"Sivistys on kykyä haastaa "jumalaistettua eksperttiyttä”

Vanhan sivistyssanakirjan mukaan sivistys tarkoittaa kasvatuksessa omaksuttua tietoa ja henkistä kehittyneisyyttä eli sivistyneisyyttä. Sanakirjan sivistys viittaa opilliseen ja muodolliseen sivistykseen. Siihen, että osataan käyttäytyä oikeissa tilanteissa oikealla tavalla.

- Siinäpä vasta sivistynyt nainen, huudahdellaan usein viime vuosisadan alun romaaneissa, kun nainen hymyilee, istuu ja keskustelee oikealla tavalla.

Muodollisella ja porvarillisella sivistyksellä, joka kaadetaan ihmiseen ylhäältäpäin, on kuitenkin omat vaaransa. Yksi mieleenpainuvista sivistyneen ihmisen kuvista löytyy Tolstoin romaanista Ivan van Iljitšin kuolema. Ivan tietää kuolevansa, hänen vaimonsa tietää hänen kuolevan, mutta koska kumpikaan ei halua loukata toista, he eivät keskustele kertaakaan keskenään kuolemasta. Kuolemasta keskusteleminen ei ole sivistynyttä.

Muodollinen sivistys liittyykin usein käytökseen, siihen että osaa keskustella oikein ja oikeista asioista. Muodollisen sivistyksen tarkoitus on tuottaa samaa, mihin olemme tottuneet. Muodollinen sivistys myös erottaa, ne jotka eivät osaa käyttäytyä niistä, jotka osaavat käyttäytyä.

Sivistystä voi myös lähestyä toisella tavalla. Filosofi Eero Ojasesta koulutus ja etiketti eivät takaa sivistystä. Historian professori Juha Siltala määrittelee sivistyksen elämäntavaksi, johon kuuluu filosofista pohdintaa ja joutenoloa sekä käytännön tietoa. Sivistystä ei saavuteta tuottamalla ja omaksumalla, vaan ihmiseltä vie aikaa nivoa tiedoistaan oma maailmankuvansa.

Opetussuunnitelma, johon perusasteella yhdeksi tavoitteeksi on listattu sääntöjen noudattaminen, on vielä monella tavalla kiinni muodollisessa sivistyksessä. Muodollinen sivistys on helposti mitattavissa, koska se on kaikille sama. Rannikkokaupunkien, englannin epäsäännöllisien verbien tai Pähkinäsaaren rauhaan johtaneiden syiden luetteleminen, ei vaadi filosofista pohdintaa tai joutenoloa vaan pänttäämistä ja omaksumista.

Seppo Niemelästä koulutuksen ja sivistyksen välillä on ammottava aukko. Sivistyksen Niemelä käsittää Ojasen ja Siltalan tavoin joksikin jonka ihminen tekee itse. Peruskoulutuksessa itse tekemiseen ei ole mahdollisuuksia vaan kaikkien on tehtävä samaa. Herää kysymys siitä, miten yhteiskunta voi muuttua, jos tuleville sukupolville ei opeteta omaa ajattelua, kriittisyyttä. Jos maailmaa ei muuteta koulusta käsin, on turha odottaa, että koulua muutettaisiin maailmasta käsin. Koulussa kuva maailmasta syntyy. Sen jälkeen sitä voi olla vaikea muuttaa.

Minkälainen koulu sitten synnyttäisi uusia maailmankuvia? Jokainen opettaja tietää, että on huomattavasti helpompaa opettaa jotakin joka on ollut kuin jotakin, jota ei vielä ole. Yksi mahdollisuus irrottautua muodollisesta sivistyksestä on viime aikoina esillä ollut ilmiöpohjainen opetussuunnitelma. Ilmiöpohjainen opetus pyrkii sitomaan opetussisällöt maailmaan. Keinotekoiset rajat, kuten oppiainerajat, on tehty ylitettäväksi. Opetuksen tarkoitus ei ole opettaa samaa vaan tarjota uusia näkökulmia maailman ja sen ilmiöiden opettamiseen. Itse en ainakaan keksi parempaa keinoa opettaa sitä, mitä ei vielä ole, kuin moninaisten mahdollisten näkökulmien tarjoamisen.