|
Perinteinen analyysi
|
Interrogatiivinen luenta
|
|
Tärkein tarkastelun kohde on teksti, uskollisuus sille
|
Tärkein tarkastelun kohde on esitys (so. idea esityksestä), se mikä on kiinnostavaa esityksenä
|
|
Pyritään löytämään tekstin syvin taso, sen perusta
|
Pyritään löytämään mahdollisten tulkintojen joukko, ts. rajat sille, miten tekstiä ei voitulkita
|
|
Analyysi rakentuu kerroksittain, pinnasta syvempiin tasoihin
|
Luenta rakentuu yhdistelmistä: linkeistä, yhteyksistä, viitteistä ja assosiaatioista
|
|
Teksti on merkitysten sijaintipaikka
|
Teksti on merkitysten tapahtumapaikka
|
|
Analyysi voidaan erottaa tulkinnasta
|
Analyysia ei voi erottaa tulkinnasta
|
|
Tekstistä voidaan tehdä vain yksi analyysi, mutta siitä monta tulkintaa
|
Tekstiä ei voi palauttaa yhteen yhteiseen analyysiin; mahdollisia analyyseja on aina monta, tulkintoja myös.
|
|
Analyysi perustuu tekstissä oleviin faktoihin
|
Tekstin faktat ovat aina kiistanalaisia, ne ovat sopimuksia
|
|
Perustava, yhteinen analyysi on lähellä kirjailijan intentiota
|
Luentaa ei voi palauttaa kirjailijan intentioon; kirjailijan näkemykset ovat aina enintään toissijaisia
|
|
Analyysi nojaa siihen, mikä on ilmeistä, loogista ja todennäköistä
|
Luenta nojaa siihen, mikä on poikkeuksellista, a-loogista; se nojaa siihen, mitä on, esimerkiksi klassikoiden kohdalla, pidetty aikaisemmin epätodennäköisenä.
|
|
Analyysin lukutapa on atomisoiva, purkava
|
Luennan lukutapa on lisäilevä, yhdistelevä, täyttävä, eteenpäin kirjoittava
|
|
Teksti, siitä tehty analyysi, perustelee esityksen olemassaolon
|
Tekstistä tehty tulkinta perustelee esityksen olemassaolon; tai esitys perustelee tekstin olemassaolon
|
