroksen kommentista

:: Pedagogisen työn osuus lisääntyy peruskoulussa vuoteen 2008 mennessä!

täysin eri mieltä

täysin samaa mieltä

:: Kommentoi:

:: Pedagogisen työn osuus lisääntyy t= oisen asteen koulutuksessa (lukio, ammatillinen) vuoteen 2008 mennessä!

täysin eri mieltä

täysin samaa mieltä

:: Kommentoi:

:: Pedagogisen työn osuus lisääntyy kolmannen asteen (korkeakoulut) vuoteen 2008 mennessä!

täysin eri mieltä

täysin samaa mieltä

:: Kommentoi:

Kommenteissa olisi enemmänkin sulateltavaa ja pohdittavaa. Esimerkiksi moniammatillistuminen vaikuttaa kiinnostavalta tut= kimuslinjalta. Siitä kannattaa rakentaa oma argumentointiin houkutteleva väite esimerkiksi seuraavaan tapaan (usein on paikallaan johdatella ja selittää uutta väitettä):

Johdantoteksti

”Viime vuosina opetustyö on monipuolistunut siten, että opettajan ammatin rinn= alle on syntynyt sellaisia tukiammatteja kuten kanslisti, opinto-ohjaaja, terveydenhoitaja ja psykologi. Sen rinnalla on käynnistynyt eriytymiskehitys, jossa itse opetustyö jakautuu erikoisammatteihin, joista mainittakoon kouluavustaja ja erikoisopettaja.”

Uusi väite

:: Teknologisen kehityksen myötä pedagogis= en työn eriytyminen jatkuu tehtäviin, jotka aikaisemmin ovat olleet opettajan työprosessin osa-alueita kuten oppimistapahtuman tai –ympäristön suunnittelu, oppimateriaalin tekeminen, oppim= isen ohjaus ja tuki, ja oppimisen ja sen vaatimien suoritusten arviointi

täysin eri mieltä

täysin samaa mieltä

:: Kommentoi:

Opetustyön muutos –delfoi kuvaa tilannetta,= jossa valmistelutyö on ollut riittämätön. Asiantuntijat avaav= at ilmeisen keskeisiä tutkimusreittejä vasta prosessin aikana. Huolellinen valmistautuminen esimerkiksi muutamia avainhenkilöitä haastattele= malla olisi tuonut paremman tuloksen. Nyt on vaarana, että kyselyssä hukataan asiantuntijoiden aikaa ja samalla menetetään motivaatiopohjaa.

Teknologia-delfoissa käytetään edelleen= usein aika-arvioita, joissa kvartiilit voidaan kuvata sangen havainnollisesti. Al= la on kuviteltu esimerkki asiantuntijoiden arviosta sen suhteen, milloin ihmin= en astuu Marsin pinnalle.

=

Milloin ihminen astuu ensi kerran Marsin pinnalle?

Vastaajista puolet arvioi ajankohdaksi vuosien 2020-20= 50 välisen ajan. Klassisessa delfoissa toisella kierroksella ”ali- = ja yliarvion” tehneitä pyydetään tarkistamaan kantansa tai perustelemaan sen. (Gordon 1993)

Mainio esimerkki perusteellisesta aiheen pohjustuksest= a ja analyysistä on jälleen Osmo Kuusen ja Matti Parvisen ihmisen perimää ja kantasolututkimusta käsittelevä delfoi. Siinä on luovasti yhdistetty tutkimuksen valmistelu ja avaininformantt= ien (panelistien) haastattelu niin, että vastaajat kohtaavat kyselylomakke= en ja anonyymin kommentoinnin tavallaan vasta toisella kierroksella. Ensimm&au= ml;inen kierros perustuu yksinomaan managerien tekemiin haastatteluihin. Liitteess&= auml; 2 on osia Kuusen ja Parvisen toisen kierroksen lomakkeesta.

II kierros: argumentointi

Prosessia käynnistävät kysymykset ja te= emat saavat kernaasti olla riittävän avoimia ja poliittisia, jotta ne johtaisivat rikkaaseen argumentointiin. Kysymykset on ladattavissa helposti poliittisiksi silloin, kun mielipiteet spontaanisti hajautuvat vaihtoehtojen suhteen. Eri vaihtoehdot ovat silloin eri asiantuntijoiden mielestä eriasteisesti todennäköisiä, mahdollisia ja haluttavia. Porv= oo ja Pariisi ovat metodin kannalta yhtä hyviä tai huonoja vaihtoeht= oja, kun kyseessä on koululuokan opintoretken kohteen valinta. Kullakin asiantuntijalla - ja tässä tapauksessa jokainen luokan jäsen= on asiantuntija - voi ja on hyväkin olla perusteluja toisen vaihtoehdon puolesta ja mahdollisesti myös argumentteja toista vaihtoehtoa vastaan= .

Dialoginen argumentointi voidaan käynnistä&a= uml; jo www-pohjaisen delfoin toisella kierroksella. Kommenttien kommentoinnin tarkoitus on tuottaa vuoropuhelua asiantuntijoiden kesken sekä testata= ja kehittää esitettyjä argumentteja. Verkkoviritteisessä d= elfoissa ensimmäisen kierroksen kyselylomake vastauksineen ja ensikommentteinee= n voi suoraan toimia toisen kierroksen pohjana. Perinteisessä postiväli= tteisessä delfoissa ensimmäisen kierroksen tulokset joudutaan analysoimaan ”käsin” ja samalla on perusteltua tarkistaa kyselylomakkeet väitteet ja kiistakysymykset. Alla esimerkki siitä, miten etätyöteemassa kommentit herättävät kommentteja.

TEEMANA ETÄTYÖ

väite

:: Etätyön ja vapaa-ajan lisäänt= yminen muuttaa nykyisen maaltapaon maallemuutoksi vuoteen 2010 mennessä.

asteikkovastaus

täysin eri mieltä

täysin samaa mieltä

kvartiilidiagrammi kuvaajana

(Q1=3Dkvartiili 1, M=3Dmediaani, Q3=3Dkvartiili 3, A= =3Doma vastaus)

=

kommentit, joiden pohjalta käynnistetä&aum= l;n argumentoiva keskustelu sallimalla kommenttien kommentointi

:: Mahdollinen visio tuo on. Maalla on mukavaa. Haet= aan elämisen laatua. Maallemuutto on joidenkin intohimo. (ko= mmentoi)

:: Fantasia tuo on. Kaikki mitä ympärillämme tapahtuu sekä Suomessa että globaalisti todistaa päinvastaista. Katso vaikka Tilastokeskuksen maassamuuttoraporttia osoitteessa http:= //www.stat.fi .

:: En usko että noin nopeasti, myöhemmin kyllä. Ei vielä v. 2010, mutta ehkä 2020. Aikajana on liian lyhyt. Etätyön yleistymiseen menee paljon pidempi aika! Asenteet eivät näy muuttuvan! (kommentoi)

:: Osittain näin tapahtuu, mutta ei etäty&= ouml; lopulta kuitenkaan sovi monille aloille ja kaikille työntekijöi= lle. Ei etätyö tähänkään asti ole niin tehnyt. O= nkohan etätöitä ja -tekijöitä jo niin paljon? Pä&a= uml;osa nuorista haluaa viettää vapaa-aikaansa kaupunkimaisten harrastu= sten parissa. Kaikki eivät halua muuttaa maalle, vaikka voisivatkin. (kommentoi)

Verkkovälitteisessä delfoissa kommentointi ja argumentointi voivat lähes saumattomasti liittyä toisiinsa kuten edellisessä luvussa todettiin. Se on usein myös tutkimuskulun kan= nalta optimaalista, koska silloin tiedon monologinen ja dialoginen konstruktio se= uraavat motivoivasti toisiaan. Sillä on dialogia ja argumentointia vahvistavia ominaisuuksia. Argumentointihan on se tutkimuksen ydin, johon useimmissa de= lfoi -tutkimuksissa tähdätään.

=

NexusDelfoissa kyselyyn vastaaminen ja argumentointi kulkevat rinta rinnan

Verkossa argumentointi tapahtuu keskustelumuodossa, jo= ka kuvaa argumenttien kimputtumista puumaisiksi teemahaaroiksi. Se motivoi toimijoita ja on omiaan luomaan keskusteluun myös tunneympärist&o= uml;ä. Tavallista on, että kiistakysymysten ympärille kertyy muutaman puheenvuoron mittaisia ”kaksintaisteluita”, joihin tarttuu argumenttien ohella arvostuksen ilmaisuja. Keskustelujen erityispiirre on s= e, etteivät ne ole persoonallisia muuten kuin ilmaisun osalta. Henkilöä ja persoonaa ei ole lupa paljastaa, vaan managerin tehtävä on valvoa, ettei anonyymisyys ole kenenkään kohdalta uhattuna. Ei edes silloin, kun henkilö itse haluaisi sen ilmaista. Del= foi –keskustelussa pyritään saattamaan argumentit eikä ihm= iset dialogiin keskenään.

Panelistin tunnistaminen saattaisi tuoda mukanaan väitteiden perusteluja kaventavia tekijöitä. Jonkun asiantun= tijan formaalinen asema voi mahdollistaa muiden painostuksen tai toisin päin= . Hänellä ei asemansa ja sitoumustensa takia ole mahdollista ilmaista omaa kantaansa julkisesti. Joillakin osallistujilla saattaa myös olla halu tai tarve ilmaista sympatiaa tai antipatiaa joillekin muille osallistujille. Anonyymi= syys suojelee näiltä ei-= toivottavilta vaikutuksilta. Delfoilla arvotetaan argumentteja ei niiden esittäji&au= ml;.

Toisinaan managerit haluavat varmistaa, että kesk= ustelu lähtee ”oikeille uomille”, jolloin he antavat valituiden asiantuntijoiden kirjoittaa ensimmäiset puheenvuorot. Vasta sen jä= ;lkeen keskusteluoikeus myönnetään muille panelisteille. Managerill= a on keino valikoimassaan muitakin optioita etenkin verkkovälitteisessä= ; delfoi –prosessissa. Joskus kysytään, voiko manageri itse osallist= ua kyselyyn ja argumentointiin? Vastaus on useimmiten yksiselitteisesti: kyllä voi. Usein hänen on tarpeen joko ”moderoida” (loiventaa) tai ”provosoida” keskustelua kuljettaakseen sit&aum= l; kohti tuntematonta ja ei-sovinnaista.

Manageri voi siis harkintansa mukaan osallistua keskus= teluun ja kiihdyttää sitä. Harvemmin on tarpeen toppuutella. Oma osallistuminen ei sinällään ole pulmallista, kunhan se ei ol= e tilaajalta ja paneelilta kätkettyä. Tosin saaliina kun on silloinkin vain an= onyymisti kirjoitettuja argumenttipuheenvuoroja, joita voi luokitella samoin kuin muitakin mielipiteitä:

näkökulmapuheenvuoro (kommentti)

vahvistava puheenvuoro (kommentin kommentti)

täydentävä puheenvuoro (kommentin komme= ntti)

kumoava puheenvuoro (kommentin kommentti)

synteesipuheenvuoro (kommentti tai kommentin kommentti= )

provokatorinen puheenvuoro (kommentti tai kommentin kommentti)

Managerin tehtävä on edistää erila= isten argumenttien syntymistä ja niiden dialogista testausta. Provokatoriset puheenvuorot ovat silloin joskus paikallaan. Parhaimmillaan ne kiihdyttävät sekä tunteita että keskustelua. Manageri v= oi pistellä ”paarmana” tutkimukseen lisäenergiaa. Hyväksi koettu keino on kuumentaa ja tiivistää dialoginen va= ihe muutaman tunnin ajaksi kierroksen loppuun. Pyrkimyksenä on, että = mahdollisimman moni asiantuntija on samoihin aikoihin verkon ääressä osallistumassa dialogiin. Puheenvuorojen ”kupliminen” synnyttää parhaimmillaan live –tunnelman ja kokemuksen yhteisestä ja jännittävästä intellektuaalisesta prosessista, jonka loppu on avoin, mutta johon voi vaikuttaa.

