Delfoi menee metsään

Joensuun yliopiston metsätieteellisessä tiedekunnassa käytettiin vuosina 2006-2007 delfoi-menetelmää kahdessa selvityksessä: Taru Peltolan Metsäalan arvoketjujen elinkeinomahdollisuudet (uudet elinkeinot) -selvityksessä ja Jakob Donner-Amnellin Metsäalan menestystekijät (näkemyksiä metsäalan tulevaisuudesta) -selvityksessä. Kummankin selvityksen Delfoi-osuus suoritettiin Metodixin verkkokurssilla. Seuraavassa yleisiä mietteitä ja pohdintoja raportista Pajatuksen lukijoiden pureskeltavaksi.

Metsäalan tulevaisuusfoorumin delfoi-selvityksistä

Metsäalan tulevaisuusfoorumissa on käytetty useita eri tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä kuten skenaario- ja delfoi-menetelmää sekä heikkojen signaalien kartoitusta.

Tulevaisuudentutkimuksen perusmenetelmää eli skenaario-menetelmää käytettiin mm. laadittaessa vaihtoehtoisia kehityskulkuja metsäalaa ehkä kaikkein eniten muokkaavalla muutostekijälle, globalisaatiolle (Häyrynen ym 2007). Globalisaatioskenaariot laadittiin kuuden asiantuntijan (kansainvälinen politiikka, kansainvälinen talous, ympäristöpolitiikka, energiakehitys, teknologinen kehitys ja kulttuurinen ulottuvuus) avulla ja niitä käytettiin metsäalan kansainvälisen toimintaympäristön tulevan kehityksen tarkastelussa. Menetelmän avulla pystyttiin arvioimaan globalisaatiokehityksen vaihtoehtoja sekä arvioimaan toimenpiteitä, joilla metsäalan kannattaa varautua globalisaation sisältämään epävarmuuteen. Globalisaatioskenaarioiden laatiminen vaati poikkeuksellisen syvällistä ja monialaista asiantuntemusta, mikä – huolimatta siitä, että asiantuntijapaneelissa oli mukana myös metsäalan asiantuntijoita – vähensi vuorovaikutuksen mahdollisuutta metsäalan käytännön toimijoiden kanssa.

Delfoi-menetelmää (ks. mm. Linturi 2003) käytettiin tuottamaan näkemyksiä, ideoita ja perusteluja metsäalan tulevaisuudesta (Häyrynen ym. 2007) sekä metsäalan uusista liiketoimintamahdollisuuksista (Peltola 2007). Delfoi-menetelmän avulla pyrittiin löytämään niin yhteisiä (konsensus-delfoi) kuin eroavia (argumentoiva-delfoi) näkemyksiä tulevaisuuden mahdollisista kehityskuluista. Kummallekin delfoi-menetelmän sovellukselle oli yhteistä:

Delfoi-menetelmän suurimmaksi eduksi nähtiin se, että vastaajat toivat anonyymisti esille kriittisiä mielipiteitä metsäalan tulevaisuuteen vaikuttavista tekijöistä huomattavasti enemmän kuin muissa käytetyissä menetelmissä. Menetelmän rajoitteena oli vastaajien vuorovaikutuksen vähäisyys: huolimatta useasta vastauskierroksesta ja mahdollisuudesta tutustua toisten vastaajien vastauksiin, ei vastauksissa juurikaan näkynyt viittauksia toisten vastauksiin. Myös keskustelupalstan käyttö oli vähäistä.

Metsäalan tulevaisuusfoorumissa kerättiin talven 2005–2006 aikana internet-pohjaisella työkalulla (Fountain Park 2007) asiantuntijoilta havaintoja muutoksen merkeistä, jotka voivat olla heikkoja signaaleja, eli ensioireita metsäalaa tulevaisuudessa kohtaavista ilmiöistä (ks. esim. Kuusi ym. 2000). Kerätystä 461 muutoksen merkistä poistettiin päällekkäisyydet, jonka jälkeen vastaajat arvioivat jokaisen jäljellä olevan 202 muutoksen merkin merkitystä metsäalalle ja havaitun ilmiön kuvaaman muutoksen todennäköisyyttä.

Arvioidut 202 muutoksen merkkiä jaettiin merkitysarviointien hajonnan ja keskiarvon perusteella neljään luokkaan:

Metsäalan tulevaisuusfoorumin toteutusryhmä arvioi luokitettuja muutoksen merkkejä aiheryhmittäin ja pohti, mitä uusia mahdollisuuksia muutoksen merkkien kuvaamat asiat/ilmiöt voivat avata ja millaisia uhkia ne voivat tuoda metsäalan elinkeinoille tulevaisuudessa.

Heikkojen signaalien löytäminen paljastui varsin haasteelliseksi. Vain muutama prosentti havaituista muutoksen merkistä osoittautui sellaisiksi aiheiksi, joita yleisesti pidetään vähemmän tärkeinä, mutta joista ei olla yhtä mieltä (heikoimmat signaalit). On todennäköistä, että vastaajat tulkitsivat heikoiksi signaaleiksi muutoksen merkkejä, joiden olemassa olo oli muille kyselyyn ja arviointiin osallistuneille jo melko selvää. Havainto ei sulje pois heikkojen signaalien etsimisen tärkeyttä, mutta korostaa sitä kuinka vaikeaa muutoksen ensioireiden havaitsemisen voi todellisuudessa olla.

