Olimme kuluttajia

Kirjakatsaus: Mokka & Neuvonen (toim.) 2009. Olimme kuluttajia. Neljä tarinaa vuodesta 2033. Tammi Helsinki.

Ilmastonmuutoksen hillintä on yksi aikakautemme suurin yhteiskunnallinen haaste. Se heijastuu ihmisten kuluttamiseen ja siihen miltä arkemme näyttää. Tuloksena ei ole kuluttamisen loppu vaan sen muodonmuutos.

Roope Mokan ja Aleksi Neuvosen toimittama kirja Olimme kuluttajia kuvaa neljän skenaarion avulla kuluttamisen tulevaisuutta. Ilmastomuutos ja pyrkimys sen hillitsemiseen on suurin syy kirjan kirjoittamiselle. Jotta ilmastomuutosta voidaan hillitä, kuluttamisen tulee muuttua.

Olimme kuluttajia esittää neljä tarinaa tai skenaariota kuluttamisesta vuonna 2023. Skenaariot erotellaan kahdella muuttujalla: globaali sääntely (on/ei) ja yhteiskunnan atomistisuus (on/ei).

Ensimmäinen skenaariossa kulutus ei muutu vaan kaikki jatkuu suurin piirtein samanlaisena kuin tällä hetkellä. Eletään egoistien maailmassa, jossa ei ole globaalia sääntelyä. Ilmastomuutosta ei saada hidastumaan.

Toinen skenaario on ”tohtori paikallisvastuu.” Globaalia sääntelyä ei ole mutta paikallisyhteisöt kukoistavat. Yhteisöllisyys nousee lokaalisti. Ilmastomuutos on otettu haltuun vertaisvalvonnalla. Ihmiset ovat luopuneet itse kulutuksesta ja yksityisyydestä.

Kolmannessa skenaariossa planetaarinen tahto herää. Globaali sääntely yhdistyy vahvaan yhteisöllisyyteen. Skenaario vaatii totaalisen arvomuutoksen. Yksilön ja yhteiskunnan suhde on muuttunut. Suurin osa maailmasta on yhdistynyt yhden maailman hallituksen alaisuuteen. Ilmastoasioissa valtiot joutuvat tottelemaan maailman hallitusta.

Neljännessä ja viimeisessä skenaariossa palataan menneeseen. Skenaarion nimi on Da Capo, joka merkitsee toistoa. Skenaariossa 50-luvun niukkuuden ihannointi palaa, kun luonnonvarojen niukkuus ja niukkeneminen asettavat ehdottomat rajat kulutukselle. Yksilöllisyys kukoistaa samalla kun globaalia taloutta kontrolloidaan.

Kirja päättyy poliittiseen julistukseen. Kuluttamisen historia esitetään iskulauseiden avulla. Minä-tarvitsen vaiheesta on siirrytty minä-haluan vaiheen kautta minä-pystyn vaiheeseen. Seuraava askel on siirtyminen me pystymme-vaiheeseen. Kirjoittajat uskovat siihen että ihmiset pystyvät yhdessä muuttamaan maailmaa. Olimme kuluttajia uskaltaakin toivoa ja esittää jopa ratkaisuja maailmassa, jossa kyynisyys ja ironia ovat vallitsevia puhetapoja.

Jenni Linturi