III kierros: fokusointi

Kolmannella delfoi -kierroksella tutkimusteemat fokuso= idaan ja vaihtoehdot pelkistetään. Aiempien kierrosten kiistakysymyksist&a= uml; vain ”kiistaisimmat” ja tulevaisuusmielessä ”kiintoi= simmat” väitteet valitaan jatkoon. Sama koskee toisella kierroksella esitettyjä argumentteja, joista voidaan muotoilla uusia väitteit&= auml;.

Esimerkkinä esitellään ihmisten tulevaisuustaitoja ja -kykyjä selvittelevä delfoi -tutkimus "= ;Future Skills", joka toteutet= tiin internet –perusteisesti jo vuonna 1998. Ohjelmistona oli silloin NexusDelfixin edeltäjä Professional Delphi Scan. Tutkimus tehtiin englanninkielisenä, koska paneeliin kuului suomalaisten lisäksi saksalaisia ja englantilaisia asiantuntijoita.

Tulevaisuustaitojen ensimmäisen kierroksen kysely= lomake koostui kahdesta teemasta (topic), joihin molempiin sisällytettiin kymmenkunta väitettä (thesis). Teemat olivat Future Skills (tulevaisuustaidot) ja Generic Learning Skills (yleiset oppimistaidot). Kun kyse oli www-avusteisesta prosessista I ja II kierros y= hdistettiin siten, että ensin asiantuntijoita pyydettiin vastaamaan kyselyyn internetissä, ja kun se oli tehty, kyselyn tulokset avattiin vastaajil= le kommentoitavaksi ja argumentoivaksi. Kyselylomake pysyi molempien kierrosten aikana muuttumattomana. Liitteessä 3 on osa tutkimuksen loppuraportist= a, josta on tilasyistä jätetty pois vastausdiagrammit.

Esimerkkitapauksessa toinen kierros tavallaan sulautet= tiin ensimmäiseen kierrokseen. Siitä syystä raportin toinen kierr= os (second round) vastaa täss&aum= l; käytetyssä jaottelussa fokusoivaa kolmatta kierrosta. Sen pohjana ovat ensimmäisen kierroksen tulokset ja siihen yhdistetyn toisen kierroksen argumentointi. Fokusoivan kierroksen keskeiset kriteerit esitetään Future Skills –tutkimuksen johdantotekstissä= :

“The topics of the second round are based on the interesting first round topic= s. A topic is interesting if (1) there were considerable differences in its evaluations and, (2) the median evaluation was comparatively high. A furt= her, but less important, criterion was produced arguments concerning the topic. Some new topics are based directly on the median evaluations of the first round topics. Some are based on new questions which are relevant for seve= ral earlier interesting topics. To the third type of the new topics belongs an important factual argument concerning some interesting topic. =

The most important target of the second round is to produce relevant and valid arg= uments concerning the new topics. That is why you are asked simply to select your side: are you for or against a suggestion given in a topic. WHAT IS ESPECIALLY WANTED IN THIS SECOND ROUND ARE MOTIVATIONS OF YOUR CHOICES. W= HEN YOU MAKES ARGUMENTS CONCERNING A NEW TOPIC, WE HOPE THAT YOU PUT LETTER Y BEFORE YOUR ARGUMENT IF YOU BELONGS TO "YES GROUP" AND N BEFORE YOUR ARGUMENT IF YOU BELONGS TO THE "NO GROUP".

You can also comment the arguments of the other experts and build links to your I= nternet files. This gives dynamics to this "hot" second round of the st= udy. Especially we hope that you will evaluate the validity of new topics base= d on factual arguments.” (Future Skills 1998)

Viimeisen delfoi -kierroksen tiivistämisen kriteereitä ovat siis (1) asiantuntijoiden erimielisyys väitt&aum= l;män suhteen ja (2) argumenttien sisältö. Argumenteista voidaan toisin= aan avata kokonaan uusi tutkimuslinja. Useimmiten argumentit kuitenkin täsmentävät ja fokusoivat alkuperäisiä teemoja ja = väitteitä. Tässä tapauksessa alkuperäisistä 22 väitteestä= ; 16 pudottiin pois finaalikierrokselta, jossa hyödynnettiin myös muut= amia edeltävillä kierroksilla esitettyjä kommentteja ja argumentt= eja.

Toinen tiivistämisen ja myös kuumentamisen k= eino on vastausasteikon typistäminen kyllä-ei –vaihtoehdoiksi. Sillä pakotetaan kannanottoon puolesta tai vastaan. Tällainen pak= ottaminen ikään kuin jatkopakottaa asiantuntijat perustelemaan ja taustoittamaan valintaansa. Ja se on luonnollisesti tarkoituskin.

Tulosten raportointi ja jatkotoimet

Politiikkadelfoissa eksperttejä ohjataan systemaattisesti ja vuorovaikutteisesti tuottamaan argumentteja näkemystensä perusteiksi. Prosessilla haetaan ensisijaisesti argu= menttien moninaisuutta ja niiden merkitysten ja vaikutusten punnintaa. Toissijaisesti prosessilla palvellaan päätöksentekoa. Olennaista on argumen= ttien taistelu keskenään. Paras perustelu voittakoon!

Jos delfoilla tähdätään primaarist= i päätöksentekoon eikä vain sen valmisteluun, se on syytä ottaa huomioon prosessia suunnitellessa. Päätöksentekoprosessissa kannattaa kulkea polkua, jossa ensin yhdessä määritellään hyvän päätöksen ja tulevaisuusvaihtoehdon kriteerit. Kriteerit voi= daan myös varustaa painokertoimin, jolloin rationaalinen päätösperusta vielä tarkentuu.

Tutkimuksen raportin muoto ja laajuus riippuvat tutkim= uksen tavoitteista. Internet –pohjaisen delfoi –prosessin vahva puoli= on se, että kaikki toiminta dokumentoituu. Autenttinen prosessiraportti saadaan kokoamalla tutkimus ohjelmallisesti tai managerin valintojen kautta yhdeksi dokumentiksi. Koostedokumentista luodaan useimmiten tiivistelmä= ;. Manageri voi myös kommentoida ja analysoida tuloksia sekä laatia toimenpideohjelmaehdotuksia, jos sellainen sisältyy tutkimuksen toimeksiantoon.

Delfoi –tutkimusten tulevaisuusoptioita on sella= isen kehittäjäyhteisön luominen, jonka tietokantapohjaiset verkko-ohjelmistoympäristöt mahdollistavat. Delfoi –osaamis= een liittyvä informaatio tallentuu kaikissa vaiheissaan tulevien tutkimust= en käyttöön. Sellaisen informaation arvo lisääntyy, j= os tutkijat reflektoivat kunkin tutkimuksen tulosten laatua ja yleistettävyyttä.

Menetelmäpohdintaa

Tulevaisuudentutkimuksen arvo ei ole siinä, ett&a= uml; se ennustaa oikein. Päinvastoin sentyyppinen tulosvastuu voi johtaa hu= onoon tutkimukseen. Se ohjaisi helposti valtapeleihin ja ”ainoiden oikeiden vaihtoehtojen” ennustamiseen. Ennusteet voivat olla osuvia lyhyell&au= ml; aikavälillä, mutta kehnoja pitkällä tähtäimel= lä. Siksi tulevaisuudentutkimuksen tehtävä on löytää mahdolliset tulevaisuudet (futuribl= es), ei ennustaa niitä. Vaihtoehdot ovat tulevaisuudentutkijan aineistoa, j= oka ensin pitää löytää ja sitten kriittisesti arvioida= .

Vaihtoehtoiset tulevaisuudet avaavat mieliä, mutta vasta yhteisöprosessit tekevät niistä yhteisiä. Vaihtoe= htojen välillä on mahdollista tehdä rationaalisesti valintoja, jotka perustuvat eri tulevaisuuksien hyötyjen ja haittojen vertailuun. Delfoi –paneeli on tavallaan yhteisösimulaatio, jossa asiantuntijat saatetaan valmiiksi katettuun pöytään yksin ja yhdessä tekemään valintoja ja perustelemaan niitä. Paneelin kokoonpa= no on kuin pienoisparlamentti, jossa edustuksellisuuden yksiköksi on vali= ttu ihmisten sijasta mielipiteet. Kullakin rationaalisesti perusteltavalla näkemyksellä tulisi olla edustajansa paneelissa.

Vaikka paneelin valinnassa on meritokraattisia= [23] lähtökohtia sen ei tarvitse olla harvainvaltainen. Meriitit eivät ole panelistin valintakriteerinä, vaan hänen kykyns&au= ml; edustaa ja muodostaa argumentteja. Anonyymisyys osaltaan varjelee vinolta v= allankäytöltä. Monet sosiologit ovat meritokratiaa enemmän huolissaan lisää= ntyvästä asiantuntijavallasta, jolle kansakin näyttää antavan valtaki= rjansa. Asiantuntijoihin luotetaan ainakin mielipidetiedustelujen tasolla enemm&aum= l;n kuin poliittiseen eliittiin. Asiantuntijan katsotaan edustavan intressitöntä ja objektiivista näkökulmaa, kun taas pol= iitikko aina ajaa jonkun – ainakin itsensä – etua.

Asiantuntijavalta ei ole ongelmatonta. Se näyttää etäännyttävän kansalaisia paitsi päätöksenteosta myös maailman monimutkaistumisesta. Kehitystä ei voi pitää delfoi –menetelmän vikana, mutta delfoita voi pitää yhtenä osana ilmiötä. Pyr= kimys moniäänisyyteen voi korjata tilannetta. Asiantuntijuutta ja delfoi –tuotoksia on mahdollista ajatella metaforisesti tiettyjen luovuuden = piirteiden kanssa.

Usein käytetyn luokittelun mukaan luovuutta mitat= aan kolmen kriteerin avulla. Ensimmäinen mittaa luokkadifferentiaalia eli kykyä tuottaa aineistoa useista eri kategorioista ja näkökulmista (luokkararit= eetti). Toinen kriteeri korostaa kykyä tuottaa paljon (kvantiteetti). Tunnetaan lukuisia tilanteita, joissa määrä muuttuu laaduksi. Kolmas kriteeri tulkitsee sitä, mitä tavallisesti luovuudella ymmärrämme eli kykyä tuot= taa sellaista, mitä muut eivät tuota (originaliteetti). Vastaavasti onnistunut delfoi –tutkimus tuottaa runsaasti mielipiteit= ä ja argumentteja monesta eri näkökulmasta hylkimättä harvinaisia ja poikkeaviakaan aloitteita. Päinvastoin harvinaisille näkemyksille tulee erityinen merkitys, jota testataan argumentein moni= sta näkökulmista ja professioista.

Tietotekniikka ja etenkin internet mahdollistaa delfoi –metodin rikastamisen moneen suuntaan. Oppimiskäyttöä = on edellä käsitelty useaan otteeseen. Sama koskee dialogista ja reaaliaikaista argumentointia. Molemmille voi toivottaa onnistuneita pilottiprojekteja, jotka pohjustavat tulevaa menetelmäkehitystä. =

Verkko tarjoaa myös mahdollisuuden avata etenkin politiikkadelfoit kolmansille ja neljänsille kierroksille, jotka ovat avoimia laajalle kansalaiskeskustelulle. Siitä ei ole pitkä matka siihen, että delfoista kehittyy osallistuva menetelmäversio. Esim= erkiksi systeemiajattelusta jatketaan kohti sosiaalisesti kompleksista maailmaa, jo= ssa todellisuus muotoillaan itse prosessissa eikä etukäteen suunnittelijan piirustuspöydällä kuten delfoin= [24] perinteinen käyttö puolittain edellyttää. Millennium –projektin metodologiamäärittely ohjaa yleisemminkin näkemään menetelmäkehityksen matkana kohti evolutionaar= isesti emergenttejä ja autenttisia toiminnan kenttiä. Tutkiminen, päätöksenteko ja itse toiminta kytketään samaan menetelmävetoiseen prosessikokonaisuuteen.

