Tuloksena koko elämä!
Pajauutisia 10.10.- 11.10.2008
Lokakuun pajassa järjestettiin paja-historian ensimmäinen life-delfoi. Live-Delfoin teemana oli viisas kasvatus, opetus ja oppiminen. Panelisteina toimivat viisaat naiset eli Tuija Kirveskari-Tähtinen, Aila Paaso, Anita Rubin ja Kaisa Lindström. Paneeli toteutettiin Otavan Opistossa, mutta sitä pystyi seuraamaan myös verkossa.
Paneelin tausta
Tuloksena koko –elämä -life-delfoi toteutettiin kolmikierroksisena. Ensimmäinen kierros oli suljettu ja sen aikana neljän hengen paneelin jokaista jäsentä pyydettiin pohtimaan viisi kasvatustraditiosta nousevaa viisaan opettajan ominaisuutta ja viisi tulevaisuuden toivottavaa ominaisuutta. Kukaan panelisteista ei tässä vaiheessa nähnyt toistensa vastauksia.
Toinen ja kolmas kierros toteutettiin Otavan Opistossa. Toisen kierroksen aikana panelistit esittelivät omat omaisuus-listansa toisilleen ja yleisölle. Kolmannella kierroksella panelistit saivat kommentoida toisten valintoja ja argumentteja.
Nimensä Delfoi lainasi valtiotieteen tohtori Kimmo Kevätsalolta.
- Kansakoulun opettajani tulos on koko elämäni. Hänen työnsä elää edelleenkin. Se elää niin kauan, kun minä olen elossa. Sitä ei voi mitata määrällisesti, paneelia paikan päälle seuraamaan saapunut Kimmo totesi.
Tuija Kirveskari-Tähtinen haluaa murtaa suljetut ovet
Tuloksena koko elämä- delfoin toisen kierroksen aloitti Helsingin opetusviraston linjanjohtaja Tuija Kirveskari- Tähtinen. Hänen esityksessään korostui opettaja rooli erilaisissa sosiaalisissa verkostoissa.
- Mikä on opettajan suhde opetussuunnitelmaan, entä toisiin opettajiin tai yhteisöön koulun ulkopuolella? hän kysyi paikalle saapuneelta yleisöltä.
Kirveskari-Tähtisestä hyvä opettaja murtaa oven ja tulee maailmaan. Kyse on siitä toimiiko opettaja suljettujen ovien takaa vai avoimesti kasvattajayhteisössä, hän summasi.
Ammatillinen opettaja kuuntelee ja arvioi
Kirveskari-Tähtisen jälkeen ääneen pääsi Oulun seudun ammattiopiston opettajien täydennyskoulutuksen projektijohtaja Aila Paaso.
Paaso esitteli yleisölle käsityksensä hyvästä ammatillista opettajasta. Kirveskari-Tähtisen tavoin hän korosti suljettujen ovien avaamista. Opettajalla on oltava suhde oppilaisiinsa.
- Opettajan pitäisi muuttua kurinpitäjästä kohtaajaksi ja kuuntelijaksi, Paaso totesi.
Oppilaan ja opettajan luottamuksellisen suhteen luominen vaatii Paasosta myös sitä, että ammatillisen osaamisen lisäksi opettajan pitäisi muuttua arvostelijasta arvioijaksi.
Vapaa sivistystyö lähtee opettajan omasta tietokäsityksestä
Otavan Opiston rehtori Kaisa Lindström toi keskusteluun tiedetraditiosta nousevan lisämausteen. Hänen esityksessään korostui konstruktiivisen ja kriittisen pedagogian merkitys.
- Opettajan pitää palata aina omaan tieto-käsitykseensä, käsitys oppimisesta on keskeistä, kenen teko on oppiminen, miten eri tavalla opitaan? Miten konstruktiivinen ote näkyy oppimisessa? Lindström totesi.
Lindström puhui opettajan suostumisesta opettajaksi. Kirveskari-Tähtisen ja Paason tavoin myös hän korosti opettajan sosiaalisia verkostoja.
- Lähtisin siitä liikkeelle, että tärkeintä on suostuminen tulemaan opettajaksi. Sen ymmärtäminen, että opettajuus on suhde. Opettaja ei ole niitä ammatteja, joita tehdään itse.
Anita Rubin esitteli väsyvän opettajan
Paneelin ensimmäisen kierroksen lopetti Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen vanhempi tutkija Anita Rubin. Kommenttinsa aluksi hän totesi, että oli lukenut ensimmäisen kierroksen tehtävänantoa vastakarvaan, eikä suostunut esittämään opettajan ominaisuus-listoja.
