Paulo Freire ja kriittinen pedagogiikka
Paulo Freire tunnetaan Suomessa ongelmaperustaisen opetuksen teoreetikkona. Kuuluisimmassa teoksessaan Sorrettujen pedagogiikka Freire kritisoi opetuksen talletusteoriaa eli käsitystä, jonka mukaan oppilas säilöö muistiinsa opettajan antamia asioita. Talletusteorian tilalle Sorrettujen pedagogiikassa tarjotaan oppilaan ja opettajan välistä dialogista suhdetta. Sorrettujen pedagogiikkaa kritisoitiin liian vanhasta vastakkainasettelusta, populismista ja yltiöoptimismista. Kriittistä pedagogiikkaa voi lukea vastauksena näihin syytöksiin.
Ongelmaperustaista oppimista on syytetty sen ongelmalähtöisyydestä. Freiren malli sopii Etelä-Amerikan vallankumoukseen, mutta minkälaisen ajatuskehikon ongelmaperustainen lähestymistapa tarjoaa suomalaiselle oppilaalle? Erityisesti feministit ovat kritisoineet ongelmakeskeistä oppimista siitä, että se opettaa ja vahvistaa dialektista ja dualistista maailmanselitysmallia. Kriittisessä pedagogiikassa Freire nostaa ongelmalähtöisyyden lähtökohdaksi sen, ettei oppimisen päämäärä ole oppiminen vaan maailman muuttaminen paremmaksi paikaksi. Ongelman sijaan oppimisen lähtökohta voi olla kriittinen tarkastelu, tunne puutteesta. Ongelmalliselta vieläkin tuntuu se, että oppimisen tarpeen synnyttää aina jokin puute. Onko maailman parantamista mahdollista ajatella korjaavan sijaan rakentavasti ja affirmatiivisesti? Freiren mielestä ei.
Kriittisen pedagogiikan ehdottomasti käyttökelpoisin osuus koskee jo kirjan nimeen sisältyvää kriittisyyttä. Freireläinen opettaja ei voi selittää valintojaan tutkimuksella, tieteellä tai opetussuunnitelmalla vaan hänen on tiedostettava tekemänsä moraaliset ja poliittiset ratkaisut. Freirestä jokainen opettajan tekemä valinta on autenttinen ja peruuttamaton teko, joka jää elämään oppilaaseen. Mieleen nousee väkisinkin Kimmo Kevätsalon kansakoulunopettaja joka edelleen elää Kimmo Kevätsalon kaikissa valinnoissa, siinä, mitä Kimmo Kevätsalosta on tullut.
Freiren Kriittistä pedagogiikkaa niin kuin ei muutakaan Freiren tuotanto voi lukea vain kasvatustieteellisenä manifestina. Freire on ennen kaikkea yhteiskuntatieteilijä. Kriittisyys kohdistuu yhteiskunnallisiin olosuhteisiin ja sen pyrkimys on muuttaa kritisoimiaan yhteiskunnallisia olosuhteita. Freireä lukiessa kannattaakin pitää mielessä 70-luvun poliittinen tilanne Etelä-Amerikassa. Freiren näkökulma on ajanhengen mukaan marxistista kapitalismikritiikkiä. Pintatasoa pöyhimällä löytää kuitenkin todellisia helmiä.