Mielenkiintoinen ja todennäköinen kehityssuu= nta on eri menetelmien yhdistely tutkimustarpeiden mukaan. Heikkojen signaalien ja hiljaisen tiedon kuuntelusta matkataan trendianalyysien kautta delfoi -skenaarioihin ja strategiseen päätöksentekoon. Tutkimusorie= ntoinut liikkeellelähtö muuntuu normatiiviseksi ja osallistuvaksi pä= ätöksenteoksi, jossa toimintatutkimuksen tai pehmeän systeemimetodologian keinoin seu= rataan suunnittelun ja toiminnan syklejä korjaten ja tarkistaen toimintaa, milloin se katsotaan tarpeelliseksi. Useamman metodin pitkäaikaisk&aum= l;yttö parantaa ihmisten ”kaukonäköä” (foresight)! Ilman kaukonäköä emme tunne valintojemme seuraamuksia ja vapautemme (valita) on vain illuusio. (Glenn 2004)

Liitteet

Liite 1. Muuttuvatko opetuksen arvot?

Nykyisin puhutaan yhä enemmän ns. edutainmentista, koulutuksen (education) ja viihteen (entertain= ment) yhdistämisestä. Samalla voidaan pohti sitä, onko oppimisen päämääränä elämyksien lisääm= inen vs. tyydytyksen ja täyttymyksen tunne, joka rakentuu ponnistelusta, saavutuksista, käytetystä ajasta ja vaivasta. Toisaalta voidaan myös kyseenalaistaa se, pitäisikö näitä asioita yleensä asettaa vastakkain.

:: Lukio-opetuksen sisällöstä tulee yhä enemmän viihteellistä vuoteen 2010 mennessä.

=

Miksi vastasin näin? =

Enpä jaksa uskoa.

Ei lukio-opinnoista saa ko= skaan sirkusta. Oppimiseen kuuluu aina annos raakaa ahkeruutta ja ulkolukua, siitä ei päästä yli eikä ympäri.

Ikävä kyllä= !

Jos oppilaat saisivat päättää, niin kyllä, mutta opetussuunnitelmat ov= at tosi vaativia!

Silloin koko opetuksesta m= enee pohja pois

Motivoinnin ja kiinnostavu= uden välineitä tarvitaan aina.

Lukio on työpaikka opiskeljoille ja opettajille. Henkinen kehitys vaatii ponnistelua Viihde kuuluu vapaa-aikaan

Ei ole varaa. Viihteellisy= ys ja koulussa viihtyminen ovat kaksi eri asiaa, eikä niitä saa sotke= a. Emme me pysty kilpailemaan viihdytysteollisuuden kanssa. Sille linjalle lähteminen merkitsee koulun romuttamista.

Näyttäisi koko a= jan olevan näin enemmän.

Tätä tietysti voi pelätää, mutta toivottavasti järki voittaa.

Aika näyttää= ;. Koulun vertailukohtana nuorten silmissä on teknologian ja viihteen ihmemaailma, jossa palkinnot tulevat nopeasti. Siksi "vanha puurtaminen" ei maistu. Koulu toisaalta voisi olla juuri se paikka, jossa näitä johdannossa mainittuja, elämässä tärkeitä asioita opitaan. Mutta miksipä jättä&au= ml; myöskään käyttämättä teknologian suomat mahdollisuudet elämyksellistää, tutkia ja havainnoida (LO)? Kritiikki edutainmentistä on toisinaan sekin asenteellista. Tekniika= n ja verkkojen avulla koulutuksen objektista voi tulla subjekti. Mutta ohjausta varmasti tarvitaan, että päästään pintaa syvemmälle. Myös perinteinen kirjoista opiskelun tulokset ovat voineet jäädä ulkoa pänttäyksen tasolle.

Jos viihteellisyydeksi lue= taan verkko-opetuksen, multimediaohjelmien, yms. käytön lisääntyminen, niin opetuksen sisältö tulee viihteellistymään.

En ainakaan itse suostu vi= ihdyttämään opiskelijoita, työntekoa opiskelu on, ei koulussa viihtymistä ja viihdyttämistä.

Liite 2. Ihmisen perimä ja kansasolut

Osmo Kuusen ja Matti Parvisen perusteellisessa kantasolututkimuksessa ensimmäinen kierros tehtiin panelistien erillishaastatteluina. Haastattelujen ja muun tiedonhankinnan perusteella managerit muokkasivat kyselyn teemat ja näkökulmat, joiden pohjal= ta toisen kierroksen kommentointi käynnistettiin. Alla osia kyselystä= ;.

Ihmisen perimä ja kantasolut - arviointihankk= een toisen kierroksen lomake 19.7.2002

Tutkimuksen toisen kier= roksen lomakkeen rakenne

Tutkimuksen ensimmäisellä kierroksella haastatellut tai muuten kuullut asiantuntijat on esitelty lomakkeen liitteessä 1. Tutkimuksen ensimmäisen kierroksen tulokset on kiteytetty ongelmalohkoihin jotka= on nimetty suurin kirjaimin ja esitetty suurella tekstikoolla tummennettuina. Kullekin ongelmalohkolle on nimetty erityistuntijoiden joukko, jonka toivotaan erityisesti kommentoivan tätä lohkoa.

Ongelmalohkoilla on esitet= ty numeroituja pääväitteitä ja niitä erittelevi&aum= l; osaväitteitä. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta väitte= iden osalta esitetään haastattelujen kuluessa muodostunut ennakkokäsitys siitä, kuinka erikoistuntijoiksi nimettyjen enem= mistö suhtautuu väitteeseen. Todettakoon, että valtaosaa väitteistä ei ole lainkaan esitetty haastattelujen kuluessa, jo= ten kyseessä on pelkkä mielikuva. Tästä syystä erittäin tärkeää, että omalta kohdaltanne tarkistatte arvion. Jos Teidät on mainittu erityistuntijaksi ja ette= merkitse ristiä kohtaan ”= Olen toisella kannalla enemmistön näkemykseksi tulkitun kanssa”= ; , Teidän tulkitaan yhtyvän siihen. Jos suinkin aikanne riittää on hyvin toivottavaa, että kommentoitte myös lohkoja, joihin Teitä ei ole merkitty erikoistuntijaksi. Aikaisemmis= sa vastaavissa tutkimuksissa on osoittautunut, että juuri tällaiset ”sivulta katsojan neutraalit arviot” ovat usein kaikkein real= istisimpia.

Tutkimuksen onnistumisen k= annalta on myös hyvin tärkeää, että kommentoitte sanalli= sesti väitteitä ja niihin liitettyjä näkökohtia ainakin erityistuntemuksenne lohkoilla. Kommentoinnin helpottamiseksi väitte= iden perusteluina esitetyt näkökohdat on merkitty kirjaintunnuksin. Näkökohdat on esitetty siten, että aluksi ovat nykytilante= esta informoivat kannanotot sitten enemmistön kannaksi tulkittua myötäilevät näkökohdat ja lopuksi vastakkaista kantaa edustavat näkökohdat. Olemme pyrkineet siihen, että tarjolla on aina molempia kantoja edustavia näkökohtia. Mahdollisuuksien mukaan näkökohtia muotoiltaessa on käytet= ty suoraan haastatteluissa esitettyjä sanontoja, mutta argumentoinnin terästämiseksi esitettyjä näkökohtia on myös yhdistelty ja tehty terävämmiksi. Suoria kirjallisia lähdeviittein varustettuja lainauksia lukuun ottamatta me tutkimuksen tekijät – Osmo Kuusi ja Martti Parvinen – kannamme vastu= un muotoilluista argumenteistä.

Todettakoon vielä selkeästi, että lähtökohtana arvioinnille ei tule olla se, mikä on nykyinen lainsäädäntö vaan mikä tarkoituksenmukaista ja mahdollista. Arviointi tehdään eduskunnalle, jolla on mahdollisuudet muuttaa lainsäädäntöä toki kansainväliset sitoumuks= et huomioon ottaen.

Toisen kierroksen teemojen pohjustus

II SUOMI IHMISEN PERIMÄÄN LIITTYVÄN T= IEDON HYÖDYNTÄJÄNÄ

Osio on jaettu neljään alakohtaan. Kaksi ensimmäistä kokonaisuutta – pohjustavat osion ja koko arvioinnin keskeisintä osaa C, mikä sisältää ehdotuksen Genomitietokeskuksesta ja sille vaihtoehtona esitetystä valtioenemmistöisestä yhtiöstä. Myös osio D, missä pohditaan biosiruteknologian mahdollisuuksia, on olennainen C:n arvioinnin kannalta, mutta kuitenkin vähemmän tärkeä varsinkin ratkaisujen eettisen arvioinnin kannalta. Myös tutkimuksen viimeisessä osiossa, jossa tarkastellaan taloudellisesti/kansanterveydellisesti lupaavimpia tuotteita ja patentoin= tikysymyksiä, on osan C kannalta olennaista pohdintaa.

Haastattelujen pohjalta koottu aineisto on esitet= ty väitteiden, haastateltujen erikoisasiantuntijoiden näkemyst&aum= l; myötäileväksi tulkitun ”keskiarvovastauksen” sekä haastattelujen perusteella muodostettujen näkökohtien muodossa. Todettakoon vielä kerran, että valtaosaa väittei= stä ei ole lainkaan esitetty haastattelujen kuluessa, joten kyseessä ”keskiarvovastauksessa” on pelkkä mielikuva. Myös argumentit ovat viime kädessä lomakkeen laatijoiden vastuulla. Odotamme ”numerokorjausten” ohella erityisesti sanallisia perusteluja. Sanallisen kommentoinnin helpottamiseksi väitteiden numeroinnin ohella myös argumentit on merkitty kirjaintunnuksin, joi= hin toivomme Teidän viittaavan. Voitte toki esittää kommentteja muuallakin kuin sille varatussa tilassa esim. korjaten erottuvalla tavalla näkökohtien tekstiä.

Teeman pohjustus

B. Geenitietojen keruun ja käytön yleiset eettiset lähtökohdat Suomessa

Seuraavat väitteet koskevat sekä tutkim= usta varten tehtyjä geenitestejä että hoitoa varten tehtyjä testejä. Epäsuorasti ne liittyvät myös arvioinnin toi= seen keskeiseen aiheeseen kantasoluihin, koska geenitieto muodostaa keskeisen lähtökohdan myös kantasolujen käytölle Todett= akoon vielä selkeästi, että lähtökohtana arvioinnille = ei tule olla se, mikä on nykyinen lainsäädäntö vaan mikä tarkoituksenmukaista ja mahdollista. Jotta muutokselle jäi= si aikaa, tämä väitealue on kiinnitetty vuoteen 2015.

Jos olette eri mieltä oletusarvion kanssa siitä mikä on toteutuva tilanne 2015, vetäkää se yli. Lisätkää toivomanne kehitys. Vastausvaihtoehtoehtoja = on vain kaksi: K =3D Olen taip= uvainen olemaan samaa mieltä ja E =3D Olen taipuvainen olemaan eri mielt&aum= l;. Tämän väitejoukon osalta on erityisen tärkeä&aum= l;, että kommentoitte väitteitä kirjallisesti kohdassa kommentteja. Paperille kommentoidessanne voitte kommentoida myös osaväitteen viereen.

Väite 1&= nbsp; Geneettisen testauksen yksilön oikeuksiin ja tietosuojaan liittyvät periaatteet

Tilanne 2015

Toivomanne tilanne 2015

Väite 1.1 Geenitiedon hankinnan ja käytön lähtökohtana on yksilön päätösvalta omien geeniensä käytön suhteen. Yksilön tulee aina voida kieltää geenitietojensa käyttö.