- Olen tulevaisuuden tutkijana kymmenen vuotta sitten juossut ympäri Suomea riemurinnoin ja saarnannut kaikille ominaisuuksia, mitä meillä pitää olla 10 vuoden kuluttua. Nyt olen tullut toisiin ajatuksiin, listat ovat raskaita ja aiheuttavat usein vain suorituspaineita. Siksi en esitä listoja vaan pelkkiä huomioita, hän selitti.
Muiden panelistien korostaessa opettajan velvollisuuksia ja opettajaa osana jotakin suurempaa traditiota ja suhteiden verkostoa, Rubin toi keskusteluun oman arkensa ja sen kiireiden kanssa taistelevan yksilö-opettajan, jolla on oikeus väsyä ja väsähtää. Voikin ajatella, että paneelin toisen kierroksen viimeisessä kommentissa opettajan suhdeverkko palautettiin takaisin häneen itseensä.
- Oma elämänkokemus pitää hyväksyä ja sitä pitää voida käyttää hyödyksi omassa opetuksessa. Omat elämänkokemukset opettaneet viime aikoina, että pitää hyväksyä myös se paha, Rubin selitti.
Muiden lisäksi opettajan pitää siis Rubinista hyväksyä myös itsensä, oma elämänkokemuksensa ja esimerkiksi opettajan rooliin liittyvä valta.
- Tärkeää on oman itsensä näkeminen kokonaisena, toivon että tämä ei kuulosta liian naiivilta, mutta kyky rakastaa itseään.
Kolmas kierros kiisteltiin konstruktivistisesta oppimiskäsityksestä
Kolmannen kierroksen ensimmäisessä puheenvuorossa Kirveskari-Tähtinen tarttui Lindströmin toisella kierroksella esittelemään konstruktiiviseen oppimisnäkemykseen.
- Onko me oikeasti mietitty loppuun asti, mitä ollaan saatu aikaan haltioitumalla konstruktivismista. Tällä hetkellä hiukan pelottaa se, että miehet ovat samassa asemassa kuin miehet pakolaisleirillä, jossa naiset tekevät kaiken työn, Kirveskari-Tähtinen kysyi panelisteilta ja yleisöltä.
Sekä verkossa että Otavan Opiston juhlasalissa keskusteltiin pitkään siitä, onko konstruktiivinen oppimiskäsitys vienyt koululaitoksen liialliseen individualismiin. Kirveskari-Tähtinen näki konstruktivistisen oppimiskäsityksen yksilökeskeisyyden vaarallisena. Hän halusi korostaa ryhmää ja sen erityisyyttä yksilön erityisyyden sijaan.
Lindström vastasi Kirveskari- Tähtiselle erottamalla toisistaan oppimisprosessin ja oppimistilanteen. Oppimisprosessi on yksilöllinen ja oppimistilanne koskee ryhmää.
- Itse olen mieltänyt konstruktiivisen käsityksen sellaiseksi, että se on avannut minulle erilaisen oppijan käsitteen. Oppimisprosessi on yksilöllinen, oppimiskokemukset ovat erilaisia jokaiselle, Lindström selitti.
Kolmas kierros problematisoi rakastavan opettajan
Konstruktivismin lisäksi kolmannella kierroksella pohdittiin rakastavaa opettajaa. Rakastavalla opettajalla viitattiin Lindströmin toisella kierroksella esittelemään pedagogisen rakkauden näkökulmaan.
- Mitä rakastava opettaja tarkoittaa? Onko rakkaus patologinen sairaustila vai antautumista opettamiselle? Rubin kysyi.
Lindströmistä pedagogisen rakkauden näkökulma opettamiseen tarkoittaa lähinnä opettajaksi heittäytymistä ja suostumista. Rubinia vastaus ei tyydyttänyt.
- Rakkaus on vaikea sana, se sisältää eri ihmisille eri asioita. Suostuminen toiseen on rakastamista, eli se ei ole riippuvuutta, koska se ei ole rakkautta vaan patologinen vika. Antautuminen opettajuuteen on rakkautta, Rubin totesi.
Aila Paaso nosti esiin kysymyksen opettajan omista. Miten opettaja jaksaa rakastaa kaikkia, jos kukaan ei rakasta häntä?
- Kuka rakastaa opettajaa? Miten opettajan hyvinvointia lisätään? myös Rubin kysyi.
Opettajan tulevaisuuden Live-Delfoi on nähtävissä tallenteena losoitteessa http://otavanopisto.emea.acrobat.com/p86955283/