Viitteet

Delfoi-menetelmä Metsäalan arvoketjujen elinkeinomahdollisuuksien kartoittajana

Seuraava teksti on suoraa lainaa raportista:  Peltola, Taru. 2007. Metsäalan arvoketjujen elinkeinomahdollisuudet. Metsäalan tulevaisuusfoorumi, Joensuun yliopisto. http://www.metsafoorumi.fi/dokumentit/arvoketjut.pdf

2 Työn toteutus ja menetelmät

Selvityksen aineiston muodostavat delfoi-menetelmällä kerätyt asiantuntijanäkemykset metsäalan arvoketjujen elinkeinomahdollisuuksista. Delfoi-menetelmällä kootaan tulevaisuutta koskevia arvioita asiantuntijoiden paneelityöskentelyn avulla (esim. Kuusi 1999). Asiantuntijanäkemykset voidaan koota kyselyllä tai haastatteluin. Anonyymeissa paneeleissa joukko asiantuntijoita arvioi toistensa esittämiä näkemyksiä. Näin ollen työtä varten koottu aineisto ei ole vain joukko asiantuntijoilta koottuja mielipiteitä, vaan kerätyt näkemykset on asetettu vertaisryhmän arvioitaviksi. Delfoi-paneeleissa muodostuvat asiantuntijanäkemykset heijastelevat ainakin osittain asiantuntijoiden vuorovaikutusta omien sidosryhmiensä kesken.

Selvitystä varten koottuihin neljään temaattisesti jäsentyneeseen asiantuntijapaneeliin osallistui kaikkiaan 60 asiantuntijaa. Näistä yli kaksi kolmannesta työskenteli muissa kuin metsäalan yrityksissä tai organisaatioissa (Kuva 3). Asiantuntijoista 45 % työskenteli tutkimuksen tai kehitystoiminnan parissa, yli kolmannes yrityksissä ja loput etujärjestöissä tai muissa organisaatioissa kuten hallinnossa. Selvityksen delfoi-paneelit koottiin osittain ns. lumipallo-otannan avulla, jossa asiantuntijoita pyydettiin nimeämään muita alan asiantuntijoita. Lisäksi paneelien tasapainoinen koostumus varmistettiin tiedustelemalla sopivia asiantuntijoita eri organisaatioista, kuten yrityksistä ja tutkimuslaitoksista.

Selvityksen aineiston keruu oli kolmivaiheinen. Ensimmäinen kierros toteutettiin teemahaastatteluina suppealle asiantuntijoukolle (16 henkilöä) ja kaksi seuraavaa kierrosta laajempana verkkokyselynä. Teemahaastatteluissa asiantuntijoilta tiedusteltiin avoimin kysymyksin alan keskeisistä kehityskuluista ja niiden vaikutuksista paperin, puun tai metsien käyttöön. Delfoi-menetelmässä on olennaista kohdistaa kysymykset teemoihin, jotka muodostavat rajattuja aihekokonaisuuksia ja jotka edelleen koostuvat ajankohtaisista väitteistä tai teeseistä. Haastattelujen perusteella laadittiin verkossa toteutetun delfoi-kyselyn runko. Myös verkkokyselyn kysymykset olivat pääosin avoimia kysymyksiä; tällä menettelyllä haluttiin varmistaa, että mahdollisimman laaja kirjo erilaisia asiantuntijanäkemyksiä saadaan arvioitavaksi. 

Verkkokyselyn ensimmäisen kierroksen jälkeen kerätystä aineistosta poimittiin keskeiset kiistakysymykset eli teemat, joissa asiantuntijanäkemykset poikkesivat toisistaan tai jotka toivat esiin ristiriitaisia vastauksia. Näistä laadittiin kyselyn toisen kierroksen kysymykset. Kyselyn toisen kierroksen tavoitteena oli testata ensimmäisellä kierroksella esiin nousseita väitteitä tai näkemyksiä sekä toisaalta aktivoida asiantuntijoita jäsentämään teema-alueita vielä ensimmäistä kierrosta syvemmin. Toisella kierroksella asiantuntijat pääsivät tutustumaan sekä ensimmäisen kierroksen aineistoon että toistensa toisen kierroksen vastauksiin.

Kerätty laadullinen aineisto palvelee hyvin selvityksen päämäärää. Laadullinen, pääsääntöisesti avoimin kysymyksin kerätty aineisto mahdollistaa uusien ideoiden ja ajatusten keräämisen toisin kuin määrällinen, strukturoitu kysely, jossa kysymykset kohdistuvat asioihin, jotka jo tiedetään. Avoimet kysymykset ja laadulliset menetelmät sallivat vastaajien myös tuoda esiin kaikki selvityksen kohteena oleviin arvoketjuihin liittyvät olennaisiksi katsomansa näkökohdat, kun taas määrälliset ja strukturoidut menetelmät keskittyvät lähinnä tutkijan tärkeinä pitämiin seikkoihin (ks. Hukkinen 1993).