K

Väite 1.2 Yksilöltä tai h&a= uml;nen täysivaltaiselta edustajaltaan tulee aina pyytää suostumus hänen geenitietojensa käyttöön, jos hänet voidaan tunnistaa käytetyistä tiedoista.

K

… lisää väitteitä ̷= 0;

Kommentteja (paperiversiossa kommentoi edellisen = paperin taakse!):

Näkökohtia:

a) Nykyinen Suomen lainsäädänt&oum= l; ei tee eroa geneettiseen tietoon perustuvien hoitojen ja tutkimusten ja muid= en lääketieteellisten hoitojen ja tutkimusten välillä. L= aki potilaan oikeuksista lausuu yleisesti, että potilasta pitää informoida kaikista interventioista ja hän suostuu tai kieltäyt= yy informaation saatuaan. Tässä geenitesti ei eroa röntgenkuv= an tai koepalan otosta. Nykyisin sukulaiset eivät saa tietoa sairaan geenitiedoista, paitsi jos hän kuolee. Silloin sukulaiset saavat hänen sairauskertomustietojaan perinnöllisyysneuvontaa varten. Elävän tietoja saa vain hänen luvallaan. On esitetty, että geenitieto olisi suvun eikä yksilöntietoa.

b) ”Informed consent” sisältää toisaalta prosessin, joka johtaa hyväksynt&a= uml;än ja toisaalta prosessin dokumentoinnin. Prosessissa tutkittavalle

- annetaan tietoa

- varmistetaan, että hän ymmärtää ja

- että tutkittava osallistuu vapaaehtoisesti=

Prosessin dokumentoinnissa:

- henkilö allekirjoittaa tai muuten osoittaa valmiutensa osallistua todistajien ehkä varmentamana

- tutkimuksen tekijä allekirjoittaa tai muut= en todistaa saaneensa suostumuksen ja dokumentoi sen tietokantaan

- allekirjoitettu paperi palautetaan tutkittavall= e

c) Saksan geneettisiä testejä koskevassa arvioinnissa ehdotettiin seuraavia periaatteita sallitusta tiedosta: Geneettisiä testejä tulee tehdä vain lähtien lääketieteellisistä perusteista (iästä, sukuperinnöstä). Sikiödiagnostiikassa ei saa ilmoittaa sikiön sukupuolta ennen raskauden 12. viikkoa. Tällä tiedo= lla voi olla vaikutusta raskaudenkeskeytykseen ryhtymiseen. Sikiön isyystutkimus on kielletty. Lasten ennakkodiagnoosi sellaisten tautien osalta, jotka puhkeavat vasta aikuisiässä on sallittua ainoasta= an, jos diagnoosia voi seurata mielekäs lääketieteellinen tapa vaikuttaa kehitykseen.

d) Euroopan neuvoston bioeettinen konventio totea= a aika selkeästi, että geenitestejä saa tehdä vain lääketieteellisin perustein, joten ne maat, joiden lainsäädäntö on konvention mukainen joutuvat kielt&au= ml;mään mm. työnantajien ja vakuutusyhtiöiden oikeuden testaamiseen vapaasta testausoikeudesta puhumattakaan.

… lisää argumentteja …

Liite 3: Future Skills

Skills and Key Abilities of Futures

ROUND 1

URL: http://delfoi.ofw.fi (f= uture skills)

FIRST ROUND: Skills and Key Abilities of Futures

Information or knowledge society sets increasing skill or ability requirements. Without investment in human resources, and notably in the qualifications of the workforce, companies will not be able to exploit the potential of new production models; they will have difficulties in attain= ing the standard of competitiveness necessary for being successful in the glo= bal market. Techno-organisational restructuring and investing in training and qualifications of the workforce must go hand in hand so as to ensure productivity and innovativeness.

COMMENTS

Many workers in call centres have a very limited range of skills. = Also automation reduces the need for skills. Is there a strengthening of polarisation in this increasingly automated society?

It's easier to read arguments if you split sentences at the end of= the line (after approx. 40 characters for instance) because the programme can= 't do it so far.

LINKS

UN= ESCO INDICATORS

ISSUE 1: Future Skills

The next skills list is the result of a 1996-97 Delphi study of the Finnish experts: members of the parlament belonging to the futures or education committees, leading ecational officials, firm experts and researchers. How do you see the importance of the following topics and sk= ills in 2010? The scale of importance: 4 =3D no impact, ..., 10 =3D very impor= tant!

Issue introducing article (Kuusi)

TOPIC 1: Intellectual flexibility and readiness to learn

TOPIC 2: Coping with strange cultures and the acceptance of differences

TOPIC 3: Skills in the use of e-mail and in other new communication media

TOPIC 4: Professional content knowledge

TOPIC 5: Besides English some other important foreign language

TOPIC 6: Social and service skills

TOPIC 7: Ethical and global responsibility

TOPIC 8: Scientific criticalness

TOPIC 9: Physical skills

TOPIC 10: Aesthetic skills

ARGUMENTS

Ethical and global responsibility is one of most important of skil= ls for human people, as well as aesthetic and cultural ones. ; for foreign language there will be, I hope, translators, and for physical skills there will be adp- hardware and software, so I think the demand for physical sk= ills will be less than today?

I agree. Th= is questioning seems to be ultimately work-oriented. I think that we still a= re human beings not human doings.

=

It annoys me that all the current discussion on the qualities of information society and education in/for it -- unfortunately including the tone of the questions of this Delphi -- are made on an idea, or assumptio= n, that we people have to change in order to cope in the coming societal pha= se. The tone is that we should reach for this and that new quality and learn = this and that new ability in order to become suitable and fit for the brave new world. However, I think that it would be far more fruitful to start think= ing how we could affect on the quality of the coming reality -- how to make t= his so called information society a better place to live, instead of taking i= t as some kind of a monster, or at least necessity, to which we have no say. T= he future, as it reveals itself one day to us, is in the end a creation of o= ur own action and deeds, dependant on our decisions.

Id like to = return to this argument on Monday. Its most important one.

=

Many workers in call centres have a very limited range of skills. = Also automation reduces the need for skills. Is there a strengthening of polarisation in this increasingly automated society? (this is a copy of o= ne comment)

Yes, there = is, but I think, that automation doesn’t reduce the need for special skills, = but they are different as before.(this is a copy of another comment)
=

I think that the role of computers and automation is overemphasise= d in our current discussion of qualifications. I really think that the informa= tion that comes from computer systems may be considerably less valuable than t= o me and my organisation than the information that flows in from a variety of other sources.

Only when organisations and people are able to combine and integra= te these diverse sources of information and to take data and information to a higher level where information becomes actually knowledge, will workers realise the full power of their capabilities. Unfortunately, this is not = the case in many organisations.

In previous discussion one of the experts said that "Many wor= kers in call centres have a very limited range of skills. Also automation redu= ces the need for skills. Is there a strengthening of polarisation in this increasingly automated society?"

I must say that unfortunately there seems to be a real threat of polarisation in many information societies. I think that the most problem= atic issues which strengthens polarisation is high unemployment rates in many European countries. Our tax and other labour market incentive structures = in Europe seems to prevent the real development of service economy and new j= obs in new services.

We can divide social theories of change in two basic categories: deterministic theories of social change and indeterministic theories of change. Deterministic theories of social change propose that there are a perfect causal explanations for every social phenomenon (for example to ability and skill requirements) . For example, traditional historical the= ory of social change has been Spenglers causal "circle" theory, whi= ch tells us that processes of history go through the following periodical phases: first birth, then development, then decay and in the end death and ruin. He argued that civilisations are comparable with organism, and they= are subject to the same process of childhood, youth, maturity, and old age as= a human beings. Breakdowns and new births of civilisations tell us that the= re are transition stages of development. It is important to understand that well-argumented causal models of social change may help us to forecast the future within certain rough frames and limits. In natural sciences causal models can function very well, but in social sciences the use of causal models of social change are very problematic.

My critical question is: are we also using causal models of social change also in forecasting the qualitative needs of future skills in information society?

In this "future skills and ability discussion" one expert said "However, I think that it would be far more fruitful to start thinking how we could affect on the quality of the coming reality -- how = to make this so called information society a better place to live, instead of taking it as some kind of a monster, or at least necessity, to which we h= ave no say. The future, as it reveals itself one day to us, is in the end a creation of our own action and deeds, dependant on our decisions." <= o:p>

I think that she or he is definitely right, when s/he was proposing more proactive attitude to information society and needed capabilities in= IS.

Human behaviour (for example learning habits) can be more indeterministic than the various living forms of life in the nature. Howe= ver, exact natural sciences have built a system of mechanical natural laws. Al= so in the nature there may exist systems, which functioning cannot be explai= ned perfectly by causal models. For example, many evolutionary oriented biolo= gy researchers has critized causal model of change. They claim that causal r= elations are not without limits. In spite of this kind of causality problems and limitations many socio-economic theories of change try to present social theories of change which could explain the phenomenon researched perfectl= y. For example, in economics it is not unusual that the presented theory-bas= ed econometric models explain endogenous variables almost completely. So cal= led "R2 =3D0,99" -logic is quite a problematic in social research, = if we believe that the patterns of social change itself can change. However, many experts seem to be= lieve in this logic.

On the other hand, if we really believe in these causal models of social change, there is very little room for proactive social action and fatalism is then "the right model of behaviour for us". In this way modern social scienc= es can even strengthen fatalism in= our societies. I think that fatalist attitudes are not needed in evaluating future skills and abilities.

Ok, one may think that experts (like we here in this panel) with s= ome models and expertise know our future better. Then our children’s fa= te is outside of our hearts, hands and heads and we can just let causal mode= ls of social change work in our societies.

Can we escape the rule of fatalism in post-modern world? Indeterministic theories of soci= al change propose that we cannot explain all social phenomenon by causal models. Can we do this kind of thing in planning future education needs?

If we believe that there exist a perfect causal explanations for e= very social phenomenon, it is irrational to try to influence individually or socially on social issues by other measures that social theories of change tell us. Then we must obey the behavioural rule of fatalism. On the other hand, if we believe that there are no perfect causal explanations for soc= ial phenomenon (for example for education needs), it is rational to try to influence on social issues, because in that case we may determine some is= sues in the future. In this case we can rationally obey the rule of proactive behaviour. However, one must remember that "well-argumented" causal theories of social change can be useful tools in the deliberation process of proactive behaviour. I= f we know that some causal theories of social change are explaining (even part= ly) social behaviour then we can utilise these "well-argumented theories= " of social change in proactive actions.

COMMENTS

I cannot get the argument box to open

You can put your appropriate internet-links for others use by clic= king link button.

LINKS:

Future Skills N= eeds Survey (Gwent)

Future skill requirements (British Columbia)

Job and Skill I= mpacts of New Technology in the East Asian Electronics Industry

ISSUE 2: Generic Learning Skills

Next generic learning skills list is created by Canadian experts. = How do you see the importance of the following topics and skills in 2010? The scale of importance: 4 =3D no impact, ..., 10 =3D very important!

LINKS

Issue introducing article (Ontario Skills)

TOPIC 1: Communicate clearly, concisely and correctly in the writt= en, spoken and visual form that fulfils the purpose and meets the needs of audiences

TOPIC 2: Apply a wide variety of mathematical and logical techniqu= es with the degree of accuracy required to solve problems and make decisions=

TOPIC 3: Use a variety of computer hardware and software and other technological tools appropriate and necessary to the performance of tasks=

TOPIC 4: Interact with others in groups or teams in ways that contribute to effective working relationships and the achievement of goal= s

TOPIC 5: Reframe information, ideas and concepts using the narrati= ve, visual, numerical and symbolic representations which demonstrate understanding

TOPIC 6: Evaluate her or his own thinking throughout the steps and processes used in problem solving and decision making
TOPIC 7: Collect, analyse and organise relevant and necessary information from a variety of sources

TOPIC 8: Evaluate the validity of arguments based on qualitative a= nd quantitative information in order to accept or challenge the findings of others

TOPIC 9: Create innovative strategies and/or products that meet identified needs manage the use of time and other resources to attain personal and/or project-related goals

TOPIC 10: Take responsibility for her or his own actions and decis= ions

TOPIC 11: Adapt to new situations and demands by applying and/or updating her or his knowledge and skills

TOPIC 12: Represent her or his skills, knowledge and experience re= alistically for personal and employment purposes

ARGUMENTS

Collaborating - how to work together for the greater good of all - will be most important = thing in the very near future, I suppose. I would€nt be surprised if for instance learning will be more a quality of group than an individual.

