Pirkko Anttila korostaa tutkimuksen lähtökohtien tunnistamista.
- Alussa tehdään tärkeimmät päätökset. Kaiken keskeisimmän kysyminen ja olennaisuuksiin tarttuminen on tärkeää, hän toteaa.
Erityisesti Delfoi-tutkimuksessa paikantuminen on tärkeää, koska menetelmä ei määrittele lähtökohtia, joista tutkitaan. Delfoilla voi tutkia monenlaisia asioita.
- Tutkija voi katsoa tutkimusta ulkoapäin ja tutkimuksen sisältä. Hän voi tutkia kvantitatiivisesti tai kvalitatiivisesti, objektiivisesti tai subjektiivisesti, käytäntö – tai teorialähtöisesti, Anttila toteaa.
Ilman omien lähtökohtien tunnistamista tutkija ei osaa kysyä oikeita kysymyksiä ja tutkimuksesta tulee hahmoton.
- Ei kannata tehdä sitä ja tota ja tätä. Teoria siitä, mikä toimii ja missä kontekstissa on tärkeää, Anttila täsmentää. - Jos kyseessä on vaikka muotoilu ja tavoitteena tehdä uusi kahvikuppi tai tuoli, tärkeää on se, millä ehdoilla tuoli tai kuppi tehdään. Onko esimerkiksi tärkeää, että tuote on ekologisesti fiksu vai taloudellisesti hyvin tuotettu?
Tutkijan rooli
Tutkimusasetelman selvittyä on päätettävä, mikä on tutkijan positio tutkimuksessa.
- Tutkiiko tutkija jotain joka on hänen ulkopuolellaan vaan tutkiiko hän jotain, jossa on itse mukana. Delfoi-menetelmä sopii kumpaakin. Delfoi-tutkija voi olla myös hankkeessa mukana. Jos kyseessä toimintatutkimus tai realistinen evaluaatiota, jota suosittelen, tutkija on mukana.
Tutkijan position paikantamisen avuksi Anttila on laatinut tutkimuksen nelikentän.
- Pari vuotta sitten keksin laittaa tutkimussuunnitelmat nelikenttään. Ennen sitä kaikki oli vain kvantitatiivista tai kvalitatiivista tutkimusta. Se, mikä ei ollut kumpaakaan, tipahti siihen väliin. Nelikentässä prosessintutkijat ja taiteentutkijat saivat paikan.
Nelikentässä Anttila erottelee toisistaan teoriahakuiset ja käytäntöhakuiset tutkimukset sekä objektiiviset että subjektiiviset tutkimukset.
Teoriahakuiset ja käytäntölähtöiset tutkimukset
- Tutkija voi olla äärisubjektiivinen, kuten esimerkiksi tanssintutkijan tai kuvataiteentutkijan tapauksessa tai sitten hän voi tavoitella objektiivista tietoa, Anttila toteaa.
Teoriahakuiset tutkimukset Anttila jakaa kahteen paradigmaan. Positiivis-empiirisessä paradigmassa tutkimustulokset saavutetaan mittaamalla. Hermeneuttisessa paradigmassa tulokset saavutetaan tulkitsemalla käsityksiä. Ensimmäinen on kvantitatiivinen ja pyrkii saavuttamaan objektiivista tietoa ja jälkimmäinen kvalitatiivinen ja pyrkii saavuttamaan subjektiivista tietoa
Teoriahakuisuuden toisessa päässä on käytäntö. Käytäntöön suuntautuvissa tutkimuksissa haetaan jotain, joka toimii käytännössä. Valittavissa on kaksi paradigmaa samoin kuin teorialähtöisissä tutkimuksissa. Tulkinnallis- kokemuksellinen paradigma sijoittuu subjektiiviselle puolelle.
- Silloin ollaan koko ajan prosessissa mukana, Anttila toteaa.
Objektiivisesta ja käytännöllisestä puolelle Anttila sijoittaa kriittis-realistisen paradigman, jossa tutkimustulokset saavutaan arvioimalla tutkimuskohteesta eri keinoin hankittujen tietojen merkitysten vaikuttavuutta.
- Silloin tutkimuskohdetta tarkastellaan objektiivisesti. Päämääränä voi olla esimerkiksi jonkinlaisen arviointityökalun tekeminen, Anttila kertoo.
Nelikentän tarkoitus on auttaa tutkijaa näkemään oman tutkimuksensa mahdollisuudet.
- Tutkija voi olla tiedon kokoaja ja analyytikko, tulkitsija ja rekonstruoija, tiedon prosessoija ja toiminnan kehittäminen ja voimauttaja ja oman työnsä kehittäjä, Anttila summaa.
Pirkko Anttilan videoitu esitys löytyy osoitteesta http://otavanopisto.emea.acrobat.com/p80408024/ .