Lahdessa juhlittiin Pirkko Anttilan uuden kirjan julkistamista

Taidon ja tiedon yhdistänyt Pirkko Anttila toi Lahden pajaan uunituoreen painoksen kirjastaan ”Kehittämishankkeen tutkimuksellinen ote.” Kirja on syntynyt vastaamaan ammattikorkeakoulujen asettamaan menetelmälliseen haasteeseen.

Niin että insinööritkin ymmärtää

”Ammattikorkeakoulupuolelle suuri ongelma on se, että laki velvoittaa tutkimushankkeisiin, mutta ei ammattitaitoa niiden toteuttamiseen ei ole”, Anttila toteaa. Toisaalta yliopistojen menetelmäosaamista ei kannata eikä voi sellaisenaan siirtää ammattikorkeakouluihin. Tarvitaan siis uudenlainen lähestymistapa, menetelmäpaletti, jota Anttila kutsuu revalualistiseksi evaluaatioksi.

Anttila kirjoitti kirjansa sellaisella kielellä, että ”insinööritkin ymmärtävät.” Kirja ei ole tarkoitettu vain yliopistojen kirjakaupoissa myytäväksi. Tarkoituksena on luoda uusi kulttuuri, jossa organisaatiokehittäminenkin voi olla tutkimusta. ”Siksi kirjoitin tämän kirjan niin, että insinööritkin ymmärtää”, Anttila sanoo. Ja jos eivät ymmärrä, palautetta voi lähettää Anttilalle. Kirjasta on tarkoituksella otettu aluksi pieni painos, jotta seuraaviin painoksiin voitaisiin tehdä korjauksia.

Pieni on kaunista

”Aikaisemmin kehittämishankkeita on väheksytty tutkimuksessa. On ajateltu, että se on vähemmän arvokasta kuin mietiskely. Tosiasia kuitenkin on se, että teoreettinen innovaatio muuttuu innovaatioksi vasta tuotteistuksessa”, Anttila toteaa. Koska kehittämishankkeita ei ole yliopistoissa arvostettu, niiden ympärille ei ole myöskään syntynyt tutkimuksellista otetta. Tätä puutetta paikkaamaan syntyi Anttilan kirja kehittämishankkeista.

”Tutkimushankkeet voivat olla hyvinkin pieniä. Ei niiden tarvitse aina olla suuria yhteiskunnallisia hankkeita”, Anttila painottaa. Yksi hyvä esimerkki pienestä, mutta tärkeästä kehittämishankkeesta on Delfoi-kurssin Porin päivähoidon yhdistämistä koskeva työ.  ”Koko ajan ollaan siirtymässä räätälöityihin tutkimukseen”, Anttila toteaakin.

Kehittämistutkimusta vai kehittämistyötä

Kehittämistyö ei välttämättä ole kehittämistutkimusta. Delfoi-kurssilla kaikki työt asetetaan tai on asetettava tutkimukselliseen kehykseen. Tutkimuksellisuus tuo mukaan tieteellisyyden. Firman laajentamisen suunnittelu ei vielä ole tutkimusta. ”Taustalla on tietysti aina ongelmanratkaisu, mutta tullakseen tutkimukseksi on ongelma tuotava tutkimuksen sisälle”, Anttila toteaa.

”Yksi mahdollisuus tutkimuksellisuuden pohtimiseen on miettiä, onko työ yksilö- vai yhteisökeskeinen”, Anttila kertoo. ”Jokaisen tutkijan on asettava itsensä jonnekin tutkimuksenkentällä. Onko työ teoriahakuinen vai kehittämishanke? Haetaanko objektiivista vai itsereflektiivista ja subjektiivista otetta?”

Istutaan alas ja funtsaillaan

Teoriaperinteeseen itsensä asettaminen helpottaa myös tutkimuskysymyksen asettelua. ”Menetelmän on pystyttävä  palvelemaan sitä, mitä sen halutaan palvelevan”, Anttila neuvoo. Ennen kuin tutkija tietää, mitä hän tutkimuksellaan haluaa sanoa, on turha lähteä tekemään mitään.

Tutkimus on prosessi, jossa on useita erilaisia vaiheita, joista jokainen vaatii tutkijalta omanlaisensa orientaation. ”Tutkijan on oltava moniosaaja” kuten Anttila toteaa. Jokaiselle vaiheelle on myös varattava tarpeeksi aikaa. ”Tuumaillaan, istutaan alas ja funtsaillaan. Ei mennä tutkimuksessa eteenpäin ennen kuin tämä ruutu on suoritettu”, Anttila sanoo.

Kuuntele Pirkko Anttilan luento Lahdessa osoitteessa http://www.edelfoi.fi/fi/nd/news/071124_anttila