Again the point seems to be in acquiring qualities rather than in learning to affect the future. Why? I think that especially young people should be encouraged to discuss and evaluate the future, its alternative = qualities and factors, to think about values and preferences, and to learn to choose paths to the kind of future these discussions bring about as the most preferable. Is that too far-reaching or idealistic?

It's easier= to read arguments if you split sentences the end of the line (after approx. 40 characters for instance) because the programme can't do it so far.=

BASIC SKILLS: Reads, writes, performs arithmetic and mathematical operations, listens, and speaks

THINKING SKILLS: Thinks creatively, makes decisions, solves proble= ms, visualises, knows how to learn and reason

PERSONAL QUALITIES: Displays responsibility, self-esteem, sociabil= ity, self-management, and integrity and honesty

But where are technological skills? Should they add?

Bill Gates (Microsoft) has already solved our problems which are connected to qualification analysis!

Bill Gates, the great hero of our information age, has stated the = ten main qualifications of an ideal worker of the information age. He is read= y to recruit all the people who fulfil these ten qualifications.

First, the ideal worker has to be interested in the products of the company so that s/he uses them in an active manner.

Secondly, s/he has to have genuine enthusiasm of an evangelist to convince the customers to use company’s products, too.

Thirdly, s/he has to enjoy in imagining how happy all the customers will be in using the company’s products.

Fourthly, s/he has to adapt to long-term training of her/his capabilities and skills, not only for the next pay-day or wage increase, = but also for a life-long success.

Fifthly, s/he has to have specified know-how and special skills together with a holistic understanding of all the world things, and abili= ty to learn these skills very quickly.

Sixthly, s/he has to be flexible enough to utilise every utility. =

Seventhly, s/he must day after day want to learn new skills in business management and business economics.

Eighthly, s/he has to keep an eye on competitors and current marke= ts. S/he must learn from competitors behaviour.

Ninthly, s/he must also be able to use her/his own head and intellectual capital to analyse problems and form alternative solutions, = but not paralyse in mere analysis of things. S/he must know when to act alone= and when to wait detailed acting guidelines from other company workers. =

And tenthly, Bill Gates mentions that such things as honestly, ethicality and diligence are also important things.

Source: Gates, Bill (1997) the Characteristics of a Good Worker. (= Bill Gates/New York Times Syndicate. Published in Fakta-journal, No. 6-7, page= 28.

Human seeing said: "Collaborating - how to work together for = the greater good of all - will be most important thing in the very near futur= e, I suppose. I wouldn’t be surprised if for instance learning will be m= ore a quality of group than an individual."

I think this human seeing is in the right track. In the discussion= of future skills and competencies we have neglected the skills which are rel= ated to group working and social relations. These skills may be difficult to evaluate but many recent studies seem to underline the role of social capital. Social capital cannot be created without well-working social rel= ations in the society. Too individualistic models of skill evaluation may be even dangerous to us. As presented by Francis Fukuyama and others the factor of trust may be really important in creating social virtues and prosperity.<= o:p>

COMMENTS

There are an interesting classification of necessary competencies (http://www.tier.net/stc/competen.htm). I prefer a three-part foundation.= The only thing it totally lacks is technology-based skills. Bill Gates (Microsoft) has already solved our problems which are connected to qualification analysis! Bill Gates, the great hero of our information age, has stated the ten main qualifications of an ideal worker of the informat= ion age. He is ready to recruit all the people who fulfil these ten qualifications. First, the ideal worker has to be interested in the produ= cts of the company so that s/he uses them in an active manner. Secondly, s/he= has to have genuine enthusiasm of an evangelist to convince the customers to = use company’s products, too. Thirdly, s/he has to enjoy in imagining how happy all the customers will be in using the company’s products. Fourthly, s/he has to adapt to long-term training of her/his capabilities= and skills, not only for the next pay-day or wage increase, but also for a life-long success. Fifthly, s/he has to have specified know-how and speci= al skills together with a holistic understanding of all the world things, an= d ability to learn these skills very quickly. Sixthly, s/he has to be flexible enou= gh to utilize every utility. Seventhly, s/he must day after day want to learn new skills in business management and business economics. Eighthly, s/he = has to keep an eye on competitors and current markets. S/he must learn from competitors behaviour. Ninthly, s/he must also be able to use her/his own head and intellectual capital to analyse problems and form alternative solutions, but not paralyse in mere analysis of things. S/he must know wh= en to act alone and when to wait detailed acting guidelines from other compa= ny workers. And tenthly, Bill Gates mentions that such things as honestly, ethicality and diligence are also important things. Source: Gates, Bill (1997) the Characteristics of a Good Worker. (Bill Gates/New York Times S= yndicate. Published in Fakta-journal, No. 6-7, page 28.

LINKS:

Competencies and Foundations

2. ROUND

URL: http://delfoi.ofw.fi (f= uture skills 2)

SECOND ROUND: Skills and Abilities of F= utures

The topics of the second round are based on the interesting first round topics. A topic is interesting if (1) there were considerable differences in its evaluations and, (2) the median evaluation was comparatively high. A further, but less important, criterion was produced arguments concerning the topic. Some new topics are based directly on the median evaluations of the first round topics. Some are based on new quest= ions which are relevant for several earlier interesting topics. To the third t= ype of the new topics belongs an important factual argument concerning some interesting topic.

The most important target of the second round is to produce releva= nt and valid arguments concerning the new topics. That is why you are asked simply to select your side: are you for or against a suggestion given in a topic. WHAT IS ESPECIALLY WANTED IN THIS SECOND ROUND ARE MOTIVATIONS OF = YOUR CHOICES. WHEN YOU MAKES ARGUMENTS CONCERNING A NEW TOPIC, WE HOPE THAT YOU PUT LETTER Y BEFORE YOUR ARGUMENT IF YOU BELONGS TO "YES GROUP"= AND N BEFORE YOUR ARGUMENT IF YOU BELONGS TO THE "NO GROUP".

You can also comment the arguments of the other experts and build links to your Internet files. This gives dynamics to this "hot" second round of the study. Especially we hope that you will evaluate the validity of new topics based on factual arguments.

COMMENTS

No

LINKS

No

ISSUE 1: Future Skills

How do you polarise the following topics and skills in 2010? The s= cale is rather short: yes or no!

TOPIC 8: SCIENTIFIC CRITICALNESS

Original question: Scientific criticalness?

Is the scientific criticalness in scale 4-10 more important than 8= ,5 in 2010?

ARGUMENTS

Even if there are boxes for name and e-mail fill them in pseudonym= s!

I don’t see any reason why the scientific criticalness will = be more important in the future than it is now. 8,5 in enough (or little be = to much if you ask me).

One problem= is how we understand what scientific means. If we understand it rather mechanistica= lly and deterministically I oppose the statement. Its only one more discourse= of elite.

Scientific criticalness will very important issue in the future because mass media produces such much pieces of information which are rea= lly fictive and without any reliable scientific foundations. I think that in = the future there are needed more quality control of information and knowledge. Self-evident agent of TQM for mass media products is scientific community= .

Market forces tend to produce one-sided arguments as well as irrational e.g. religious movements. If criticalness is not the basic required element of communication, it is very difficult to manage development = in the global scale. In global networks like Internet it is very difficult to evaluate the validity of provided arguments. I consider the governments h= ave to take very seriously this point in the future.

It is hard to imagine that the citizens in the future information society should have more scientific critique skills than they have now. T= he scientific method in all its rigorousness is beyond the masses. The vario= us beliefs and subcultures will flourish when communication is easy and unrestricted in the networks.

The critica= lness - even "scientific criticalness" - is not a matter of the level of education. The criticalness is more an attitude: you do not believe witho= ut further considerations, what others says even though they seem to be authorities. But you might have first "right hemisphere of the brain activities" from which you make "left hemisphere conclusions&qu= ot;

TOPIC 10: AESTHETIC SKILLS

Original question: Aesthetic skills?

Are aesthetic skills in scale 4-10 more desirability than 8,5 in 2= 010?

ARGUMENTS

Aesthetic skills are needed in the future more because betterment = of our human environment is needed very. Just look around in any big city of= the world!

But how ess= ential and universal they are for all? We have got architects, designers, artists, a= nd so on. Its their task to care about built environment. Why it should be differently in the future?

Y: Communicating ideas, ideologies, products etc will be based more and more on visual means. Mastering what is at the time " the aesthe= tic standard" in the society will be key to successfully make oneself understood and accepted.

N: Though aesthetic skills can be highly important for the personal quality of life, there are some areas where high conventional aesthetic standards might produce rather questionable results. If people for example too much evaluates the quality of slides, books or other communications of ideas based their conventional aesthetic features the truth content of the ideas gets too little attention. This can hinder democratic learning processes.

Y: I am not sure whether aesthetic skills will be desirable, but my personal opinion is that they should be so.

TOPIC 3: NEW COMMUNICATION MEDIA

Original question: Skills in the use of e-mail and in other new communication media?

Important argument concerning the 1.st round topic 3: more than 20= % of EU citizens have daily opportunity to make picture calls through cellular phone in 2004?

ARGUMENTS

When we are trying to forecast the future we should not only think about technological possibilities

but also economical facts.

I know that there is no technical problems to make networks capable for cellular video calls. However the investments needed for those networ= ks are too high to make them profitable.

For this reason no large scale networks will not be build.

I disagree.= There are no serious technical problems just as you said but there a great expectat= ion of new contents and media via wireless communication. In this time the pr= oducers and consumers seem to be on the same side. In Europe year 2002 will be an= important year. Then both the speed and the services should go beyond the critical limit. If not the hero story of Nokia will gradually fade!

=

I think the= cellular video calls are nice, very modern maybe sexy and so on but there is no re= al need for them. I don’t think there is market demand for that kind of service.

=

I think that this option is technically feasible but economic realities makes the development slower. From social point of view this ki= nd of option may not be as favourable as we may think. For example, people m= ay not want to that they are observed every hour anywhere.=

You choose = when you are observable not anyone else! Panopticon can in the future be a great problem but not because of cellular video calls!

=

N: Even though the mobile picture phone will be on the market in 2= 004, it is very unlikely that the penetration exceeds 20% Europe wide. Transmitting even just acceptable quality video needs a lot more bandwidth than mobile networks can cope at a reasonable consumer price level.<= /o:p>

Who was abl= e to forecast the penetration of cellular phones?

=

Yes, we rea= lly underestimated the growth of mobile phone penetration. However, I think t= hat we are now talking about a different situation. At the moment video calls= are possible at affordable price in fixed networks, but there isn’t a h= uge demand for that service. Organisations use videoconferencing to avoid tra= vel expenses but there is hardly any private users for that service. I don’t see why wireless services will change this situation.<= /p>

N: Not that quickly, especially if EU will welcome the post-Soviet countries.

ISSUE 2: Generic Learning Skills

How do you see the importance of the following topics and skills in 2010? Yes or no?

TOPIC 1: COMMUNICATION

Original question: Communicate clearly, concisely and correctly in= the written, spoken and visual form that fulfils the purpose and meets the ne= eds of audiences.

Quantitative methods will increase its importance more than qualitative methods by 2010 when processing and transforming raw data to knowledge?

ARGUMENTS

I think that the problems of the future are so complicated that we= cannot solve them by quantitative methods. The most answers are not black or whi= te but they are on the large grey area.

