Onko onnellisuudesta visioksi?

Tulevaisuudentutkimuksen seuran kesäseminaari

Tänä vuonna Tulevaisuudentutkimuksen seuran kesäseminaarin teemaksi nostettiin hyvin ajankohtainen aihe, onnellisuus. Seminaari järjestettiin 23.–24.8 Hämeen ammattikorkeakoulun Lepaan yksikössä.

Kuvassa onnellista väittelyä ensimmäisen päivän iltana.

Vielä 1970 ja 1980-luvuilla onnellisuustutkimusta harrastettiin paljon. Tutkimuksissa onnellisuus miellettiin erilaisista viipaleista koostuvaksi kakuksi. Jos yhden viipaleen kuten vaikkapa

peruselintason otti pois, onnellisuus romahti. Näissä tutkimuksissa onnellisuus kuului yksilölle ja sen takaaminen oli yhteiskunnan tehtävä.

Sanomattakin on selvää, ettei 1990-luvun laman aikana tällaiselle tutkimukselle ollut enää kysyntää. Onnellisuustutkimus joutui maan alle, enää sitä harrastivat vain yliopistojen psykologian laitosten peruskamarien pojat, sellaiset kuin Markku Ojanen, joka ei voinut kuvitella, että joskus hänet revittäisiin omasta tutkijankomerosta valtamedian syleilyyn.

Vuonna 2007 eletään nousukauden ehkä viimeisiä vuosia ja onnellisuus näkyy sekä kirjakaupoissa että yliopistoissa. Aivan kuten 1980-luvullakin ihmiset haluavat taas olla onnellisia ja ovat valmiita myös tekemään töitä oman onnellisuuteensa eteen aivan kuten taidehistorioitsija Jonni Roos, joka liputtaa positiivisen ajattelun puolesta. Onnellisuus on yksilön valinta.

Uusi juonne 2000-luvun paksumman puolen onnellisuus- keskustelussa on painopisteen siirtyminen yksityisestä yleiseen. Onnellisuus ei ole enää vain yksilön asia vaan yksilö on myös vastuussa tulevien sukupolvien onnellisuudesta. Yksi avain sana on kestävä kehitys. Ehkä painopisteen vaihtuminen on myös sukupolven vaihdos. Entiset eläinaktivistit ovat kasvaneet ja siirtyneet työelämään. Heidän kätensä jälki näkyy nyt sekä yksityisellä että julkisella sektorilla, myös onnellisuustutkimuksissa.

Kuvassa nuoren polven aktivistit haastavat "vanhat pessimistit" näkemään kestävän kehityksen mahdollisuudet.

Kuvassa vanhan polven aktivisti Pentti Malaska pyytää yleisö heräämään ja näkemään luonnon nykytilan. "Olemmeko jo riittävän viisaita, ohjaamaan tietoisesti kehitystä, Vaiko edelleen sokeita kuin evoluutio?" kysyy hän esitelmänsä lopuksi.