Delfoi-menetelmästä on olemassa eri variaatioita ja tulkintoja. Alunperin sitä on sovellettu teknologian ennakointiin ja sen painopiste ollut tilastollisessa analyysissä. Tilastollisten analyysien tavoitteena on tuottaa päätöksenteon pohjaksi mahdollisimman luotettava asiantuntija-arvio teknologisen kehityksen suunnasta (esim. Tapio 2002). Delfoi-tutkimuksen laadullisissa variaatioissa tavoite on kuitenkin erilainen: sen sijaan että pyritään tuottamaan aineistosta mahdollisimman suuren yksimielisyyden saavuttava tulevaisuudenkuva, tavoitellaankin erilaisia tulevaisuudenkuvia, jotka ovat asiantuntijavastausten nojalla perusteltavissa, vaikka asiantuntijat voivat olla tulevaisuudenkuvista eri mieltä. Tällöin on mahdollista saada tietoa kehityskuluista, jotka ovat olemassa mahdollisuuksina, sekä tällaisten kehityskulkujen toteutumiseen johtavista tekijöistä.

Laadullisen delfoi-aineiston tavoitteena oli kerätä asiantuntijoilta perusteltuja argumentteja, jotka heijastelevat metsäalan tulevien liiketoimintamahdollisuuksien ehtoja. Menetelmävalinta perustuu näkemykseen, jonka mukaan tulevaisuutta koskevat käsitykset ja odotukset, myös ristiriitaiset ja kiistanalaiset näkemykset, heijastelevat yhteiskunnallisia vaikutuspyrkimyksiä ja siten luovat edellytyksiä ennakoida tulevia kehityskulkuja (ks. Hukkinen 1994). Tällainen lähestymistapa tuottaa laajasti perusaineistoa metsäalan tulevia mahdollisuuksia koskevaan keskusteluun.

Laadullista aineistoa kerättäessä paneelin koko ei ole samalla tavalla  merkitsevä kuin tilastollista analyysia aineistosta tehtäessä. Olennaisempaa on delfoi-paneelin kokoonpano: sen tulisi koostua toisistaan riippumattomista asiantuntijoista, jotka edustavat monipuolisesti käsiteltävää aihepiiriä. Tärkeää on asiantuntijoiden vuorovaikutteinen prosessi.

Tässä työssä asiantuntijat jakautuivat neljään paneeliin oman teema-alueensa mukaisesti. Menetelmän käytön rajoitteena oli suhteellisen lyhyt käytettävissä ollut aika vuorovaikutteisen ilmapiirin aikaansaamiseksi. Verkkokyselyn vaiheet toteutettiin nopeasti lokakuun 2006 ja tammikuun 2007 välisenä aikana ja kukin kierros oli avoinna vastaajille noin kaksi viikkoa. Verkossa tapahtuva, koneiden välittämä vuorovaikutus tuottaa prosessiin jäykkyyttä sekä teknisiä ongelmia. Näistä rajoitteista huolimatta lopputuloksena saadut näkemykset ja havainnot ovat tulosta ajatusten vaihdosta asiantuntijoiden kesken, joten aineisto poikkeaa olennaisesti esimerkiksi tavanomaisesta kyselyaineistosta, jossa vuorovaikutusta vastaajien kesken ei synny lainkaan.

Selvityksen tuloksia on hyödynnetty kehitettäessä metsäalan innovaatiopajoja. Ensimmäinen innovaatiopaja järjestettiin helmikuussa 2007 ja sen teemoina olivat puurakentaminen ja pakkaaminen. Innovaatiopajoihin osallistui yrityksiä ja tutkijoita ja tavoitteena oli löytää uusia, toteuttamiskelpoisia ideoita sekä uusia yhteistyö- ja verkostoitumismahdollisuuksia, jotta ideoita voidaan lähteä kehittämään liiketoiminnaksi. Metsäalan tulevaisuusfoorumi järjesti innovaatiopajan yhdessä Innotiimi Oy:n, GloCell Oy:n ja Scitech Service Oy:n kanssa.

 Anonyymius on delfoi-menetelmän tunnusomainen piirre, joskin siitä on keskusteltu paljon menetelmää käyttäneiden piirissä. Anonyymius vaikuttaa paneelin ryhmädynamiikkaan ja vastauksiin: sen etuna ajatellaan olevan, että vastaajat ovat toisiinsa nähden tasa-arvoisessa asemassa eikä esitettyjä näkemyksiä arvioida esimerkiksi vastaajan aseman perusteella, vaan keskustelu kohdentuu sisältökysymyksiin. Mikäli vastaajat antavat luvan, voidaan osallistuneiden nimet julkistaa jälkikäteen. Tämän selvityksen panelistien joukossa oli kuitenkin henkilöitä, jotka toivoivat ettei heidän nimiään julkisteta. Tästä syystä osallistuneiden joukko jää kokonaan nimettömiksi.