The advanced qualitative methods will play an important role in the future.

Y: But can you really make refutable arguments with qualitative arguments? Strict argumentation requires that = we know exactly where we agree and where we disagree

=

I think that quantitative methods will rule the world in the futur= e. All methods are after all based on some kind of quantitative observations. That is why there is not qualitative methods at all.

I fully dis= agree. The industrial era have demanded quantities at the same way than an informati= on age insists qualities.

=

I do disagr= ee. Using quantitative methods means always simplification. We will accept only a s= et of possible values. This is of course possible with simple problems but n= ot with the problems of the future.

=

Describing the world in qualitative means could be even more impor= tant than today because the flood of information and non- information will be overwhelming. The audiences can much more easily be made believe using so= ft, unnoticed non- hard fact-methods than using colder non- appealing quantitative facts. The marketing psychologists of our world have realised this a long time ago.

TOPICS 3+3+6+8: QUANTITAVE AND QUALITAT= IVE METHODS

Original questions: TOPIC 2: Apply a wide variety of mathematical = and logical techniques with the degree of accuracy required to solve problems= and make decisions. TOPIC 3: Use a variety of computer hardware and software = and other technological tools appropriate and necessary to the performance of tasks. TOPIC 6: Evaluate her or his own thinking throughout the steps and processes used in problem solving and decision making. TOPIC 8: Evaluate = the validity of arguments based on qualitative and quantitative information in order to accept or challenge the findings of others.
The importance of ability to communicate clearly and correctly in foreign language in a way that fulfills the needs of audiences, is more t= han 8 in a tradional scale of 4-10 in 2010?

ARGUMENTS

Y: People will have to address more and more audiences in foreign countries. The networked societies do not recognise physical or lingual borders.

The non-english will have to communicate in foreign languages. And= at least the more lazy of us will minimise the number of foreign languages to just one : English. The global audiences can be reached in English.<= /o:p>

N: I agree that English will be a k= ind of "Esperanto" in the future. But just because that we have to make the step to use it as low as possible. We have to accept much more "= dialects" or formally incorrect uses of the English language especially in the different "right hemisphere activities" where new ideas are sou= ght. Of course it is important that the language can be understood but it does= not depend on e.g. the right use of "do" or irregular verbs.=

TOPIC 4: GROUPS & TEAMS<= /span>

"Collaborating - how to work together for the greater good of= all - will be most important thing in the very near future, I suppose. I woul= dn’t be surprised if for instance learning will be more a quality of group tha= n an individual." (an argument of a panelist)

Over 30% of all university level education will be arranged so tha= t a group is the basic learning unit instead of an individual?

ARGUMENTS

N: I think that the = major trend in university level education will be tailoring. Each individual wi= ll have his or her special needs and desires and education will be organised= so that it can fulfil those needs.

This means that the basic learning unit will be an individual.

I base my arguments partly on strengthening constructivist theory = of learning and partly on the development of working life (teaming). Constructivist mechanisms pervade all evolutionary learning processes, not only the highest ones. Ernst von Glasersfeld defines constructivism by two basic principles:

1. knowledge is not passively received either through the senses o= r by way of communication, but is actively built up by the cognising subject, = 2. the function of cognition is adaptive and serves the subject's organisati= on of the experiential world, not the discovery of an objective ontological reality.

Identity is formed by social construction. The identity and the real-life know-how rise from the group. The group (as a identity or production maker) displaces an individual in several cases. It is one of = the most important qualitative changes in the new era. The change may be quic= ker than we would guess.

Both rising efficiency and attractiveness will lead into the same direction.

Y: I think that finally all learnin= g is personal but I accept the idea in that sense that people much more have to learn roles and the expectations of other people. The roles and expectati= ons are not anymore so evident than before because the interaction networks a= re continuously changing.

=

The importance of social capital creation increases the importance= of collaboration. That is why i say "yes".

In accordin= g to Bourdieu it means a process of eliting and structuring people! Is that wh= at you mean?

=

Y: Working = in enterprises is increasingly teamwork. Groups can be geographically distri= buted. Learning in groups is required to train students for the workplace. A bunch of hihgly ski= lled experts do not necessarily work well together without thorough training.<= /span>

VALIDITY

DESIRABILITY

TOPIC 4: GROUPS & TEAMS<= /span>

Original question: Interact with others in groups or teams in ways that contribute to effective working relationships and the achievement of goals.

Instead of individuals organisations will increasingly recruit networked many-skilled groups of full-time or part-time persons. In 2010 = such recruiting will be more than 25 % of all recruitings in EU countries?

ARGUMENTS

N: I do agree that organisations will increasingly recruit networked many-skilled groups of full-time or part-time persons.

But such recruiting will be minimal (less than 5 %)

Let say so = that in information line of activities it will be substantially more, I calculate that its quite possible over 20-25% in western countries! Additional netw= ork workers can be - mostly they are - part-timers!

=

N: I think = that the problem in the use of networks is that networks are incapable to function= as trustful partners. Organisations are better capable to make sanctions to single people

When the people are employed, it will be taken into consideration already nowadays what kind of relations they have. It is not long trip fr= om that situation to the point that the whole relation network is totally or partly employed.

I estimate that the right future estimate is 5-10 percent.

N: The percentage feels too high. Even though teams are used extensively the recruiting methods can maybe not change so much

VALIDITY

DESIRABILITY

Lähteitä

Aaltonen, M. &= ; Barth, T. (2004) How Do We Make Sense of the Future? – An Analysis of Futures Research Methodology – V2.0.

Adler, M. & Z= iglio, E. (toim.) (1996) Gazing into the Oracle. The Delphi Method and its Applica= tion to Social Policy and Public Health. Jessica Kingsley Publishers. London and Bristol, Pennsylvania.

Azani, H. & K= horramshahgol, R. (1990) Analytic Delphi Method. Engineering Costs and Production Economic= s, July 1990.

Amara, R. (1981) Searching for Definitions and Boundaries. The Futurist, February 1981. 25-2= 9.

Anderson, D.R., S= weeney, D.J. & Williams, T.A. (1988) An Introduction to Management Science. Quantitative Approaches to Decision Making. Fifth Edition. West Publishing Company. United States of America.

Anttila, P. (2000) Tutkimisen taito ja tiedon hankinta. Saatavilla http://www.metodix.com .

Armstrong, J.S. (= 1985) Long-Range Forecasting. From Crystal Ball to Computer. Second Edition. Wiley-Internscience Publication. United States of America. <= /span>

Ascher, W. (1989)= Limits of "Expert Systems" for Political Economic Forecasting. Technolog= ical Forecasting and Social Change. No. 36, 137-151.

Checkland, P. &am= p; Scholes, J. (1993) Soft Systems Methodology in Action. John Wiley & Son= s. Chichester.

Cicarelli, J. (19= 84) The Future of Economics. A Delphi Study. Technological Forecasting and Social Change. No. 25, 139-157.

Cuhls, K. (1998) Technikvorausschau in Japan, Physica-Verlag, Heidelberg
Daellenbach, H.G. (1994) Systems and Decision Making. A Management Science Approach. John Wiley & Sons. Great Britain.

Davidson, M. (198= 3) Uncommon Sense. The Life and Thought of Ludwig von Bertalanffy. Father of General Systems Theory. Los Angeles.

Delbecq, A.L., Va= n de Ven, A.H. & Gustafson, D.H. (1975) Group Techniques for Program Plannin= g: A Guide to Nominal Group and Delphi Process. Scott-Foreman. Glenview, IL.

Delphi '98, Studi= e zur globalen Entwicklung von Wissenschaft und Technik (1998), Fraunhofer-Instit= ut fur Systemtechnik and Innovationsforschung, Karlsruhe.

Glenn, J.C. &= Gordon, T.J. (2004) Futures Research Methodology – V2.0. AC/UNU Millennium Project. New York.

Godet, M. (1993) = From Anticipation to Action. A Handbook of Strategic Prospective. UNESCO Publish= ing. France.

Gordon, T. J. &am= p; Helmer, O. (1964) Report on a= Long Range Forecasting Study. R-2982.

Gordon, J. and Gl= enn J.G. (1993) Issues in Creating the Millenium Project. The United Nations Univers= ity. Washington..

Gordon J. (1994) = The Delphi Method. United Nations University's Millennium Project Feasibility Study. Futures Research Methodology – V2.0.

Granger, C.W.J. (= 1989) Forecasting in Business and Economics. Second Edition. Academic Press. Inc. United States of America.

Habermas, J. (196= 8) The Idea of the Theory of Knowledge as Social Theory. Knowledge & Human Interest, 1968, re-publ. Polity Press, 1987. On the Internet http://www.ma= rxists.org/reference/subject/philosophy/works/ge/habermas.htm .

Handbook of Knowl= edge Society Foresight (2003) European Foundation for the Improvement of Living = and Working Conditions.

Handy, C. (1990) = Antiikin jumalat ja nykyjohtaja. Rastor. Helsinki.

Hiltz, S.R. &= Turoff, M. (1978) The Network Nation: Human Communication via Computer. Reading M.A. Addison-Wesley.

Helmer, O. & = Rescher, N. (1959) On the Epistemology of the Inexact Sciences. Management Sciences, Vol. 6, No.1 1959.

Helmer, O. (1968) Analysis of Future: The Delphi Method. Technological Forecasting for Indust= ry and Government. New Jersey.

Helmer, O. (1983)= Looking Forward: A Guide to Futures Research. Sage Publications. Beverly Hills.

Hiltz, S.R. &= Turoff, M. (1978) The Network Nation: Human Communication via Computer. Reading M.A. Addison-Wesley.

Hiltz, S. R. &= ; Turoff, T. (1995) The Network Nation, MIT Press, London.

Hurwood, D., Gros= sman, E. & Bailey, E. (1978) Sales Forecasting. The Conference Board Report No. = 730.

Irvine, J. and Ma= rtin, B.R. (1989) Research Foresight, A publication of Netherlands Ministry of Education and Science, the Hague.

Kaivo-oja, J. (19= 97) Professional Delphi Scan. Delfoi-asiantuntijajärjestelmän projektisuunnitelma. Turun kauppakorkeakoulu. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turku.

Kaivo-oja, J. &am= p; Kuusi, O. (1997) Tietoyhteiskunnan työmarkkinakehityksen tulevaisuusar= vio 1997. Proaktiivisen työvoimapolitiikan asiantuntijajärjestelm&aum= l;n tutkimus- ja kehittämishanke. Turun kauppakorkeakoulu. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turku.

Kaivo-oja, J. , K= uusi, O. ja Koski, J.T. (1997) Sivistyksen tulevaisuusbarometri 1997, Opetusministeriön suunnittelusihteeristön keskustelumuistioita 25= .

Kastien, M. R., e= t al. (1993) Delphi, The Issue of Reliability. Technological Forecasting and Soci= al Change, Nov. 1993.

Kuusi, O., Parvin= en, M. (2003) Ihmisen perimän ja kantasolujen tutkimuksen haasteet päätöksenteolle. Eduskunnan kanslian julkaisuja 4/2003, Tulevaisuusvaliokunta, Teknologian arviointeja 26. Internetissä http://www.ed= uskunta.fi/fakta/julkaisut/ekj4_2003.pdf.<= /p>
Kohonen, T. (1996= ) Avaako neurolaskenta oven virtuaalimaailmaan? Futura. Futura. Vsk. 15, No. 1, 7-11= .

Kuusi, O. (1987) Palvelusta itsepalveluun. Kotien tietorekisteriyhteydet 2010. Taloudellinen suunnittelukeskus. Helsinki.

Kuusi, O. (1991) = Uusi biotekniikka. Mahdollisuuksien ja uhkien teknologia. Tammi. Helsinki. =

Kuusi, O. (1993) Delfoi-tekniikka tulevaisuuden tekemisen välineenä. Teoksessa M. Vapaavuori (toim.) Miten tutkimme tulevaisuutta? Acta Futura Fennica. No. 5. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry. Painatuskeskus. Helsinki, 132-140.

Kuusi, O. (1994) = Materiaalit murroksessa. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. Vatt-julkaisuja 16. Helsinki.

Kuusi, O. (1996) Asiantuntijatiedon jalostaminen tulevaisuudentutkimuksessa. Futura. Vsk. 15, No. 4, 8-16.

Kuusi, O. (1999): Expertise in the Future Use of Generic Technologies. VATT:n tutkimuksia 59. Helsinki.

Kuusi, O., Hiltun= en, E. & Linturi, H. (2000) Heikot signaalit – Delfoi-tutkimus. Futura 2/2000. 78-92.

Lang, T. (1996) An Overview of Four Futures Methodologies. Delphi, Environmental Scanning, Iss= ues Management and Emerging Issues Management. Hawaii.
Lewis, D.E. (1984) Charasteristics of Selected Delphi Studies and Their Perceived Impact on Hi= gher Education. Doctoral Dissertation. University of Florida.

Lindstone H. A. (= 1978) The Delphi Technique, sis. Jib Fowles (eds) Handbook of futures research, Green= wood Press, Westport 1978.

Lindstone H. &= ; Turoff M. (eds) (1975) The Delphi Method, Techniques and Applications, Addison-Wes= ley Publishing Company, Massachusetts 1975

Linturi H. et alii (1998). Professional Delphi Scan. Käyttäjän opas. Tulevaisuu= den tutkimuskeskus. Turun kauppakorkeakoulu.

Linturi H. et alii (1998). Professional Delphi Scan. Managerin opas. Tulevaisuuden tutkimuskes= kus. Turun kauppakorkeakoulu.

Linturi, Hannu (1= 999) Median metamorfoosit. Futura 2/1999, 49-61.

Linturi H. (2002) Oppimisen verkkosaalistusta. Teoksessa Verkot ja virtuaalistaminen oppimisen tukena. Toim. Juhani Nieminen. TUKEVA. Hämeen ammattikorkeakoulu. Hämeenlinna.

Linturi H. (2003) Oppimisen kulttuurievoluutio verkossa. Teoksessa Kamppinen, M., O. Kuusi ja= S. Söderlund (toim.) Tulevaisuudentutkimus. SKS. Helsinki.=

Loveridge, D. - Georghiou, L. - Nevada, M. (1995): United Kingdom Foresight Programme - Del= phi Survey. A Report to the Office of Science and Technology. PREST. University= of Manchester (http://www.foresight.gov.uk).

Madridakis, S. &a= mp; Wheelwright, S.C. (1978) Internactive Forecasting. Univariate and Multivari= ate Methods. Second Edition. Holden-Day. San Francisco. <= /p>
Madridakis, S. &a= mp; Wheelwright, S.C. (1989) Forecasting Methods for Management. Fifth Edition. John Wiley & Sons. Singapore.

Makridakis, S. (1= 996) Forecasting: Its Role and Value for Planning and Strategy. International Journal of Forecasting. No. 12, 513-537.

Malaska, P. (1993) Tulevaisuustietoisuus ja tulevaisuuteen tunkeutuminen. Teoksessa M. Vapaavu= ori (toim.) Miten tutkimme tulevaisuutta? Acta Futura Fennica. No. 5. Tulevaisu= uden tutkimuksen seura ry. Painatuskeskus. Helsinki, 6-12.

Mannermaa M. (199= 1) Evolutionaarinen tulevaisuudentutkimus, VAPK -kustannus, Helsinki 1991

Mannermaa, M. (19= 96) Asiantuntijamenetelmät jääneet tulevaisuudentutkimukseen. Futura. Vsk. 15, No. 4, 17-26.

Mannermaa, M. (19= 99) Tulevaisuuden hallinta – skenaariot strategiatyöskentelyssä, WSOY, Porvoo

Mannermaa, M. ja Mäkelä, K. (1994) Tulevaisuusbarometri 1993, Opetusministeriö= ;n suunnittelusihteeristön keskustelumuistioita 21, Helsinki. =

Merriam-Webster&a= cute;s Collegiate Dictionary. Encyclopaedia Britannica 2005 Ultimate Reference Sui= te DVD

Metcalfe, M. (199= 5) Forecasting Profit, Kluwer, London.

Myllylä, Y. = & Linturi, H. (2005) Maaseudun tulevaisuuden kasvuklusterit MATUKA. Kauppa- ja teollisuusministeriön julkaisuja. Helsinki.

Millett M.M. - Ho= nton E.J. (1991) A Manager`s Guide to Technology Forecasting and Strategy Analys= is Methods, Battelle Press, Colum- bus 1991

Nelms, K.R. &= Porter, A.L. (1985) EFTE: An Interactive Delphi Method. Technological Forecasting a= nd Social Change. No. 28, 43-61.

Nonaka, I (1994) A Dynamic theory of organizational knowledge creation, Organizational Science, Vol. 5, No. 1.

Palsio, J. (1984) Skenaarioiden laadinta ristivaikutusanalyysimallia käyttäen. Talo= us- ja tilastomatematiikan projektitutkielma. Turun kauppakorkeakoulu. Turku. <= o:p>

Porter, M. (1997) Creating Tomorrow´s Advantages. Teoksessa R. Gibson (toim.) Rethinking the Future. Nicholas Brealey Publishing. London, 48-61.

Preble, J.F. (198= 3) Public Sector Use of Delphi Technique. Technological Forecasting and Social Change. No. 23, 75-88.

Rice & Associ= ates (1984) The New Media: Communication, Research and Technology. CA: Sage Publications. Beverly-Hills.

Rowe, G., Wright,= G. & Bolger, F. (1991) Delphi: A Revaluation of Research and Theory. Technological Forecasting and Social Change, Vol. 39, May 1991.<= /i>

Rubin, A. & L= inturi, H. (2004) Muutoksen tuulissa. Pienten lukioiden tulevaisuudenkuvat. TUTU-julkaisuja 3/2004. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Turun kauppakorkeakou= lu. Turku.

Sackman, H. (1975= ) Delphi Critique, The Rand Corporation, Lexington books, Toronto.

Sihvola, J. (1997) Aristoteleen retoriikasta. Niin & Näin -aikakauslehti. 1/97.<= /o:p>

Simon, H. (1977) = The New Science of Management Decision. Englewood Cliffs. NJ: Prentice-Hall. <= /o:p>

Skutsch, M. & Schofer, J.L. (1973) Goals-Delphis for Urban Planning: Concepts in Their Design. Socio-Economic Planning Sciences. No. 7, 305-313.

The Sixth Technol= ogy Forecast Survey, Future Technology in Japan Toward the Year 2025 (1997), National Institute of Science and Technology Policy (NISTEP), report No.52 =

Suojanen, U. (199= 9) Toimintatutkimus. Saatavilla http://www.me= todix.com .

Technological For= ecasting and Social Change (1975) Special Issue on Delphi, 1975, no. 2.

Tulevaisuuden tut= kimuksen edistäminen. Suomen Akatemian julkaisuja 13/1980. Helsinki.

Turban, E. (1992)= Expert Systems and Applied Artifical Intelligence. MacMillan. New York.

Turban, E. (1993) Decision Support And Expert Systems. Management Support Systems. Third Edit= ion. United States of America.

Turoff, M. (1970)= The Policy Delphi. Journal of Technological Forecasting and Social Change. No. = 2, 149-172.

Turoff, M. (1972)= Delphi Conferencing: Computer Base Conferencing with Anonymity. Journal of Technological Forecasting and Social Change. No. 2, 159-204.

Turoff, M. (1975)= The Policy Delphi in H.A. Linstone and M. Turoff (eds.) The Delphi Method: Techniques and and Applications, Addison-Wesley, Reading, MA.

Turoff, M. (1989)= The Anatomy of Computer Application, Innovation: Computer Mediated Communicatio= ns (CMC). Journal of Technological Forecasting and Social Change. No. 36, 101-= 122.

Turoff, M. (1991) Computer Mediated Communication Requirements for Group Support. Organizatio= nal Computing. No. 1, 1, 85-113.

Turoff, M. & = Hiltz, S.R. (1996) Computer-Based Deplhi Processes. Jessica Kingsley Publishers. London. Teoksessa M. Adler & E. Ziglio (toim.) Gazing into the Oracle. = The Delphi Method and its Application to Social Policy and Public Health, 56-85= .

Uotila, T., Manne= rmaa, M. ja Mäkelä, K. (1995) Sivistyksen tulevaisuusbarometri 1995, Opetusministeriön suunnittelusihteeristön keskustelumuistioita 23= .

van Dijk, J.A.G.M= . (1990) Delphi Method as a Learning Instrument. Bank Employees Discussing an Automa= tion Project. Technological Forecasting and Social Change. No. 37, 399-407.

Waissi, G. (1979) Delfi-menetelmä. Otaniemi.

Woudenberg, F. (1= 991) An Evaluation of Delphi, Technological Forecasting and Social Change 4= 0.

Viitteet

Tulevaisuudentutkimuksen orientaat= ioita (Amara 1981)
	mahdollinen (possible)	todennäköinen (probable)=	haluttava (preferable)
päämäärät (objectives)	nostaa esiin (open up) hälyttää (alert) kiihottaa (stimulate)	analysoida (analyze) arvioida (evaluate) systematisoida (systematize)	preferoida (examine preferences) saada tukea (win support) ohjata valintoihin (guide choices)=
roolit (roles)	mielikuvaohjautuva (image-driven)<= /span>	analyyttisesti ohjautuva (analytically-driven)	arvo-ohjautuva (value-driven)
toimintatapa (tools)	havaintoperustainen (perceptual)	rakenteinen (structural)	osallistuva (participative)=
toimijat (practioners)	visionaarit (visionaries) nerot (geniuses) kirjailijat (writers)	analyytikot (analysts) metodologistit (methodogists) tulevaisuudentutkijat (future rese= archers)	karismaattiset johtajat (charismat= ic leaders) sosiaaliset uudistajat (social ref= ormers) kirjailijat (writers)
organisaatiot (organizations)	ei ollenkaan tai yhden henkilö= ;n dominoima (none or one-person dominated)	tutkimusyhteisö (think tank)<= /span>	intressiryhmä (advocacy group= )

	KYSYMYSTYYPPEJÄ
asteikkoväitekysymys :: Onko lukiokoulutus tulevaisuudessa ensisijaisesti= : - väline parempaan elämään ja to= imeentuloon - itsestäänselvyys - sivistyksellinen päämäärä sinänsä - jotain muuta	=
vuosiennustekysymys :: Mihin vuoteen mennessä televisio ja tietokone integroituvat samaan pönttöön?	:: vuoteen 2009
kommenttikysymys :: Mikä on yleissivistyksen merkitys tulevaisuu= dessa (aikajänne vuoteen 2010)?	:: Yleissivistys on taito tulla toimeen itsensä, ympäristönsä ja eri tavalla ajattelevien kanssa. Se kaikki edellyttää tietoja, faktoja, työkaluja ja niitä saa koulussa ja koulun ulkopuolella. Kokemus on opettanut, että vahva yleissivistys saa ihmisen innostumaan jostain tiedon sirusta ja rakentama= an siitä itselleen elämisen portin mielekkääseen elämään.

	Liikenteen tulevaisuus (Ta= pio 2005)[21] Pari väittämäkokonaisuutta Elämäntapa -teemasta
Väite …	:: AUTON STATUSARVO
kombinoituu kannanotoksi kahdella aikajänteell&= auml; (10 ja 20 vuotta) ja …	=
	:: Perustelusi, Miksi?
kahdella argumenttisektorilla (todennäköin= en ja toivottava)	=
	:: Perustelusi, Miksi?
Toinen väite	:: EKOLOGINEN ELÄMÄNTAPA
	=
	:: Perustelusi, Miksi?
	=
	:: Perustelusi, Miksi?

VÄITE/KYSYMYS	TULOS/KOMMENTTI
Suunnittelutyön osuus opettajan työstä prosentteina v. 2008	=
Kommentit	”Suunnittelu kuuluu ja on aina kuulunut ope= ttajan työhön. Paljon riippuu siitä, onko uutta opetusta tuloilla= an. Jos on niin osuus voi olla suurikin, mutta se siis vaihtelee vuosittain ja jaksoittain.” ”Pitäisi erottaa toisistaan yleinen opetussuunnittelu ja tuntisuunnittelu. Nykyisellään on viel&aum= l; entistä enemmän jaksojen ja kurssien suunnittelua eikä uno= htaa sovi yhteisiä suunnittelujakaan. Integroidut teemat kun ovat muotia nykyään.” …
Pedagoginen työn osuus opettajan työstä prosentteina v. 2008	=
Kommentit	”Ei tähän ole helppo vastata, koska = oikeaa vastausta ei ole. Opettajan työ sirpaloituu ja moniammatillistuu. Jo= nyt on ihan eri asia opettaa peruskoulun ala-asteella kuin ammattikorkeakoulu= ssa. Silti vaikka ne ovat yhtäläisiä luokkamuotoisia ja perinteisiä oppilaitoksia. Entä sitten kun erilaiset joustavat oppimismuodot tuplaantuvat nykyisestään?” Miten erottaa pedagogia muusta työstä? Ped= agoginen ajattelu läpäisee kaiken muun. Ei suunnittelua voi tehdä i= lman sitä eikä ohjausta tai mentorointia! Rajat ovat kaikkea muuta k= uin selvät.” …

Ihmisen perimä ja kantasolut - arviointihankk= een toisen kierroksen lomake 19.7.2002 Tutkimuksen toisen kier= roksen lomakkeen rakenne Tutkimuksen ensimmäisellä kierroksella haastatellut tai muuten kuullut asiantuntijat on esitelty lomakkeen liitteessä 1. Tutkimuksen ensimmäisen kierroksen tulokset on kiteytetty ongelmalohkoihin jotka= on nimetty suurin kirjaimin ja esitetty suurella tekstikoolla tummennettuina. Kullekin ongelmalohkolle on nimetty erityistuntijoiden joukko, jonka toivotaan erityisesti kommentoivan tätä lohkoa. Ongelmalohkoilla on esitet= ty numeroituja pääväitteitä ja niitä erittelevi&aum= l; osaväitteitä. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta väitte= iden osalta esitetään haastattelujen kuluessa muodostunut ennakkokäsitys siitä, kuinka erikoistuntijoiksi nimettyjen enem= mistö suhtautuu väitteeseen. Todettakoon, että valtaosaa väitteistä ei ole lainkaan esitetty haastattelujen kuluessa, jo= ten kyseessä on pelkkä mielikuva. Tästä syystä erittäin tärkeää, että omalta kohdaltanne tarkistatte arvion. Jos Teidät on mainittu erityistuntijaksi ja ette= merkitse ristiä kohtaan ”= Olen toisella kannalla enemmistön näkemykseksi tulkitun kanssa”= ; , Teidän tulkitaan yhtyvän siihen. Jos suinkin aikanne riittää on hyvin toivottavaa, että kommentoitte myös lohkoja, joihin Teitä ei ole merkitty erikoistuntijaksi. Aikaisemmis= sa vastaavissa tutkimuksissa on osoittautunut, että juuri tällaiset ”sivulta katsojan neutraalit arviot” ovat usein kaikkein real= istisimpia. Tutkimuksen onnistumisen k= annalta on myös hyvin tärkeää, että kommentoitte sanalli= sesti väitteitä ja niihin liitettyjä näkökohtia ainakin erityistuntemuksenne lohkoilla. Kommentoinnin helpottamiseksi väitte= iden perusteluina esitetyt näkökohdat on merkitty kirjaintunnuksin. Näkökohdat on esitetty siten, että aluksi ovat nykytilante= esta informoivat kannanotot sitten enemmistön kannaksi tulkittua myötäilevät näkökohdat ja lopuksi vastakkaista kantaa edustavat näkökohdat. Olemme pyrkineet siihen, että tarjolla on aina molempia kantoja edustavia näkökohtia. Mahdollisuuksien mukaan näkökohtia muotoiltaessa on käytet= ty suoraan haastatteluissa esitettyjä sanontoja, mutta argumentoinnin terästämiseksi esitettyjä näkökohtia on myös yhdistelty ja tehty terävämmiksi. Suoria kirjallisia lähdeviittein varustettuja lainauksia lukuun ottamatta me tutkimuksen tekijät – Osmo Kuusi ja Martti Parvinen – kannamme vastu= un muotoilluista argumenteistä. Todettakoon vielä selkeästi, että lähtökohtana arvioinnille ei tule olla se, mikä on nykyinen lainsäädäntö vaan mikä tarkoituksenmukaista ja mahdollista. Arviointi tehdään eduskunnalle, jolla on mahdollisuudet muuttaa lainsäädäntöä toki kansainväliset sitoumuks= et huomioon ottaen.
Toisen kierroksen teemojen pohjustus	II SUOMI IHMISEN PERIMÄÄN LIITTYVÄN T= IEDON HYÖDYNTÄJÄNÄ Osio on jaettu neljään alakohtaan. Kaksi ensimmäistä kokonaisuutta – pohjustavat osion ja koko arvioinnin keskeisintä osaa C, mikä sisältää ehdotuksen Genomitietokeskuksesta ja sille vaihtoehtona esitetystä valtioenemmistöisestä yhtiöstä. Myös osio D, missä pohditaan biosiruteknologian mahdollisuuksia, on olennainen C:n arvioinnin kannalta, mutta kuitenkin vähemmän tärkeä varsinkin ratkaisujen eettisen arvioinnin kannalta. Myös tutkimuksen viimeisessä osiossa, jossa tarkastellaan taloudellisesti/kansanterveydellisesti lupaavimpia tuotteita ja patentoin= tikysymyksiä, on osan C kannalta olennaista pohdintaa. Haastattelujen pohjalta koottu aineisto on esitet= ty väitteiden, haastateltujen erikoisasiantuntijoiden näkemyst&aum= l; myötäileväksi tulkitun ”keskiarvovastauksen” sekä haastattelujen perusteella muodostettujen näkökohtien muodossa. Todettakoon vielä kerran, että valtaosaa väittei= stä ei ole lainkaan esitetty haastattelujen kuluessa, joten kyseessä ”keskiarvovastauksessa” on pelkkä mielikuva. Myös argumentit ovat viime kädessä lomakkeen laatijoiden vastuulla. Odotamme ”numerokorjausten” ohella erityisesti sanallisia perusteluja. Sanallisen kommentoinnin helpottamiseksi väitteiden numeroinnin ohella myös argumentit on merkitty kirjaintunnuksin, joi= hin toivomme Teidän viittaavan. Voitte toki esittää kommentteja muuallakin kuin sille varatussa tilassa esim. korjaten erottuvalla tavalla näkökohtien tekstiä.
Teeman pohjustus	B. Geenitietojen keruun ja käytön yleiset eettiset lähtökohdat Suomessa Seuraavat väitteet koskevat sekä tutkim= usta varten tehtyjä geenitestejä että hoitoa varten tehtyjä testejä. Epäsuorasti ne liittyvät myös arvioinnin toi= seen keskeiseen aiheeseen kantasoluihin, koska geenitieto muodostaa keskeisen lähtökohdan myös kantasolujen käytölle Todett= akoon vielä selkeästi, että lähtökohtana arvioinnille = ei tule olla se, mikä on nykyinen lainsäädäntö vaan mikä tarkoituksenmukaista ja mahdollista. Jotta muutokselle jäi= si aikaa, tämä väitealue on kiinnitetty vuoteen 2015. Jos olette eri mieltä oletusarvion kanssa siitä mikä on toteutuva tilanne 2015, vetäkää se yli. Lisätkää toivomanne kehitys. Vastausvaihtoehtoehtoja = on vain kaksi: K =3D Olen taip= uvainen olemaan samaa mieltä ja E =3D Olen taipuvainen olemaan eri mielt&aum= l;. Tämän väitejoukon osalta on erityisen tärkeä&aum= l;, että kommentoitte väitteitä kirjallisesti kohdassa kommentteja. Paperille kommentoidessanne voitte kommentoida myös osaväitteen viereen.
Väite 1&= nbsp; Geneettisen testauksen yksilön oikeuksiin ja tietosuojaan liittyvät periaatteet	Tilanne 2015	Toivomanne tilanne 2015
Väite 1.1 Geenitiedon hankinnan ja käytön lähtökohtana on yksilön päätösvalta omien geeniensä käytön suhteen. Yksilön tulee aina voida kieltää geenitietojensa käyttö.	K
Väite 1.2 Yksilöltä tai h&a= uml;nen täysivaltaiselta edustajaltaan tulee aina pyytää suostumus hänen geenitietojensa käyttöön, jos hänet voidaan tunnistaa käytetyistä tiedoista.	K
… lisää väitteitä ̷= 0;
Kommentteja (paperiversiossa kommentoi edellisen = paperin taakse!):
Näkökohtia:	a) Nykyinen Suomen lainsäädänt&oum= l; ei tee eroa geneettiseen tietoon perustuvien hoitojen ja tutkimusten ja muid= en lääketieteellisten hoitojen ja tutkimusten välillä. L= aki potilaan oikeuksista lausuu yleisesti, että potilasta pitää informoida kaikista interventioista ja hän suostuu tai kieltäyt= yy informaation saatuaan. Tässä geenitesti ei eroa röntgenkuv= an tai koepalan otosta. Nykyisin sukulaiset eivät saa tietoa sairaan geenitiedoista, paitsi jos hän kuolee. Silloin sukulaiset saavat hänen sairauskertomustietojaan perinnöllisyysneuvontaa varten. Elävän tietoja saa vain hänen luvallaan. On esitetty, että geenitieto olisi suvun eikä yksilöntietoa.
	b) ”Informed consent” sisältää toisaalta prosessin, joka johtaa hyväksynt&a= uml;än ja toisaalta prosessin dokumentoinnin. Prosessissa tutkittavalle - annetaan tietoa - varmistetaan, että hän ymmärtää ja - että tutkittava osallistuu vapaaehtoisesti= Prosessin dokumentoinnissa: - henkilö allekirjoittaa tai muuten osoittaa valmiutensa osallistua todistajien ehkä varmentamana - tutkimuksen tekijä allekirjoittaa tai muut= en todistaa saaneensa suostumuksen ja dokumentoi sen tietokantaan - allekirjoitettu paperi palautetaan tutkittavall= e
	c) Saksan geneettisiä testejä koskevassa arvioinnissa ehdotettiin seuraavia periaatteita sallitusta tiedosta: Geneettisiä testejä tulee tehdä vain lähtien lääketieteellisistä perusteista (iästä, sukuperinnöstä). Sikiödiagnostiikassa ei saa ilmoittaa sikiön sukupuolta ennen raskauden 12. viikkoa. Tällä tiedo= lla voi olla vaikutusta raskaudenkeskeytykseen ryhtymiseen. Sikiön isyystutkimus on kielletty. Lasten ennakkodiagnoosi sellaisten tautien osalta, jotka puhkeavat vasta aikuisiässä on sallittua ainoasta= an, jos diagnoosia voi seurata mielekäs lääketieteellinen tapa vaikuttaa kehitykseen.
	d) Euroopan neuvoston bioeettinen konventio totea= a aika selkeästi, että geenitestejä saa tehdä vain lääketieteellisin perustein, joten ne maat, joiden lainsäädäntö on konvention mukainen joutuvat kielt&au= ml;mään mm. työnantajien ja vakuutusyhtiöiden oikeuden testaamiseen vapaasta testausoikeudesta puhumattakaan.
… lisää argumentteja …